Tulimyrsky

Ylikapellimestari Matthew Halls aloitti kolmivuotiskautensa Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana elokuussa 2023. Halls on orkesterin kahdestoista ylikapellimestari ja kolmas ulkomaalainen tehtävässä. Avauskaudellaan 2023/24 hän johtaa Tampereella 12 konserttia, joista keväällä seitsemän.

Halls kertoo Tampere Filharmonian soittajien poikkeuksellisen muusikkouden, innostavan työetiikan ja energisoivan kokeilunhalun valloittaneen hänet yhteisten harjoitusten ensiminuuteista lähtien, ja odottaa mielenkiintoista yhteistyötä orkesterin kanssa tulevina kausina. Hän on myös kertonut olevansa ylpeä voidessaan aloittaa ylikapellimestarina kaupungissa, jossa kulttuuria ja taide-elämää todella arvostetaan.

Halls vierailee säännöllisesti johtamassa muun muassa Clevelandin orkesteria, Seattlen sinfoniaorkesteria, Wienin sinfonikkoja, Toronton sinfoniaorkesteria ja Suomen Radion sinfoniaorkesteria. Alun alkaen hän tuli tunnetuksi etenkin vanhan musiikin tulkitsijana ja oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

Viulisti Alina Ibragimova (s. 1985) tunnetaan rehellisestä ja välittömästä suhteestaan teoksiin ja yleisöön. ”Konsertissa minulla on sellainen tunne, että kaikki osallistuvat, ja se mitä teen lavalla kimpoaa takaisin yleisöstä.” Hän on kotonaan niin barokkimusiikin kuin vastikään sävellettyjen tilausteosten parissa ja käyttää instrumentteinaan sekä moderneja että periodisoittimia.

Kaudella 2023/24 Ibragimova palaa Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin, Alankomaiden radion filharmonisen orkesterin, Berliinin saksalaisen sinfoniaorkesterin, Orchestre national de Belgiquen, Orchestra of the Age of Enlightenmentin ja Mahlerin kamariorkesterin taiteilijaresidenssiksi Hitzacker-festivaaleille. Hän debytoi myös Deutsche Kammerphilharmonie Bremenin kanssa ja tekee Euroopan-kiertueet Skotlannin kamariorkesterin ja Kammerorchester Baselin kanssa.

Lisäksi Ibragimova soittaa omia resitaalikonsertteja ja on esiintynyt mm. BBC:n Proms-festivaalilla. Hän esiintyy säännöllisesti pianisti Cédric Tiberghienin kanssa ja on Chiaroscuro- jousikvartetin perustajajäsen.

Alina Ibragimovan diskografia Hyperion Recordsilla on laaja ulottuen Bachin konsertoista Prokofjeviin. 2020 hän sai Gramophone-palkinnon levyttämistään Shostakovitšin viulukonsertoista, ja hänen tulkintansa haastavista Paganinin 24 kapriisista oli klassisten albumien listan kärjessä vuonna 2021.

I-viulu
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Liam Mansfield 1.konserttimestari tp.
Riikka Marttila *
Liina Nuora-Loijas ***
Tatevik Ayazyan
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Vitali Torkkeli
Kati Tuominen-Heroja
Johanna Koponen tp.
Maksym Filatov tp.

II-viulu
Kimmo Tullila *
Heidi Kuula **
Hanna Parviainen ***
Anna Angervo
Riitta Hallila
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Sanna Tullila
Anni Ylikallio
Hilkka Miettunen tp.

Alttoviulu
Vadim Grumeza ***tp.
Antti Niemistö **tp.
Kaisa Anttila
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.
Aino Tiala tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Simon Svoboda **tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.
Tatu Ahola tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Viktor Varga **tp.
Joni Armio ***
Juha Kleemola
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***

Oboe
Juha Ala **
Nevio Keller **tp.
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Janne Pesonen ***
Reetta Näätänen

Saksofoni
Kalle Oittinen*tp.

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Sarah Tako ***
Lauri Mykrä tp.

Käyrätorvi
Jouni Suuronen **
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **
Tapio Kilpinen

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Mikhail Kapustin ***
Alexandr Dzhurri tp.

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Harri Lehtinen ***tp.
Tuomo Oravakangas ***

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Vuokko Ahtila tp.

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

Kihniössä syntynyt, nykyään Tampereella asuva kitaristi ja säveltäjä Ilkka Hammo (s. 1983) on viime vuosina noussut yhä näkyvämmäksi osaksi Suomen festivaali- ja orkesterikenttää. Hänen kamariteoksiaan on esitetty mm. Tampere Filharmonian Faunien iltapäivässä, Viitasaaren Musiikin aika -festivaalilla, Korsholman musiikkijuhlilla ja Sibelius-Akatemian KLANG-sarjassa. Hammon orkesteridebyytti oli Radion Sinfoniaorkesterin tilaama On the Horizon (2019). Tänä keväänä häneltä kuullaan peräti kaksi suurta kantaesitystä, kun Tampere Filharmonian lisäksi myös RSO on tilannut Hammolta sävellyksen.

Tampere Filharmonian tilausteos valmistui keväällä 2022 keskellä maailmanpoliittista murrosta. Hammo oli tekemässä keväisen valoisaa ja virtuoosista musiikkia, kun pahat aavistukset Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan tulivat todeksi. Mielivaltainen hävitys tunkeutui Hammon musiikkiin väkipakolla. Teoksen nimeksi tuli Spring Flames (suom. Kevään liekit). Se on omistettu ukrainalaisille sodan keskellä.

”Teoksessa on kolme karakteria”, Hammo kuvailee. ”Valoisan energian lisäksi siinä soivat sotaisan ankara iskutus ja melankolinen melodisuus”. Musiikin ehkä tärkeimmäksi aiheeksi muodostui ukrainalainen kansanlaulu Вербовая дощечка (vapaasti suomennettuna Pajupuulankku), jonka teki tunnetuksi YouTubessa esiintynyt, pommisuojaan paennut viulisti Illia Bondarenko vuoden 2022 maaliskuussa. ”Samoin Spring Flamesissa teema kuullaan kuin kellarista, bassoklarinetilla, kunnes se leviää muille puupuhaltimille”, Hammo kertoo. ”Teoksen puolivälissä teema soi englannintorvella, minkä jälkeen alkaa loppuvyörytys. Haluan kuitenkin korostaa toivon merkitystä synkimmälläkin hetkellä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.”

Teksti: Jaani Länsiö

Jean Sibeliuksen (1865–1957) viulukonsertosta on liikkeellä kaksi versiota, joista ensimmäistä kuullaan vain harvoin. Teos sai alkunsa pian Sibeliuksen muutettua Helsinkiin. Kapakka tenhosi enemmän kuin työhuone, säveltäminen oli summittaista, musiikkia syntyi tahmaisesti – ja kun inspiraatio iski, kynä sauhusi pidäkkeettä ja vailla kontrollia. Konsertosta tuli hajanainen, venytetty, teemoja ja taitteita tursuava, ultra-virtuoosinen näytöskappale. Kantaesityksen solistiksi pestattu Viktor Novácek sai materiaalin eteensä niin viime tinkaan, että sai sohlattua konserton katkeamatta läpi vain vaivoin.

Teos lytättiin ykskantaan, joskin Sibelius olisi ymmärtänyt teoksen ongelmat itsekin. Kahden vuoden ajan hän hioi siitä uutta ja ehyempää, heitteli rönsyjä roskiin. Mukana meni myös toinen, minuuttien mittainen soolokadenssi. Viulustemman oikomishoidon seurauksena pinnallinen taiturillisuus väistyi todellisen taiteen tieltä ilman, että virtuoosisuudesta tarvitsi tinkiä nimeksikään. Toisen kantaesityksen vuonna 1905 soitti Karel Halíř ja Berliinin filharmonikot Richard Straussin johdolla.

Kolmeosainen teos alkaa maalailevalla äänimaisemalla, johon solisti liittyy vaivihkaa teemaansa tunnustellen. Konserttomuotoon kuuluva kehittelyjakso on kekseliäästi sijoitettu poikkeuksellisen laajaan soolokadenssiin. Toisen osan kohokohta on viulun kaksoisottein kuuluva vuodatus ja pitkitetty purkautuminen duuriin. Juoksutuksin kuorrutettua Finaalia kriitikko Donald Francis Tovey tunnetusti kutsui jääkarhujen poloneesiksi.

Teksti: Jaani Länsiö

Ralph Vaughan Williams (1872–1958) oli Englannin kansallisromantiikan suurin nimi Edward Elgarin jälkeen. Hänen musiikkinsa kulmakivet puskivat maaseudun musiikista ja maisemista, pelloilta ja nummilta, Ison-Britannian karuilta rannoilta. Sinfonisten runojen ja oopperoiden lisäksi hän sävelsi yhdeksän sinfoniaa, joista ehkä tunnetuimmat kantavat lisänimiä A Sea Symphony (1909), Lontoo (1913) ja Pastoraali (1921).

Kuudes sinfonia (1947) syntyi toisen maailmansodan loppumetreillä, savun tuskin hälvettyä. Vaikka Vaughan Williams vakuutteli työskennelleensä ilman ohjelmaa, yleisö tiesi odottavansa kantaaottavaa musiikkia – sinfonia oli tykkitulen tahrima jo kauan ennen kantaesitystä. Olihan säveltäjällä myös omakohtainen kokemus sodasta palveltuaan ensimmäisen maailmansodan rintamalla ambulanssikuskina.

Kontrasti viidennen sinfonian (1942) tyyneen maailmankuvaan ei voisi olla räikeämpi, mutta koska säveltäjä ei suostunut raottamaan tarkoitusperiään, kuulijat sepittivät sinfonialle taustatarinan itse: esimerkiksi Scherzon jazz-kohtauksen räväkkä leikkautuminen kuvaisi svengaavan Lontoon yllätyspommituksia; viimeinen osa tuhkapilven varjossa luhistuvaa aavekaupunkia. Sinfonian epävirallinen lisänimi Sotasinfonia on niinikään kriitikoiden keksimä.

Neljäosainen teos esitetään ilman osien välisiä taukoja. Ensiosa Allegro tempaa tapahtumien keskelle vauhdilla, joka pitää viimeiseen osaan saakka. Uhkaavasti vellova hidas osa Moderato tykyttää tunnistettavaa kolmen äänen rytmiä alusta loppuun vain hetkiksi levähtäen, ja sitten raivokas Scherzo hyökkää päälle. Lopun epilogin kontrapunktinen melodiarihmasto kuiskailee hiljakseen yli kymmenen minuutin ajan, kunnes viimeinenkin valonpilkahdus sammuu lopullisesti.

Teksti: Jaani Länsiö