Yön laulu

Israelilaissyntyinen kapellimestari Eliahu Inbal on tamperelaisyleisölle tuttu vieras. Pitkän kansainvälisen uransa varrella hän on toiminut mm. Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin, Venetsian La Fenice -teatterin, Italian radion sinfoniaorkesterin, Berliinin konserttitalon orkesterin, Tšekin filharmonikoiden ja Tokion Metropolitan Symphony Orchestran ylikapellimestarina. Viimeksi hän on toiminut Taipein sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina, ja on viime vuosina esittänyt orkesterin kanssa Mahlerin koko sinfonisen tuotannon.  Hän palaa Taipeihin kunniakapellimestarina syksystä 2023 alkaen.

Inbal tunnetaan erityisesti Mahler- ja Bruckner-tulkinnoistaan, ja hän oli ensimmäinen, joka levytti Brucknerin sinfonioiden alkuperäisversiot. Hänen tulkintaansa Mahlerin seitsemännestä pidetään monissa lähteissä sinfonian definitiivisenä levytyksenä.

Berliinissä asuva Inbal ponnisti kansainväliseen maineeseen voitettuaan Cantelli-kapellimestarikilpailun 26-vuotiaana. Hän aloitti muusikonuransa viulistina ja opiskeli Jerusalemissa sekä Pariisissa mm. Louis Fouretierin ja Oliver Messiaenin alaisuudessa.

Gustav Mahler (1860–1911) oli suurista säveltäjistä salaperäisimpiä, mysteeri, jonka todellinen luonne on hautautunut romanttisen historiankirjoituksen, toisen tai kolmannen käden anekdoottien ja puhtaiden väärinkäsitysten alle. Väitetään nimittäin, että Mahler purki elämänsä tapahtumia sinfonioihinsa tai että hänen sävellystensä kohtaukset muuttuivat tosielämän oikeiksi tapahtumiksi. Tarinan mukaan hän uskoi aiheuttaneensa lapsensa kuoleman säveltämällä Kindertotenlieder-laulut ja kutsumalla luokseensa onnettomuuksia sinfonioidensa numeroinneilla. Kuva taikauskoisesta, neuroosiensa sanelemasta nerosta on syvälle iskostunut – ja todennäköisesti väärä.

Kohtaloniskuista kirkkauteen

Seitsemäs sinfonia sai alkunsa vuonna 1904, Mahlerin elämän merkittävien käännekohtien aikoina. Hänen maineensa säveltäjänä oli hiljalleen kohoamassa, ja hänen taitonsa kapellimestarina oli saanut korkeimman mahdollisen tunnustuksen nimityksenä Wienin hoviorkesterin ylikapellimestariksi. Hänen vaimonsa Alma oli juuri synnyttänyt pariskunnalle toisen tyttären. Hän oli juuri saamassa valmiiksi väkivaltaisia yhteenottoja viljelevän kuudennen sinfoniansa, josta oli tulossa vahvasti tarinallinen teos. Sen musiikki kuvaili säveltäjä-sankarin seikkailuja haasteesta toiseen, mutta vastoin yleisiä sankaritarinoita Mahlerin päähahmo kokee lopussa verisen kohtalon. Kuudes sinfonia päättyy kolmeen suuren vasaraniskuun, jotka merkitsivät sankarin lopullista kuolemaa.

Pian kuudennen sinfonian valmistuttua Mahler joutui myös tosielämässä kolmen musertavan iskun uhriksi. Ensin hänen nuorin tyttärensä kuoli tulirokkoon, sitten Mahler itse sai lääkäriltä diagnoosin vaarallisesta sydänviasta, ja pian hänet myös savustettiin Wienin orkesterin ylikapellimestarin paikalta antisemitistismiltä haiskahtavin verukkein. Väitetään, että Mahler olisi myöhemmin poistanut viimeisen ja tappavan vasaraniskun kuudennen sinfoniansa finaalista välttääkseen niiden yhdistämisen tosielämän tapahtumiin.

Tarina kohtaloaan vastaan kamppailevasta säveltäjästä on kiehtova, mutta todennäköisesti sepitettä. Totuus on, että Mahlerin sinfonioiden elämäkerrallisuus on pitkälti hänestä kerrottujen anekdoottien varassa, eikä ole lainkaan varmaa, että yksikään hänen teoksensa viittaisi suoraan ulkomusiikillisiin tapahtumiin. Emme kunnolla tunne hänen sävellyksiensä perimmäisiä tarkoituksia, niitä synnyttäneitä olosuhteita, hänen todellisia ajatuksiaan tai taikauskonsa syvyyttä. Jopa kuudennen sinfonian vasariniskut lienevät puhtaasti musiikillisia elementtejä, joille hänen leskensä Alma oli vain kehitellyt kiehtovamman syntytarinan miehensä kuoltua.

Kaikesta huolimatta etenkin seitsemännessä sinfoniassa voi kuulla poikkeuksellisia leikkauksia valosta varjoon, kenties myös suurta epävakautta ja paniikinomaista tarttumista elämän syrjään, mikä lopussa purkautuu positiivisuuden ylistykseen kirkkaudessa. Ehkä sinfonia todella oli terapeuttinen työ, jolla Mahler maalasi itselleen muistutuksen elämää kannattelevasta voimasta. Mahlerin ystävät kutsuivat seitsemättä sinfoniaa toisinaan ”yölliseksi vaellukseksi”, ja erään aikalaismuistelun mukaan Mahlerin innoittajana olisi pikemminkin Rembrandtin maalaus Yövartio. Nykyään sinfonia tunnetaan lisänimellä Yön laulu.

Seitsemäs, sinfonioista erikoisin

Kuudetta sinfoniaa lopetellessaan Mahler oli jo luonnostellut seitsemännen sinfoniansa toista ja neljättä osaa, jotka kumpikin kantavat nimeä Yömusiikkia. Sinfonia ehti kokonaisuudessaan valmiiksi jo ennen kuudennen kantaesitystä, mutta Mahler teki siihen vielä muutoksia surunsa keskellä. Seitsemännestä sinfoniasta ei tullut niinkään tarinallinen kuin tunnelmallinen sinfonia, tummanpuhuvan kuudennen sinfonian valoisa vastakappale, matka keskiyön synkkyydestä kohti häikäisevää kirkkautta.

Seitsemäs sinfonia lienee Mahlerin teoksista kryptisin. Sen yhteensä viidessä osassa hän vie kontrastit kaikista pisimmälle niin tempojen, orkesterivärien kuin sävellajienkin suhteen. Ei siis ihme, että 1900-luvun musiikin rajoja rikkonut Arnold Schönberg ylisti sitä Mahlerin parhaana teoksena ja että nykykapellimestarit kautta linjan pitävät sitä yhtenä historian hankalimmista johdettavista. Kompleksisuudestaan huolimatta sinfonia on rakenteeltaan johdonmukainen: sonaattimuotoinen ensimmäinen osa luo sille muodollisen perustan, kolme väliosaa kuvaavat yöllisiä tunnelmia, finaali johdattaa kohti kirkasta päivää.

Ensimmäisen osan sanotaan ilmestyneen Mahlerille tämän soudellessa Wörtherseen järvellä. Sen musiikki on poikkeuksellisen kromaattista ja harmoniat jopa Mahlerin mittapuulla rohkeita. Toinen osa, Nachtmusik I, juoksuttaa esiin sarjan erilaisia marsseja ja tansseja rondon muodossa. Kolmannen osan Scherzon esitysohje ”varjomainen” kertoo tunnelmasta olennaisen: musiikki kulkee yön hämyisimmissä kolkissa aavemaisten melodioiden säestyksellä. Neljäs osa, Nachtmusik II, luo edelliselle osalle valoisan vastakohdan, ja serenadinomaisten kitaran ja mandoliinin osuudet tuovat musiikkiin myös ripauksen maanläheisyyttä. Suurellisesti huipentuva Finaali on Mahlerin kaikki sinfoniat mukaan luettuna merkillisin. Yön pimeys on vihdoin selätetty, tilalla on jopa groteskin kirkas päivänvalo, jossa lehmänkellot kilkattavat. Kenties satiiriksikin tarkoitetussa osassa voi kuulla lainauksia Wagnerin Mestarilaulajista, Leharin Iloisesta leskestä ja Mozartin oopperasta Ryöstö Seraljista.

Teksti: Jaani Länsiö

I-viulu 

Johannes Pölda 1. konserttimestari 

Lotta Laaksonen 2. konserttimestari tp. 

Lea Antola 3. konserttimestari tp. 

Riikka Marttila * 

Raimo Hannikainen 

Maria Garcia Escudero 

István Szalay 

Vitali Torkkeli 

Maksym Filatov tp. 

Kaisa Hiilivirta tp. 

Katariina Lankinen tp. 

Venla Peurala op. 

II-viulu 

Kimmo Tullila * 

Heidi Kuula ** 

Riitta Hallila 

Linda Halme 

Heikki Hannikainen 

Elina Kilpinen 

Kirsi Korpela-Pulkkinen 

Kristine Lilientale-Birzniece 

Sanna Tullila 

Meri Kettunen op. 

Alttoviulu 

Anni Tiainen-Hammo **tp. 

Heili Hannikainen 

Elizabete Jokiranta 

Anne Korhonen 

Satu Kae tp. 

Pia Kukkonen tp. 

Laurent Corsyn tp. 

Iina Marja-aho tp. 

Sello 

Kalle-Pekka Koponen soolosellisti tp. 

Sirja Nironen *tp. 

Elina Rouvali 

Panu Saari 

Tatu Ahola tp. 

Eero Vahtola op. 

Kontrabasso 

Jarkko Uimonen * 

Joni Armio *** 

Juha Kleemola 

Tuomo Kinnunen 

Huilu 

Annaleena Jämsä * 

Malla Vivolin ** 

Oboe 

Cristian Moré Coloma * 

Dimas Ruiz Santos *tp. 

Klarinetti 

Jarmo Hyväkkö * 

Mark Reding ** 

Fagotti 

Aleksei Dmitriev * 

Marcin Wosinski 

Läyrätorvi 

Jouni Suuronen ** 

Ismo Ponkala 

Pasi Tiitinen 

Timo Ruskeepää 

Trumpetti 

Xiang Guo * 

Aki Välimäki *** 

Tapio Kilpinen 

Pasuuna 

Antti Hirvonen * 

Mikhail Kapustin *** 

Tuuba 

Harri Miettunen * 

Patarummut 

Tiina Laukkanen * 

Lyömäsoittimet 

Tuomo Oravakangas *** 

Harri Lehtinen tp. 

Harppu 

Olga Benito Ramirez tp. 

Bändi 

Mikko Mäkinen, piano 

Jari Heino, basso 

Saku Mattila, kitara 

Risto Niinikoski, rummut 

äänenjohtaja * 

vuorotteleva äänenjohtaja ** 

varaäänenjohtaja *** 

tilapäinen tp. 

orkesteriakatemia-yhteistyö op.