Tampere Filharmonia
  • englanti
  • Suomi

pe 24.09.2021 klo 18:00

Syytetty (klo 18)

Osta liput

Tampere-talo, Iso sali

Yliopistonkatu 55, 33100
Tampere, Finland

Magnus Lindberg (s. 1958) ork. Raimonds Zelmenis: Accused (Syytetty)
Jean Sibelius (1865–1957): Sinfonia nro 7 C-duuri op. 105

Huom! Konsertti soitetaan klo 18 ja 20 lyhennetyllä konserttiohjelmalla Pirkanmaan kokoontumis- ja yleisötapahtumarajoituksista johtuen. Lue lisää kahden konsertin mallistamme täältä. Saavu konserttiin konserttilipussasi mainittuna vaihtoehtoisena ajankohtana. Teokset tutuiksi -tilaisuutta ja Lapsiparkkia ei järjestetä.

Huom! Konsertin ohjelma on muuttunut. Konsertin sinfonia on Jean Sibeliuksen (1865–1957) 7. sinfonia C-duuri op. 105.

Sakari Oramo ei juuri esittelyjä kaipaa. BBC:n sinfoniaorkesterin ja Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin ylikapellimestari kouluttaa nyt myös seuraavaa kapellimestaripolvea Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon professorina.

Sopraano Anu Komsin kansainvälinen solisti- ja oopperaura on kuljettanut häntä maailman suurimmille konserttilavoille. Komsi on ensimmäisenä suomalaisena laulutaiteen edustajana ehdolla Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon saajaksi vuonna 2021.

Lindbergin kuulusteluteemainen Accused puolustaa sananvapautta ja vaatii solistilta huimaa teknistä taituruutta. Minioopperamaisen teoksen vuonna 2020 levyttänyt Komsi sai tulkinnastaan vuolaita kehuja.

Sibeliuksen viimeinen, seitsemäs sinfonia on säveltäjän todellinen voimannäyte, joka kuplii elämänriemua ja elinvoimaa.

 

Katso konsertin Teokset tutuiksi -haastattelu YouTubessa

 

Liput

Hintaryhmä Yksittäisliput
Peruslippu 28 €
Eläkeläinen 22 €
Opiskelija, työtön tai varusmies 15 €
5–16-vuotiaat 8 €

Lue lisää lipunmyynnistämme ja kahden konsertin mallista

 

Illan teokset

Magnus Lindberg (s. 1958) on yksi Suomen arvostetuimmista taidemusiikin säveltäjistä. Hän ponnahti suuren yleisön tietoisuuteen rautaromua ja elektroniikkaa hyödyntävällä orkesteriteoksellaan Kraft (1985). Orkesteriteosten ja konserttojen ohella Lindberg on säveltänyt laulu-, kamari- ja elektroakustista musiikkia. Accused (2014) syntyi Lontoon filharmonisen orkesterin tilausteoksena. Säveltäjältä se on vasta toinen merkittävä vokaaliteos Graffitin (2009) jälkeen. Teos peilaa kolmen kuulustelutilanteen pöytäkirjoja. Rikkaat orkesterisoinnit muuttavat musiikillista muotoaan historiallisesta kontekstista toiseen, tilanteita kommentoiden. Sopraanosolistin vaativassa tehtävässä yhdistyvät sekä kuulustelijan että kuulusteltavan roolit.

 

Théroigne de Méricourt (1762–1817) oli kotoisin belgialaisesta Marcourt’n kylästä. Maanviljelijän tytön nuoruutta leimasi raskas piikominen, mutta 16-vuotiaana hän pääsi englantilaisen rouvan suojatiksi, ja tämä rohkaisi de Méricourt’ia opiskelemaan oopperalaulua. Neito rakastui sittemmin aatelismieheen, mutta avioliittolupauksista tullut mitään. Sulhoehdokas jätti hänelle kuitenkin valtavan 200 000 punnan omaisuuden.

Uutiset Ranskan vallankumouksesta houkuttelivat de Méricourt’n Pariisiin. Valveutunut leidi halusi päästä seuraamaan kansalliskokousta, mutta hänestä tuli pian yksi vallankumouksen näkyvistä hahmoista. De Méricourt tunnettiin pukeutumisestaan miesten ratsastusasuun, ja hänen mielipiteitään kuunneltiin kiinnostuneina. Saavutettu huomio kääntyi kuitenkin pian negatiiviseksi, sillä de Méricourt’n näkemykset naisten yhteiskunnallisesta tasa-arvosta nostivat hänet rojalistilehdistön silmätikuksi. De Méricourt palasi kotikaupunkiinsa, mutta itävaltalaisjoukot vangitsivat hänet pian. Hänet toimitettiin Tiroliin kuulusteltavaksi vallankumouksellisista toimista, mutta huhupuheisiin perustuvat syytökset raukesivat tyhjiin.

 

Itä-Saksan tiedustelupalvelu Stasi toimi Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen diktatuurin ylläpitäjänä. Virasto johti lukuisia sortotoimia DDR:n kansalaisia vastaan. Tavallisille itäsaksalaisille Stasin olemassaolo merkitsi erityisesti jatkuvaa valvontaa – tai sen pelkoa – sekä itsesensuuria. Nykyisin paikalliset toteavat hieman vitsilläkin, että baaripöydän äärelle kumartuvat keskustelijat varovat vanhastaan uteliaita korvapareja. Huhujen levittäminen sekä opiskelu- ja urapolkujen katkaiseminen olivat kontrollia luovia pelotteita. Pienten rikkeiden, kuten länsitelevision seuraamisen, raportointi saattoi nousta tarvittaessa osaksi ongelmakansalaisen murtamista.

Stasin toiminnan laajuus paljastui vuoden 1989 rauhallisen vallankumouksen myötä. Tällöin itäberliiniläiset valtasivat tiedustelupalvelun arkiston estäen työntekijöitä tuhoamasta valvontadokumentteja. Laaja ilmiantajaverkosto ja tiedustelu elämän intiimeimpiin yksityiskohtiin asti järkytti monia.

 

Adrian Lamo (1981–2018) identifioitui eettiseksi hakkeriksi. Hän halusi työskennellä yrityksille, murtautua näiden tietojärjestelmiin ja ilmoittaa mahdollisista haavoittuvuuksista. Lamo hakkeroi tiensä The New York Timesin sisäiseen verkkoon aiheuttaen kuitenkin 300 000 dollarin vahingot. Lehti nosti kanteen, ja Lamo tuomittiin kyberrikoksista vuonna 2004.

Lamo tuli tunnetuksi ilmiantaessaan Chelsea (ent. Bradley) Manningin henkilöllisyyden Wikileaks-vuotojen takana. Manningin paljastukset kattoivat yli 700 000 Yhdysvaltojen hallinnon asiakirjaa, tunnetuimpana video Bagdadin vuoden 2007 helikopteri-iskusta, jossa kuoli kaksi uutistoimisto Reutersin työntekijää. Manning lähestyi ventovierasta Lamoa verkossa uskoutuakseen tälle ongelmistaan armeijassa. Lamo oli sanojensa mukaan saanut tuomionsa jälkeen vastaavia yhteydenottoja myös muilta hakkereilta. Hän piti kuitenkin Manningin tekoa edesvastuuttomana vaarantaen armeijahenkilöstön turvallisuuden. Manning tuomittiin 35 vuoden vankeuteen, mutta hänet armahdettiin seitsemän vuoden jälkeen. Lamon päätös sai ristiriitaisen vastaanoton.

© Vera Plosila

 

Jean Sibelius (1865–1957) luonnosteli seitsemännen sinfoniansa op. 105 aineksia jo yhtä aikaa viidennen ja kuudennen sinfonian kanssa 1910- ja 1920-lukujen taitteessa. Seitsemäs muodostui Sibeliukselle itselleen hyvin tärkeäksi, ja hän suhtautui sävellysprosessiin intohimoisesti. Aluksi teos kantoi otsikkoa Fantasia sinfonica, sillä säveltäjä ei osannut mieltää yksiosaista teosta sinfoniaksi, ja se kantaesitettiinkin alkuperäisellä nimellään Tukholmassa maaliskuussa 1924. Myöhemmin Sibelius rohkaistui nimityksen suhteen ja nosti teoksen sinfonioidensa joukkoon.

Kuten lähes kuusikymppinen Sibelius itse, myös kriitikot ymmärsivät teoksen erityisyyden. Se nosti sinfonisen muodon käsittelyn uudelle tasolle ja vei jo runsaasti maailmanmainetta niittäneen taiteilijan sävelkielen aivan omaan suuntaansa. Sibelius ei kopioinut eurooppalaiskollegoidensa aikalaistrendejä, vaan loi oman modernisminsa. Siinä missä neljäs sinfonia oli aikanaan jopa järkyttänyt, oli seitsemäs jo niin kirkastuneella, omalla ja ainutlaatuisella tavallaan moderni, ettei se herättänyt päällimmäisenä hämmennystä – ja olihan niin yleisöllä kuin kriitikoilla neljännen ja seitsemännen välissä kolmetoista vuotta totutteluaikaa.

Sibelius oli teokseensa äärimmäisen tyytyväinen. Luultavasti hän koki sanoneensa kaiken sen, mitä sinfonioissaan halusi sanoa – seitsemäs jäi nimittäin viimeiseksi. Tarinat tosin kertovat, kuinka iäkäs Sibelius poltti tyytymättömänä kahdeksantensa luonnoksia Ainolan vihreässä takassa, mutta varmoja tietoja kahdeksannesta tai sen luonnosteluvaiheista ei ole.

© Maija Leino

 

 

Konsertin alkuperäinen ohjelma:

Lindberg: Accused (Syytetty)
Brahms: Sinfonia nro 2

Tulevia konsertteja