Tampere Filharmonia
  • englanti
  • Suomi

pe 13.11.2020 klo 19:00

Antisankarit, kausikorttilaisille

Tampere-talo, Iso sali

Yliopistonkatu 55, 33100
Tampere, Finland

Richard Strauss (1864–1949): Porvari aatelismiehenä -sarja op. 60
Felix Mendelssohn (1809–1847): Viulukonsertto e-molli op 64

Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari
Carolin Widmann, viulu 

Mendelssohn-tulkki Carolin Widmann esittelee monipuolisuuttaan yhdessä romantiikan tärkeimmistä viulukonsertoista. Konsertin alussa kuultava Porvari aatelismiehenä on Straussin Molièren näytelmään säveltämästä musiikista muokattu yhdeksänosainen orkesterisarja, jonka syntyhistoria on poikkeuksellinen. Pienestä näytelmämusiikkiproduktiosta syntyi ensin oopperahybridi, joka oli kuitenkin toimimaton. Myöhemmin säveltäjä muokkasi siitä näytelmämusiikkia ja orkesterisarjan sekä uudistetun oopperan Ariadne auf Naxos. Konsertin johtaa Tampere Filharmonian oma ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali. 

Konsertissa ei ole väliaikaa, ja se päättyy noin klo 20.30.

Straussin Till Eulenspiegelin lystikkäät kujeet on poistunut ohjelmasta. Maahantulorajoituksista johtuen kapellimestari Christopher Warren-Green ei pääse johtamaan konserttia.
Konsertin yhteyteen suunniteltu Teokset tutuiksi -tilaisuus on peruttu.

Video: Santtu-Matias Rouvali kertoo konsertin teoksista

Richard Strauss: Porvari aatelismiehenä -sarja op. 60

Richard Straussin ja kirjailija Hugo von Hofmannsthalin yhteistyö alkoi oopperasta Elektra (1909), huipentui Ruusuritarissa (1911) ja päättyi Arabellaan (1933), jota vuonna 1929 kuollut Hofmannasthal ei ollut enää kokemassa. Ruusuritarin satumainen menestys on antanut heidän kumppanuudelleen lähes myyttistä hohdetta, mutta aina se ei sujunut yhtä menestyksekkäästi.

Pian Ruusuritarin jälkeen Strauss ja Hoffmansthal toteuttivat erikoisen näytelmän ja oopperan yhteisteoksen. Näytelmänä oli sovitus Molièren klassikosta Le bourgeois gentilhomme (1670; Porvari aatelismiehenä), jossa porvarillinen monsieur Jourdain yrittää omaksua aateliston elämäntyyliä, ja toisena osana ooppera Ariadne auf Naxos. Kuusituntiseksi venyneen produktion ensi-ilta Stuttgartissa 1912 oli fiasko, eivätkä Hofmannsthalin yritykset muokata teosta onnistuneet sen paremmin. Lopulta Ariadne auf Naxos irtaantui omaksi oopperakseen, ja Porvari aatelismiehenä -näytelmän musiikista Strauss muokkasi 1919 yhdeksänosaisen orkesterisarjan.

Strauss ammensi Porvari aatelismiehenä -sarjassaan innoitusta menneiden aikojen keinoista.

Samoihin aikoihin kuin Prokofjev sävelsi Klassisen sinfonian, Stravinsky Pulcinellan ja Ravel Le tombeau de Couperinin myös Strauss ammensi Porvari aatelismiehenä -sarjassaan innoitusta menneiden aikojen keinoista. Hän sulautti teoksessa omaan rikasilmeiseen myöhäis-
romanttiseen ilmaisuunsa barokin ja rokokoon elementtejä.

Porvari aatelismiehenä -sarjan avaa alkusoitto, jonka barokkinen juhlavuus taittuu lempeään pastoraalisuuteen. Toisena osana on koreileva menuetti, jossa tanssinopettaja ohjaa Jourdainia tanssiaskelten saloihin. Seuraavissa osissa ovat vuorossa mahtaileva tanssinopettaja ja kansantanssimaisen gavotin saattelemat räätälit, joiden johtaja nousee esiin viulusoolon koristelemassa poloneesissa.

Viides osa on Straussin mukaelma Molièren alkuperäisen säveltäjän Jean-Baptiste Lullyn menuetista, ja kuudes osa hienostuneiden kaanon-sommitelmien rikastama courante. Jourdainin tytärtä kosiskelevan Cleonten saapumisessa Strauss lainaa jälleen Lullyn musiikkia; osa alkaa jousten intiiminä sarabandena, joka puhkeaa puupuhaltimien eloisammaksi tanssiksi. Toisen näytöksen alkusoitossa (Intermezzo) Strauss maalailee kepeän ironisesti galantin tyylin tunnelmia.

Sarjan päättävä päivällismusiikki kasvaa värikkääksi kavalkadiksi humoristisesti luonnehdittuja ruokalajeja. Tarjoilijat saapuvat paikalle juhlavasti Meyerbeerin Hugenotit-oopperan kruunajaismarssin tahdissa, Reinin lohta kuvaa motiivi Wagnerin Reininkullasta, lampaankoipea ilmentää viittaus Straussin omaan Don Quixote -sävelrunoon ja sen lampaiden kohtaamiseen ja linturuokalajeja (kiuruja ja rastaita) säestävät puupuhaltimien lintumaiset sirkutukset Ruusuritarista. Päätöksenä on ”omelette suprise”, jossa keittiöpoika hyppää esiin jättimäiseltä tarjottimelta ja tanssii wieniläisvalssin.

© Kimmo Korhonen

Felix Mendelssohn: Viulukonsertto e-molli op 64

Saksalaisromantikko Felix Mendelssohnin e-molli-viulukonsertto valmistui pari vuotta hänen tunnetuimman teoksensa Skottilaisen sinfonian jälkeen. Sävellyksen syntyvuosina Mendelssohnin nuoruuden innostus oli muuttunut vakiintuneeksi maineeksi ja vähitellen hienoiseksi väsymykseksi. Tämä ei kuitenkaan kuulu teoksessa, joka on täynnä verevää kiihkoa ja toisaalta suloista lempeyttä.

Mendelssohn, joka tunnettiin niin muusikkona kuin säveltäjänäkin, opiskeli nuorena ahkerasti myös viulunsoittoa. Hän tuli kirjoittaneeksi yhden kaikkien aikojen suosituimmista viulukonsertoista huolimatta siitä, että Mendelssohnille ominaisin soitin oli alusta loppuun piano.

Mendelssohn oli kyltymätön matkustelija.

Mendelssohn oli kyltymätön matkustelija. Hän kiersi uutterasti ympäri Eurooppaa läpi koko elämänsä. Vuonna 1835 säveltäjän elämä kuitenkin vakiintui hieman, kun hän aloitti Leipzigin Gewandhaus-orkesterin johtajana. Tässä vaativassa ja säveltäjäntyötä rikastuttavassa tehtävässä Mendelssohn viihtyi yhteensä lähes kymmenen vuotta.

Konserttimestarikseen hän valitsi saksalaisen viuluvirtuoosin Ferninand Davidin, johon oli tutustunut jo kymmenen vuotta aiemmin. Mendelssohn omisti tänään kuultavan viulukonserttonsa juuri Davidille. Viulisti oli vahvasti mukana sävellysprosessissa, jota Mendelssohn aloitteli jo 1830-luvun lopulla. Kantaesityksensä konsertto sai lopulta maaliskuisessa Leipzigissa vuonna 1845, solistinaan tietenkin David.

Kolmiosainen konsertto lukeutuu Felix Mendelssohnin viimeisiin suurteoksiin. Säveltäjä menehtyi väsymyksen, sairastelun ja siskonsa kuolemasta aiheutuneen murheen murtamana kaksi vuotta viulukonserton kantaesityksen jälkeen, vain 38-vuotiaana. Hänen jälkeensä jäi suuri sävellystuotanto ja seuraajien joukko, joka huolehti esitysperinteen jatkumisesta. Niinpä Mehdelssohnin viulukonserttokin kuuluu edelleen, 175 vuotta kantaesityksensä jälkeen, eurooppalaisten konserttisalien suosikkiohjelmistoon.

© Maija Leino

Tulevia konsertteja