Tampere Filharmonia
  • englanti
  • Suomi

to 24.09.2020 klo 19:00

Beethoven 5 (I)

Osta liput Tilaa tarjoilu

Tampere-talo, Iso sali

Yliopistonkatu 55, 33100
Tampere, Finland

Ludwig van Beethoven (1770–1827): Pianokonsertto nro 3
Ludwig van Beethoven (1770–1827): Sinfonia nro 5 c-molli op 67 "Kohtalonsinfonia"

Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari
Juho Pohjonen, piano

Huom! Konsertin solisti ja pianokonsertto ovat vaihtuneet Suomen hallituksen asettamien maahantulorajoitusten vuoksi.

Suomen kansainvälisesti tunnetuimpiin pianisteihin lukeutuva Juho Pohjonen syventyy Beethovenin kolmanteen pianokonserttoon, jonka säveltäjä itse kantaesitti vuonna 1803. Beethovenin viides sinfonia raivasi uusia uria ja sen kohtalokas alku on yksi musiikin historian tunnistettavimpia. Konsertin johtaa ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali.

Konsertissa on väliaika.

Aiemmin ilmoitettu Kurkistus kenraaliharjoitukseen -tilaisuus klo 9.45 Tampere-talossa on peruttu.

Liput

Konserttiin myydään 800 numeroimatonta lippua.

Hintaryhmä Hinta
Peruslippu 28 €
Eläkeläiset 22 €
Opiskelijat, varusmiehet ja työttömät 15 €
Juniorilippu (5–16-vuotiaat) 8 €
Opiskelijat konserttipäivänä Tampere-talosta 5 €
(Lippupisteellä hintoihin lisätään palvelumaksu.)

 

Illan teokset

Loputonta viimeistelyä. Sellaista oli Ludwig van Beethovenin säveltäjänelämä aina Saksan Bonnista Wienin kulttuuripiireihin saakka.

Beethovenin sävelkirjaston ytimessä ovat yhdeksän sinfoniaa, joista jo ensimmäinen ja lopulta viimeinen mullistivat länsimaisen klassisen musiikin perinteen omilla tavoillaan. Esimerkiksi Haydniin ja Mozartiin verrattuna Beethovenissa oli uutta jo pelkästään se, että sinfonioita todella oli vain yhdeksän. Tämä antoi koko lajille uuden merkityksen: Beethoven ei säveltänyt käyttömusiikkia, hän teki säveltaidetta. Tästä kumpusi säveltäjän toisinaan loputtomalta tuntunut versiointi, jahkailu ja aprikointi.

Beethoven sai jo nuorena jalansijaa niin säveltäjänä kuin huikeana improvisoijana ja virtuoosipianistinakin. Vuonna 1800 hän oli asunut Wienissä useita vuosia. Beethovenilla oli liuta seuraajia ja joukko tukijoita, joiden ansiosta hänen oli mahdollista tehdä työtään ja tienata elantonsa hankkimatta pitkää kiinnitystä, vakaata työsuhdetta, jollaisen esimerkiksi Haydn oli solminut.

Näissä oloissa syntyi Beethovenin kolmas pianokonsertto, jonka ensimmäisen version kantaesityksessä hän soitti itse solistina. Säveltäjän tuotannolle tyypillisesti tämäkään teos ei ollut valmis kerralla. Pikemminkin se oli hyvin keskeneräinen Wienin ensiesityksessä, ja aikalaiset ovat kertoneet Beethovenin improvisoineen valtaosan solistiosuudestaan.

Kolmas pianokonsertto c-mollissa on Beethovenin ainoa mollipianokonsertto. Siitä on usein löydetty yhtäläisyyksiä Mozartin vuonna 1786 kirjoittamaan c-mollipianokonserttoon. Konserton toinen versio oli jo paljon valmiimpi. Sen solistina kuuroutuva säveltäjä ei kuitenkaan enää soittanut itse, vaan tehtävä oli annettava muille.

”Kohtalonsinfonian” op. 67 Beethoven kirjoitti pääosin vuonna 1807. Tässä vaiheessa uraansa hän kärsi vakinaisten tulojen puutteesta ja halusi järjestää ajalle tyypillisen hyväntekeväisyyskonsertin taloudellisen tilanteensa korjaamiseksi. Sinfonia sai kantaesityksensä (aikalaisten mukaan jääkylmän) Theater an der Wienin nelituntisessa maratonresitaalissa 22.12.1808, jolloin uusina teoksina kuultiin myös Pastoraalisinfonia nro 6 sekä Koraalifantasia op. 80.

Allegro con brio alkaa tutulla teemalla, kun ”kohtalo koputtaa ovelle”. Periromanttinen anekdootti on peräisin säveltäjän sihteerin ja varhaisen elämäkerturin Anton Schindlerin muistiinpanoista, mutta Beethoven keksi lisänimen todellisuudessa vasta vuosia sinfonian valmistumisen jälkeen.

Sävelaiheen todennäköisempi lähtökohta lienee luonnossa. Beethoven kertoi oppilaalleen Carl Czernylle kuulleensa keltasirkun laulua puistossa ja saaneensa tästä idean kuuluisiin alkutahteihin. Laajamuotoinen, dramaattinen avausosa on tutkielma kaikista niistä mahdollisuuksista, joita lyhyt teema säveltäjälleen tarjosi.

Andante con moto on variaatiosarjan ja rondomuodon sekoitus perustuen kahteen teemaan. Variaatioteoksen jujuna on esitellä musiikillinen aihe, jota säveltäjä muovailee koristeluin. Rondomuodossa puolestaan materiaali vuorottelee kontrastoivien episodien kanssa. Osan ensimmäinen aihe on menuetti-tanssia muistuttava teema jousille, toinen puolestaan armeijallinen jakso koko orkesterille.

Allegro on scherzo-osa, eli eräänlainen musiikillinen vitsi tai hassuttelu. Se alkaa arvoituksellisesti bassojousilla, mitä seuraa muistuma toisen osan armeija-alluusiosta. Tätä seuraa duurifugato (lyhyt osio, jossa selkeä teema toistuu kaikissa äänissä) alkaen alimmista jousista.

Alkutahtien oikukas aihe palaa johdattaen osan teoksen finaaliin vailla taukoa osien välissä. Tunnelma kääntyy synkästä c-mollista liki naiivin valoisaan C-duuriin. Beethoven lisäsi sointikuvaan myös pikkolon, kolme pasuunaa ja kontrafagotin luoden muhkeaa sointia tähän loppuhuipennukseen. Ennen lopun kertausjaksoa kuullaan viittaus 3. osan marssiaiheeseen, ja teos päättyy liki humoristiset mittasuhteet saavaan, kotisävellaji C-duurin varmistavaan toitotukseen.

Pianokonserton esittely: Maija Leino, editoinut Arttu Rantakärkkä
Sinfonian esittely: Vera Plosila

 

Tulevia konsertteja