Tampere Filharmonia
  • englanti
  • Suomi

to 01.10.2020 klo 19:00

Sankarit, yksittäislippujen ostajille

Osta liput

Tampere-talo, Iso sali

Yliopistonkatu 55, 33100
Tampere, Finland

Liisa Hirsch (s. 1984): Threshold (Lävi)
Hans Abrahamsen (s. 1952): Käyrätorvikonsertto
Francis Poulenc (1899–1963): Sinfonietta

Kristiina Poska, kapellimestari 
Stefan Dohr, käyrätorvi

Hans Abrahamsenin voi todeta olevan Tanskan suurin elävä säveltäjä. Hänen Suomessa ensiesityksensä saavan käyrätorvikonserttonsa tilaajina on toiminut viisi tunnettua sinfoniaorkesteria Berliinin filharmonikoista alkaen, ja se saa saksalaisesta Stefan Dohrista arvoisensa solistin. Liisa Hirschin Threshold (Lävi) tutkii erilaisia rajatiloja musiikin keinoin. Konsertin päättää Poulencin neliosainen, tyylien kirjoltaan runsas, tanssillista rytmiikkaa ja musiikillista satiiriakin sisältävä Sinfonietta. Konsertin johtaa Viron maineikkaimpiin kapellimestareihin lukeutuva Kristiina Poska.

Konsertissa ei ole väliaikaa, ja se päättyy noin klo 20.15. Straussin Heldenleben on poistunut konsertin ohjelmasta. Konsertin yhteydessä ei järjestetä Teokset tutuiksi -tilaisuutta. Kurkistus kenraaliharjoitukseen -tilaisuus järjestetään aiemmasta ilmoituksesta poiketen torstaina 1.10. klo 9.45 Tampere-talossa.

Illan teokset

Virolainen Liisa Hirsch (s. 1984) tutkii musiikissaan ääntä ennen kaikkea muotojen kautta. Melodisuutta ja rytmiikkaa tärkeämpiä hänen teoksissaan ovat tavat käsitellä äänen värejä, harmonioita ja muotoja abstraktilla otteella.

Huhtikuussa 2017 ensimmäistä kertaa esitetty Lävi (suom. Raja-arvo) kerrostaa hiljaisia ääniä, jotka vähitellen lisääntyen kasvavat vellovaksi harmoniseksi massaksi. Kantaesityksessä Viron kansallista sinfoniaorkesteria johti illan kapellimestari Kristiina Poska.

Teoksen keskiössä ovat etenkin äänenväri ja arvaamattomat harmoniat, joita neljännessävelasteikon luoma mikrotonaalisuus ja tukahdutetut jousisoittimet synnyttävät. Matalien taajuuksien äänimatto antaa pohjan hiljaisuudesta symmetrisesti kohoaville kaukaisille äänille, jotka nousevat sävelasteikolla päätyen lopulta oktaaviin. Kymmenminuuttisen teoksen toisella puoliskolla sointujen kasvattelu saavuttaa vahvan lakipisteensä, josta kapellimestari karsii ja poimii sointuja yksitellen mielensä mukaan päätyen hiljaiseen sopusointuun.

Hans Abrahamsen nousi säveltäjänä esiin jo 1970-luvulla, mutta ehti käydä urallaan läpi myös kriisivaiheen ennen nousuaan yhdeksi aikamme tanskalaisen musiikin keskeisistä hahmoista. Hän kytkeytyi varhaisteoksissaan Tanskassa suosiota saavuttaneeseen ”Uusi yksinkertaisuus” -suuntaukseen, joka halusi irtaantua monimutkaisesta eurooppalaisesta modernismista, erityisesti ns. Darmstadtin koulukunnasta. Abrahamsenin musiikissa se kuului selkeytenä, tekstuurien läpikuultavuutena, erilaisten tyylielementtien käyttönä ja tiettynä käsittelytavan objektiivisuutena, joka tosin sai 1970-luvun edetessä usein ”romanttiseksi” tai ”poeettiseksi” luonnehdittuja äänenpainoja.

1980-luvulla Abrahamsenin tuotteliaisuus alkoi kuitenkin hidastua ja pysähtyi sitten kokonaan, kun hän vaikeni säveltäjänä lähes koko 1990-luvun. Uusi alku koitti vuonna 2000 valmistunella pianokonsertolla. Repeämä Abrahamsenin tuotannossa oli kuitenkin enemmän ajallinen kuin tyylillinen, sillä uudella luomiskaudellaan hän on pääosin jatkanut ja syventänyt jo aiemmassa tuotannossa esiin nousseita lähtökohtia. Uuden kauden keskeisiä teoksia ovat olleet laaja kamarimusiikkiteos Schnee (2008), herkkävireinen orkesterilaulusarja Let me tell you (2013) sekä Abrahamsenin esikoisooppera, H. C. Andersenin Lumikuningatar-satuun perustuva Snedronningen (2018).

Käyrätorvikonsertto (2019) kuuluu Abrahamsenin uusimpiin teoksiin. Yksi sen viidesta tilaajaorkesterista oli Berliinin filharmonikot, jonka soolokäyrätorvensoittajalle ja Berliinissä tammikuun lopussa 2020 olleen kantesityksen solistille Stefan Dohrille teos on omistettu.

Käyrätorvikonsertossa Abrahamsen palaa muusikkoutensa juurille, sillä ennen säveltäjänuraansa hän opiskeli käyrätorvensoittoa. Käyrätorvi saa esiintyä teoksessa omana itsenään, romantiikan perintöä mukanaan kantavana soittimena, eikä mukana ole äärimmäisiä virtuoosieleitä eikä liioin modernin musiikin uudenlaisia soittotapoja. Solistin voikin kokea eräänlaisena uustulkintana saksalaisen metsäromantiikan salaperäisten maisemien yksinäisestä vaeltajasta. Käyrätorven luonnonäänet, jotka kuulostavat tasavireiseen viritykseen tottuneissa korvissa aavistuksen epäpuhtailta, tuovat musiikkiin paikoin omaa erityistä sävyään.

Teoksen sointimaailma on Abrahamsenille tyypilliseen tapaan hienovireisen hiotunut. Teos jakaantuu kolmeen osaan mutta ei perinteisen konserttokirjallisuuden muotokaavoja seurailevalla tavalla. Lyhyt avausosa luonnostelee hiljaisuuden rajoilta piirtyviä sointimaisemia, joiden keskeltä käyrätorven pitkät äänet nousevat esiin. Keskiosa saavuttaa vähitellen esitysmerkintänsä ”Stürmisch und unruhig” (Myrskyisästi ja rauhattomasti) mukaisen vuolauden. Päätös-
osa saa konserton dramaturgiassa selkeän finaalimaisen luonteen. Se tosin alkaa hitaan aavistelevasti mutta tihentyy sitten toisteisten kuvioiden motoriseen liikkuvuuteen.

Ranskalainen Francis Poulenc antoi kehykset säveltäjyytensä määrittelyyn toteamalla, että hänessä oli sekä katupoikaa että katolista mystikkoa. Vaikka nämä ääripäät saattoivat yhdistyä yhdessäkin teoksessa, kävi kehitys pääsääntöisesti edellisestä kohti jälkimmäistä. 1920-luvun nuoruudenkaudellaan Poulenc sai nimeä uusklassismia, nokkelaa henkevyyttä ja kirpeää epäsentimentaalisuutta suosineen Les Six -säveltäjäryhmän jäsenenä, kun taas myöhemmässä tuotannossa vakavat sävyt alkoivat nousta keskeisempään rooliin. Merkittäviä alueita Poulencin tuotannossa ovat piano- ja kamarimusiikki, laulut, hengelliset vokaaliteokset sekä oopperat.

Vuonna 1947 Poulenc luonnosteli jousikvartettoa, mutta työ ei ottanut sujuakseen; hän valitti, että kaikki aiheet, joita hän yritti muokata kvartetille, alkoivat soida puhaltimien väreillä. Lopulta hän päätti siirtää näin syntyneitä teemoja BBC:n tilaamaan sinfoniettaan, joka valmistui myöhemmin samana vuonna.

Neliosainen sinfonietta on Poulencin ainoa sinfoniseksi hahmottuva teos. Se palaa hengeltään Les Six -kauden uusklassismiin mutta ikään kuin kypsemmän säveltäjäeetoksen läpi koettuna. Avausosassa yhdistyvät eloisa raikkaus ja vakavampi, linjakas melodisuus. Toinen osa on ilmavan vauhdikas ja humoristinenkin scherzo, jossa on laveampi keskijakso. Hidasta osaa sävyttää pastoraalinen lyyrisyys, joka syvenee romanttiseksi lämmöksi. Eloisasti alkavassa finaalissa ”katupoika” on aluksi eniten läsnä, mutta osan edetessä vuolas melodisuus nousee myös vahvasti esiin.

Lävi-teoksen esittely: Arttu Rantakärkkä
Käyrätorvikonserton ja Sinfoniettan esittelyt: Kimmo Korhonen

Liput

Hintaryhmä Hinta
Peruslippu 28 €
Eläkeläiset 22 €
Opiskelijat, varusmiehet ja työttömät 15 €
Juniorilippu (5–16-vuotiaat) 8 €
Opiskelijat konserttipäivänä Tampere-talosta 5 €
(Lippupisteellä hintoihin lisätään palvelumaksu.)

Tulevia konsertteja