Tampere Filharmonia

pe 21.05.2021 klo 19:00 · Tampere Filharmonian YouTube-kanavalla

Verkkokonsertti: Brahms 4

Tampere-talo, Iso sali

Yliopistonkatu 55, 33100
Tampere, Finland

Johannes Brahms (1833–1897): Sinfonia nro 4 e-molli op. 98

Aiemmista verkkokonserteistamme tuttu saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier johtaa 21.5. klo 19 nähtävässä YouTube-konsertissa Brahmsin neljännen sinfonian. Se sisälsi ilmestyessään ennenkuulumattomia sinfonisia ratkaisuja, jotka ovat sittemmin nostaneet sinfonia yhdeksi maailman suosituimmista klassisista teoksista. Konsertti on taltioitu Tampere-talon Isossa salissa.

Lue lisää toukokuun verkkokonserteista

 

Johannes Brahms: Sinfonia nro 4 e-molli op. 98

Brahmsin tie sinfonikoksi oli pitkä ja tuskainen. Ankara itsekritiikki ja Beethovenin esikuvan musertava vaikutus saivat hänet pitämään kunnioittavaa etäisyyttä sinfoniaan aina kypsään miehuuteen saakka. Kun hän oli vihdoin 43-vuotiaana 1876 saanut esikoissinfoniansa valmiiksi parin vuosikymmenen ajalle venyneen luomistaistelun jälkeen, syntyivät muut kolme sinfoniaa suhteellisen nopeassa tahdissa, viimeiseksi jäänyt e-molli-sinfonia kesinä 1884 ja 1885.

Brahms sävelsi sinfoniaa Alppien juurella Steiermarkin Mürzzuschlagissa. Sävellystyön ympäristöstä hän löysi vertauksen teoksen luonteelle: “Pelkäänpä, että siinä maistuu täkäläinen ilmasto – kirsikat eivät kypsy täällä, etkä haluaisi syödä niitä.” Brahms oli huolissaan ankaransävyisen teoksen vetovoimasta, mutta pelot osoittautuivat turhiksi, sillä sinfonian kantaesitys Meiningenissa lokakuussa 1885 oli loistava menestys. Teosta on sittemmin pidetty Brahmsin sinfoniasarjan lakipisteenä, niin huikean korkeatasoisesta ja tasalaatuisesta sarjasta kuin onkin kyse.

Brahmsin sinfonioissa melodiikan sujuvuus yhdistyy tiukasti hallittuun pinnanalaiseen rakenteeseen. Esimerkiksi neljännen sinfonian surumielisen viehkeä avausteema voidaan palauttaa sarjaksi laskevia terssi-intervalleja, ja muutoinkin teoksen aiheita sitoo yhteen tiivis motiivinen verkosto. Avausosa rakentuu sonaattimuodoksi, jossa siirtymä kertaukseen hämärtyy pääteeman erikoisesti venytetyn esiintymän vuoksi. Osan huippukohta koittaa vasta poikkeuksellista painoa saavassa koodassa.

Aikansa säveltäjien joukossa Brahms oli poikkeuksellisen syvällisesti perehtynyt vanhaan musiikkiin, ei vain Bachiin vaan tätäkin vanhempiin mestareihin kuten Palestrinaan. Hitaassa osassa yhteydet vanhaan musiikkiin syntyvät häilymisestä C-duurin ja e-mollin välillä, mikä tuo musiikkiin arkaaista fryygistä sävyä. Kolmas osa ei Brahmsin sinfonioissa ole yleensä Beethovenilta periytyvä scherzo vaan kevyempi intermezzo-tyyppinen osa, mutta neljännen sinfonian jyhkeän energinen Allegro giocoso -osa saa tasajakoisuudestaan huolimatta dynaamisen scherzon aseman.

Brahms oli yksi muunnelmamuodon suurista mestareista, ja tästä käy todisteeksi myös neljännen sinfonian finaali, yhdistelmä bassoteeman ympärille rakentuvasta passacagliasta ja toistuvaan sointusarjaan perustuvasta chaconnesta. Muunneltavan kahdeksantahtisen teeman Brahms on muokannut Bachin kantaatin nro 150 “Nach dir, Herr, verlanget mich” loppukuorosta. Muunnelmat seuraavat toisiaan saumattomana, musiikkia eteenpäin imevänä vuona ja jakaantuvat kolmeen pääryhmään, joista tasapainottavana suvantovaiheena toimivan keskijakson aloittaa huilun soolo ja viimeisen vaskien voimakas julistus.

© Kimmo Korhonen

Tulevia konsertteja