Tampere Filharmonia

to 01.04.2021 klo 19:00 · Tampere Filharmonian YouTube-kanavalla

Verkkokonsertti: Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä

Tampere-talo, Iso sali

Yliopistonkatu 55, 33100
Tampere, Finland

Joseph Haydn (1732–1809): Jeesuksen seitsemän sanaa ristillä op. 51

Jeesuksen seitsemän viimeistä sanaa ristillä oli Cázidin Oratorio de la Santa Cuevan kirkon tilaussävellys Joseph Haydnilta pitkäperjantaiksi 1786. Teoksen lohdullisen valoisa tunnelma sopii pääsiäismusiikkiin. Haydn versioi orkesterille sävelletyn teoksensa myöhemmin myös jousikvartetille ja oratoriotulkinnaksi kuorolle.

Konsertti on vapaasti kaikkien katsottavissa Tampere Filharmonian YouTube-kanavalla myös jälkeenpäin.

 

Haydn: Seitsemän sanaa ristillä

Joseph Haydnin Seitsemän sanaa ristillä on musiikinhistorian ainoa ilman laulettua sanaa sävelletty Kristuksen kärsimyshistorian kuvaus. Ajatus tällaisesta ennenkuulumattomasta sävellyksestä oli peräisin Cádizin (Andalusia) luolakirkon vuotuisia hiljaisen viikon menoja järjestäneeltä papistolta, jonka pyynnöstä Haydn sävelsi teoksen alkuperäisen orkesteriversion pitkäperjantaiksi 6.4.1787. (Tätä ennen teos ehdittiin kuulla ainakin Wienissä 26.3. ja Bonnissa 30.3.) Oratorioversion vuoden 1801 painoksen esipuhe antaa alkuperäisversion esityksestä säveltäjän (joka tosin ei ollut itse läsnä) oman kuvauksen:

“Kirkon seinät, ikkunat ja pylväät oli verhottu mustalla kankaalla, ja vain yksi keskellä riippuva suuri lamppu loi valoa pyhään hämärään. Keskipäivällä kaikki ovet suljettiin, ja musiikki alkoi soida. Hetken päästä piispa nousi saarnastuoliin, luki ja selitti ensimmäisen sanan, ja polvistui alas alttarin äärelle. Tämän tauon täytti musiikki. Piispa nousi jälleen saarnastuoliin, laskeutui taas uudelleen jne., jossa vaiheessa seurasi aina orkesterin osuus. Sävellykseni tuli täyttää näiden olosuhteiden vaatimukset. Seitsemän toistaan seuraavan kymmenminuuttisen adagion säveltäminen kuulijaa väsyttämättä ei ollut tehtävistä helpoimpia…”

Johdanto mukaan lukien peräkkäisiä hitaita osia on itse asiassa kahdeksan. Korotus- ja alennusmerkkisten molli- ja duurisävellajien kekseliäs vaihtelu korostaa sisällöllistä dramatiikkaa, mutta antaa kokonaisuudelle myös sovittavan ja lohdullisen ilmeen. Toivo ja sisäinen rauha saavat Haydnin sonaateissa viimeisen sanan.

Säveltäjä oli teokseensa ilmeisen tyytyväinen; hän kirjoittaa kirjeessään lontoolaiselle musiikkikustantajalle William Forsterille 8.4.1787: ”Jokainen sonaatti, eli jokainen teksti, saa ilmaisunsa puhtaasti soitinmusiikin keinoin tavalla, joka tekee mitä syvimmän vaikutuksen perehtymättömimpäänkin sieluun.”

Abbé Stadlerin mukaan Haydn piti Seitsemää sanaa ristillä parhaana teoksenaan. Tämä vakiintui nopeasti myös musiikkimaailman yleiseksi näkökannaksi. Seitsemän sanaa tunnettiin kaikkialla Euroopassa; se syrjäytti suosiossa nopeasti Haydnin uunituoreet Pariisin sinfoniat, ja sen eri versioista julkaistiin kauan uusia painoksia. Edes Luomisen ilmiömäinen suosio ei syrjäyttänyt sen asemaa ennen säveltäjän kuolemaa.

Wieniläinen Artaria-kustantamo julkaisi Seitsemän sanaa ristillä vuonna 1787 kolmena eri versiona: Opera 47 orkesteriversio, Opera 48 jousikvartettiversio, Opera 49 kosketinsoitinversio. Jousikvartettiversio kuultiin julkisesti ensimmäisen kerran Wienin Schloßkirchessä samana vuonna Pyhän Cecilian päivänä. Kosketinsoitinversio muodostui näistä suosituimmaksi; siitä julkaisivat 1700-luvun viimeisinä ja 1800-luvun ensimmäisinä vuosina painoksia samanaikaisesti Wienissä, Lontoossa, Berliinissä ja Pariisissa myös Schmitt, Marescalchi, Longman & Broderip, Hummel, Hofmeister, Pleyel, Imbault, Birchall, Green, Mollo ja Richomme. Haydn ei ilmeisesti laatinut kvartetti- ja klaveeriversioita itse, mutta tarkisti ja korjasi ne molemmat. Hän kirjoitti Artarialle 21.6.1787: ”Olen itse ohjannut ja korjannut paitsi seitsemän sanan kokonaisversion, myös kvartetti- ja klaveeriversiot” ja 23.6.1787: ”Lähetän seitsemän sanan kaikkien kolmen version korjaukset, mm. klaveeriversio on erittäin hyvä ja laadittu erityisellä antaumuksella.”

Kosketinsoitin- ja kvartettisovitusten ensisijaisena tarkoituksena oli tuoda musiikki laajemman musiikkiyleisön ulottuville. Samalla ne kuitenkin tarjoavat oman, autenttisen näkökulmansa tähän musiikkiin, ja näin paljastavat siitä uusia sisältöjä. Klaveeriversion yhtenä erityispiirteenä voidaan nähdä Seitsemään sanaan ristillä lähtökohtaisesti sisältyvän pyrkimyksen yksinkertaisuuteen jalostuneisuus äärimmilleen, ilman että musiikki kuulostaisi sen tähden pienemmältä tai köykäisemmältä. Ulkoisen suuruuden vähäisyys saattaa vahvistaa nöyrää ja seesteistä retorista ilmaisua.

Jokainen ”Sana” on sävelletty latinankielisen asunsa mukaisesti ”laulettavaan” muotoon; klaveeri- ja kvartettiversioiden alkuperäispainoksissa tekstit on aseteltu jokaisen sonaatin ensimmäisen fraasin ylle. Tästä syntyy osaltaan musiikin konkreettinen yhteys esittelemäänsä tekstiin sekä sen meditatiivinen, välitön puhuttelevuus. Vaikka jokainen sonaatti on sinänsä osoitus (tässä käytännössä monotemaattisen) klassisen muodon ”absoluuttisesta” kauneudesta, pohjaa musiikin ilmaisuvoima ennen muuta suoraan tekstin merkityssisällöstä ammentavaan kuvaukselliseen, subjektiiviseen kokemukseen. Musiikin rakenteiden, kielen ja tematiikan ekonomia tuntuvat paradoksaalisesti vain ravitsevan ilmaisun sisäistynyttä hehkua.

Introduzione

Vakava johdanto dramaattisessa d-mollissa opastaa kuulijan luolakirkon pyhään hämärään ja Pääkallonpaikalle. Hellittämättömät säveltoistot ja ankarat pisteelliset rytmit antavat yhtäkkisten kiihkeiden parkaisujen lomassa tilaa vuoroin epätoivoisille ja hellille sävyille, kuin sovitusta etsien. Intensiivinen keskittyneisyys ja inhimillinen tuskaisa läsnäolo tuovat väkisinkin mieleen Grünewaldin alttaritaulun.

Pater dimitte illis quia nesciunt quid faciunt

Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.

(Luuk. 23:34)

Kuin taivaallisena vastauksena johdannon maallisiin kärsimyksiin avautuu ensimmäinen ”Sana” B-duurissa kuin auringonsäde. Inhimillinen synnintuska konkretisoituu yhteen punotuissa kromaattisissa jaksoissa.

Hodie mecum eris in paradiso

Tänään olet minun kanssani paratiisissa.

(Luuk. 23:43)

C-molli. Kristuksen sanojen merkitys vahvistuu ja todentuu eri sävellajeissa kerta kerralta kuulijan tajunnassa. Järkkymättömän uskon ekstaasi.

Mulier ecce filius tuus

Nainen, tämä on poikasi!

(Joh. 19:26)

E-duuri. Huokausten, katkelmallisten fraasien, synkooppiketjujen ja välitaitteen salaperäisten modulaatioiden ja dramaattisten forzatojen värittämä mystinen suvanto.

Deus meus Deus meus ut quid dereliquisti me

Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

(Matt. 27:46)

Teoksen keskus ja emotionaalinen sydän. Synkkä ja toivoton f-molli, joka ei muiden ”Sanojen” tavoin kirkastu lopussa duuriksi. Koko maailman kärsimys Ihmisen Pojan harteilla kuoleman yksinäisyydessä.

Sitio

Minun on jano.

(Joh. 19:28)

A-duuri. Raskasta musiikkia, nääntymys. Väkevässä välitaitteessa fyysinen tuska räjähtää äkkiä valloilleen, oratorioversion sanoin:

Ihm reicht man Wein, den man mit Galle mischet.
So labt man ihn! Kann Grausamkeit noch weiter geh’n?

Hänelle tarjotaan viiniä, johon on sekoitettu sappea.
Näin häntä hoivataan! Voiko olla suurempaa julmuutta?

Consummatum est

Se on täytetty.

(Joh. 19:30)

”Kuoleman sävellaji” g-molli; raskas taakka tuntuu ensi tahdeista saakka. Ankara ja voimallinen kehittelyjakso, oratorioversiossa sanoilla:

Weh euch Bösen, weh euch Blinden,
weh euch allen, die ihr Sünden immer häuft auf Sünden!

Voi teitä pahoja, voi teitä sokeita,
voi teitä kaikkia, jotka teette syntiä syntien päälle!

Lopussa transformaatio G-duuriin taakan pudotessa harteilta. Motiiviteknisesti ja polyfonisesti moniulotteisin seitsemästä sonaatista.

In manus tuas Domine commendo spiritum meum

Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.

(Luuk. 23:46)

Ylimaallinen sävy Es-duurissa. Aineettoman kevyet, ”ylösnousseet” triolikuviot muistuttavat ajan kirkkomusiikin tapaa kuvata Pyhää Henkeä, vapaana kuin lintu siivillään. Lopussa musiikki häipyy kaikessa rauhassa basson vaimeasti jatkuvien kahdeksasosatoistojen yllä.

Il Terremoto

Maanjäristys Jeesuksen kuollessa päättää teoksen c-mollissa. Kuulija palautetaan ristin juurelle seitsemän hitaan sonaatin kumuloiman jännitteen purkautuessa, näkökulman takautuessa samalla takaisin alun Introduzioneen. Myrskyisän emotionaalisen voiman intensiteetti on erehtymättömästi sukua Beethovenin muutamaa vuotta myöhemmin Haydnille omistamille ensimmäisille sonaateille. Alkuperäisversion viimeisillä tahdeilla on musiikinhistorian ensimmäinen fff-merkintä.

Katkelma kirjasta Fantasia (Basam Books, 2021)

Aapo Häkkinen 

Kapellimestari-cembalisti Aapo Häkkinen aloitti musiikillisen koulutuksensa kuoropoikana Helsingin tuomiokirkossa. Hän aloitti 13-vuotiaana cembalonsoiton ja opiskeli Sibelius-Akatemiassa opettajinaan Elina Mustonen sekä urkujensoitossa Olli Porthan. Vuosina 1995–1998 hän suoritti opintoja Sweelinck-konservatoriossa Amsterdamissa ja vuosina 1996–2000 Pierre Hantaïn johdolla Pariisissa. Ensikonserttinsa Suomessa hän piti vuonna 2000. 

Saatuaan diplominsa vuonna 1998 Häkkinen voitti toisen palkinnon ja VRT-palkinnon Brugesin kansainvälisessä cembalokilpailussa. Hän on esiintynyt solistina lukuisissa Euroopan maissa, Turkissa, Israelissa, Yhdysvalloissa, Meksikossa, Brasiliassa, Japanissa, Koreassa ja Vietnamissa. Häkkinen on johtanut muiden muassa Georg Friedrich Händelin, Joseph Haydnin, Giacomo Carissimin, Giovanni Battista Pergolesin, Georg Philipp Telemannin, Giovanni Paisiellon ja Claudio Monteverdin oopperoiden esityksiä. 

Häkkinen valittiin kaudesta 2003 alkaen Helsingin Barokkiorkesterin taiteelliseksi johtajaksi. Häsai vuonna 2018 Helsingin kaupungin Vuoden taiteilija -palkinnon. 

Tulevia konsertteja