Tampere Filharmonia

pe 28.05.2021 klo 19:00 · Tampere Filharmonian YouTube-kanavalla

Verkkokonsertti: Beethoven 7

Tampere-talo, Iso sali

Yliopistonkatu 55, 33100
Tampere, Finland

Ludwig van Beethoven (1770–1827): Sinfonia nro 7 A-duuri op. 92

Tampere Filharmonian kevään virtuaalikauden päättää 28.5. ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvalin johtama konsertti, jossa kuullaan Beethovenin seitsemäs sinfonia. Beethovenin pidetyimpiin teoksiin kuuluva seitsemäs tunnetaan energisestä rytmiikastaan, joka antaa jokaiselle osalle omanlaisensa ilmeen. Konsertti on taltioitu Tampere-talon Isossa salissa.

Lue lisää toukokuun verkkokonserteista

 

Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 7 A-duuri op. 92

Ludwig van Beethovenin kuulo oli heikennyt radikaalisti 1800-luvun alussa. Hän kirjoitti veljilleen aiheesta niin kutsutussa Heiligenstadtin testamentissa, raastavan tunteikkaassa kirjeessä vuonna 1802. Beethoven selitti sosiaalista kömpelyyttään ja paheksuttua ärhäkkyyttään kärsimyksellä, joka oli osunut hänen kohdalleen: säveltäjältä oltiin viemässä hänelle itselleen kaikkein tärkein aisti.

Kymmenen vuoden kuluttua Heiligenstadtin testamentista saksalaissäveltäjän kuulo oli käynyt vielä paljon heikommaksi. Beethoven vietti aikaa Teplicen kylpyläkaupungissa nykyisen Tšekin luoteisrajalla. Hän kirjoitti seitsemättä sinfoniaa, jonka sävellystyön oli aloittanut jo edeltävänä vuonna, ja jonka joitakin teemoja oli luonnostellut jo paljon aiemmin.

Seitsemännen sinfonian sävellysajoilta on säilynyt muutakin kuin nuotteja, nimittäin jälleen varsin tunteikas kirje, jonka Beethoven kirjoitti tiettävästi kesällä 1812. Tällä kertaa aiheena ei ollut hänen surkea terveydentilansa, vaan suuri rakkaus: ”Ikuisesti sinun, ikuisesti minun, ikuisesti meidän” -sanoihin päättyvä kirje ”kuolemattomalle rakastetulle” on yksi maailman kuuluisimmista teksteistä. Se on intohimoinen hellien tunteiden julistus, jonka kohdetta tutkijat ovat pohtineet jo vuosisatoja, rakastuihan Beethoven elämänsä aikana useita kertoja, mutta ei kuitenkaan milloinkaan avioitunut – kukaan ei hänen kosintaansa suostunut.

Miltei yhtä aikaa seitsemännen sinfonian kanssa syntyi kahdeksas, mutta sen jälkeen Beethovenin kynä hiljeni, ja myöhäisvaiheen huipputeoksia saatiin odottaa lopulta todella pitkään. Musiikinhistorian mullistava yhdeksäs sinfoniakin valmistui vasta vuonna 1824, peräti kaksitoista vuotta edeltäjiään myöhemmin. Ei ole ihme, ettei soittajanuransa jo päättäneen Beethovenin sävellysinto ollut enää 1810-luvulla kiihkeimmillään, sillä vuosikymmenen loppuun mennessä hän oli jo lähes umpikuuro, minkä lisäksi hänellä monia työskentelyä haittaavia taloudellisia vaikeuksia.

1810-luvun alkupuolella säveltäminen kuitenkin sujui mutkattomammin, ja suurisuuntainen seitsemäs sinfonia valmistui lumoamaan wieniläisyleisön kantaesityksessään joulukuussa 1813. Yleisö vakuuttui erityisesti sinfonian toisesta osata, joka soitettiin vielä uudelleen ylimääräisenä konsertin päätteeksi. Ensimmäisen esityksen jälkeen teoksen voittokulku vain jatkui, ja se on yhä osa niin orkestereiden perusohjelmistoa kuin lukuisten elokuvien ja TV-sarjojen ääniraitojakin.

Beethovenin maanmies, oopperaguru Richard Wagner luonnehti aikanaan etenkin sinfonian hitiksi noussutta toista osaa tanssin apoteoosiksi. Kyseessä ei kuitenkaan suinkaan ole mikään tanssiteos, ja vaikka yhteydessä on joissakin harvoissa esityksissä vähän tanssittukin, on se ennen kaikkea konserttisalien perusohjelmistoa. Seitsemännestä sinfoniasta pidettiin niin paljon, että sen jälkeen kevyempi kahdeksas, niin kutsuttu ”pieni sinfonia”, oli yleisölle suorastaan pettymys.

© Maija Leino

Tulevia konsertteja