Tampere Filharmonia
  • englanti
  • Suomi

to 19.11.2020 klo 19:00

Amerikka, yksittäislippujen ostajille

Osta liput

Tampere-talo, Iso sali

Yliopistonkatu 55, 33100
Tampere, Finland

Joan Tower (s. 1938): Fanfare for the Uncommon Woman nro 1 
Aaron Copland (1900–1990): Appalakkien kevät (sarja sinfoniaorkesterille v. 1945) 
George Gershwin (1898–1937): Pianokonsertto F-duuri 

Kerem Hasan, kapellimestari
Ossi Tanner, piano

Copland on säveltäjä, joka on antanut amerikkalaiselle taidemusiikille oman identiteetin ja äänen. Gershwinin konserton solistina kyntensä näyttää Tampereen pianokilpailun 2017 voittaja Ossi Tanner. Kapellimestarina toimii Tirolin sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Kerem Hasan.

Konsertissa ei ole väliaikaa, ja se päättyy noin klo 20.15.

Teosjärjestys on muuttunut ja Coplandin Sinfonia nro 3 on poistunut ohjelmasta. Konsertin kapellimestari on vaihtunut koronavirustilanteesta johtuvien matkustusrajoitusten johdosta. Konsertin yhteydessä ei järjestetä Teokset tutuiksi -tilaisuutta. Kurkistus kenraaliharjoitukseen -tilaisuus järjestetään aiemmasta poiketen to 19.11. klo 9.45 Tampere-talossa.

Liput

Hintaryhmä Hinta
Peruslippu 28 €
Eläkeläiset 22 €
Opiskelijat, varusmiehet ja työttömät 15 €
Juniorilippu (5–16-vuotiaat) 8 €
Opiskelijat konserttipäivänä Tampere-talosta 5 €
(Lippupisteellä hintoihin lisätään palvelumaksu.)

Video: Kapellimestari Kerem Hasan kertoo viikon teoksista

Joan Tower: Fanfare for the Uncommon Woman nro 1

Joan Tower aloitti ammattiuransa pianistina sekä klassisen että jatsin parissa. Sävellystutkintonsa hän suoritti Columbian yliopistossa käynnistäen luovan uransa 1960-luvun puolivälissä. Towerin ensimmäisen vuosikymmenen tuotantoon kuului pääosin sarjallisia töitä, mutta Black Topaz (1976) merkitsi paluuta osin tonaalisiin tekstuureihin. Sittemmin Towerin sävelkieltä on leimannut orgaanisen kasvun käsite, jossa materiaali kehittyy saumattomasti edeltävästä vaiheestaan.

Säveltäjä vietti suuren osan lapsuutensa Boliviassa, mikä kuuluu Towerin elinikäisenä kiinnostuksena rikasta rytmiikkaa ja perkussiosoittimia kohtaan. Hän on ollut merkittävä oman tiensä kulkija yhdysvaltalaisessa musiikkimaailmassa noussen huomionarvoisimpien amerikkalaisten säveltäjien liigaan orkesterikirjallisuuden miehisellä alalla. Towerin tärkeimpiin orkesteriteoksiin kuuluvat Sequoia (1981), Silver Ladders (1986) ja Made in America (2004).

”Jotkut ovat puhuneet amerikkalaisesta vuosisadasta. Sanon, että tämä vuosisata, jolle astumme, vuosisata, joka seuraa tätä sotaa, voi olla ja sen täytyy olla, jokamiehen vuosisata.”

Otsikko Fanfare for the Uncommon Woman on viittaus Aaron Coplandin alkusoittoon Fanfare for the Common Man (1942). Cincinnatin sinfoniaorkesteri tilasi sota-aikaisten konserttiensa avausnumeroiksi 18 fanfaaria, joista Coplandin versio jäi elämään. Teos sai innoituksensa Yhdysvaltojen varapresidentti Henry A. Wallacen puheesta, joka korosti jokamiehen merkitystä sodassa Natsi-Saksaa ja Japania vastaan. Copland käytti fanfaaria myöhemmin kolmannen sinfoniansa pääteemana. Houstonin sinfoniaorkesterin tilatessa fanfaareja 1980-luvun lopussa Joan Tower tarttui haasteeseen päivittämällä Coplandin idean uudelle vuosikymmenelle. Teos käyttää samaa instrumentaatiota ja viittaa alkuperäiseen teemaan. Tower omisti sen kuitenkin naisille, jotka uskaltavat ottaa riskejä ja ryhtyä seikkailuun.

Aaron Copland: Appalakkien kevät

Aaron Coplandin tuotantoa pidetään yhdysvaltalaisen kuulokuvan kiteytymänä niin hänen kotimaassaan kuin muuallakin maailmassa. Copland kirjoitti 1930- ja 1940-lukujen vaihteessa kolme balettia, jotka yleisö vastaanotti heti lämpimästi: Billy the Kidin, Rodeon ja Appalakkien kevään (Appalachian Spring). Viimeisin kantaesitettiin vuonna 1944.

Baletin pohjalta muokkaamastaan Appalakkien kevät -orkesterisarjasta Copland sai Pulizer-palkinnon vuonna 1945. Vaikka säveltäjä antoi baletille alkuun nimeksi ”Ballet for Martha” teoksen koreografin mukaan, ja vaikka englanninkielen sana spring voi viitata yhtä hyvin lähteeseen kuin kevääseen, on heräilevä vuoristomaisema helppo nähdä mielessään musiikin soidessa.

Baletin tarina johdattelee tunnelmaan: nuori, vasta elämäänsä rakenteleva pariskunta asettuu asumaan Pennysylvanian osavaltioon, jonka läpi Appalakkien vuoristojono kulkee. Copland sijoitti teokseensa vielä Shakers-uskonlahkon 1800-luvun melodian Simple gift, josta suomeksi käytetään nimitystä Lahja on olla nöyrä. Tämä kuvaa hyvin Coplandin tapaa suhtautua säveltämiseen: suuren osan teoksistaan hän kirjoitti ensisijaisesti niitä kuuntelevalle yleisölle. Hän nöyrtyi sen tosiseikan edessä, että itsepintaisena modernistina menettäisi tärkeän kontaktin valtayleisöön. Appalakkien keväässä hän luokin aivan omanlaisensa sävymaailman, joka oli samalla sellainen, jonka yleisö pystyi omaksumaan. Copland löysi ne sävelet, joista yhdysvaltalaisyleisö löysi soivan identiteettinsä.

George Gershwin: Pianokonsertto

George Gershwin oli paljasjalkainen newyorkilainen. Hän aloitti uransa nuorena pianistina kaupungin kuhisevassa musiikkielämässä. Vuosisadan vaihteen taloudellinen kukoistuskausi sekä ajan progressiivinen hallinto avittivat yhdysvaltalaisen taidekentän kehitystä. New Yorkissa se oli ragtimen, Broadwayn ja jatsin syntyaikaa.

Gershwin loi maineensa lauluntekijänä siirtyen pian musikaalien pariin. Hän oli myös kiinnostunut klassisesta idiomista, mikä johdatteli säveltäjän kirjoittamaan teoksia konserttilavoille sekä oopperaan (Porgy and Bess, 1935). Rhapsody in Blue (1924) oli aikansa uuden musiikin koetinkivi – voiko ”pinnallista” jatsia esittää sinfoniaorkesterikonsertissa? Vastaus oli jättimenestys. Gershwin ehti aloittaa työskentelyn myös Hollywoodissa, mutta kuoli traagisesti aivokasvaimeen 38-vuotiaana vuonna 1937.

Pianokonsertto F-duuri on kirjoitettu 1925 ja ainoa laatuaan Gershwinin tuotannossa. Säveltäjän erityisenä ansiona pidettiin melodian kirjoitustaitoa, jonka strategioita hän myös konsertossa hyödyntää. Aihe painetaan mieleen toistoin ja sen identiteetti säilyy ennallaan, vaikka materiaali taustalla muuttuisikin. Allegroa leimaavat charleston-rytmi ja jatsin blue notet (alennetut asteikon 3. ja 7. sävel, eli F-duuri ja f-molli voivat vaihtaa paikkaa yllättäen). Leikkisä orkestraatio epäilytti Gershwiniä, mutta hän ratkaisi pulman palkkaamalla yksityisen sinfoniaorkesterin lukemaan teoksen läpi. (Säveltäjä rikastui varhain laulurojalteista.)

Adagio alkaa pysähtyneellä orkesterijohdannolla, jossa rikkumaton rauha sekoittuu leikillisyyteen. Tätä seuraa keskiosion pianosoolo, joka kehittyy solistin ja orkesterin vuoropuheluksi. Allegro agitato nostaa energiatason huippuunsa, joskin harhautuu toviksi avausosan paatokseen. Tunnelma kuitenkin kevenee, ja osa päättyy riemukkaaseen kaahaukseen.

Tower- ja Gershwin-esittelyt © Vera Plosila
Copland-esittely © Maija Leino

Tulevia konsertteja