Zarathustra

Virolainen kapellimestari Olari Elts tunnetaan omaleimaisesta ja kekseliäästä ohjelmistosuunnittelustaan sekä vahvasta suhteestaan pohjoismaiseen ja baltialaiseen nykymusiikkiin. Hän on toiminut Viron kansallisen sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina vuodesta 2020 ja aloittaa kaudella 2026/27 Sinfonietta Rīgan taiteellisena johtajana.

Elts on johtanut muun muassa Leipzigin Gewandhaus-orkesteria, BBC:n sinfoniaorkesteria, Rotterdamin filharmonikkoja, Orchestre National de Francea, Budapest Festival Orchestraa ja Radion sinfoniaorkesteria. Hänen solistikumppaneitaan ovat olleet esimerkiksi Isabelle Faust, Christian Tetzlaff, Gautier ja Renaud Capuçon sekä Kirill Gershtein.

Suomessa Elts on toiminut Helsingin kaupunginorkesterin päävierailijana ja Kymi Sinfoniettan taiteellisena neuvonantajana. Eltsin levytys Kaija Saariahon True Fire -teoksesta Orchestre Philharmonique de Radio Francen kanssa palkittiin vuonna 2024 Gramophone-lehden Contemporary-sarjassa. Hänen levytyksiinsä kuuluu myös Erkki-Sven Tüürin, Heino Ellerin ja Kalevi Ahon musiikkia. Eltsillä on lisäksi monipuolinen kokemus oopperakapellimestarina.

Lue lisää: olarielts.com

IG @olarielts

I-viulu
Johannes Põlda 1. konserttimestari
Emil Huckle-Kleve 1. konserttimestari tp.
Marta Lucjan *
Lotta Laaksonen *** tp.
Lea Antola
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Katri Nikkanen
István Szalay
Kaisa Hiilivirta tp.
Raul Sanhueza tp.
Sanna Kokko tp.
Maksym Filatov tp.
Silva Koskela tp.

II-viulu
Kaia Voitka *
Maija Wesslund **
Kimmo Tullila ***
Anna Angervo
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Heidi Kuula
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Anni Ylikallio
Rita Santos tp.
Sanni Kangas tp.

Alttoviulu
György Balázs *
Kata Stojanovic ***
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Iina Marja-aho tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Risto Rajakorpi *
Oskari Pirttimaa *** tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Panu Saari
Virpi Välimäki
Katariina Selenius tp.

Kontrabasso
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Pentti Huhtinen
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Juha Ala **
Ella York ** tp.
Lucía Castillo *** tp.
Dimas Ruiz Santos tp.

Klarinetti
Mark Reding * tp.
Hyesoo Kim ** tp.
Janne Pesonen ***
Reetta Näätänen

Fagotti
Eri Ikeda **
Alan Davidson ***
Ananta Diaz Keller ***
Natalie Zemba tp.

Käyrätorvi
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää
Joel Jaakkola tp.
Ye Pan tp.

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **
Tamás Mészáros ***
Alessandro Lattuca

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *
Miika Jämsä * tp.

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Jarmo Niininen ***
Tuomo Oravakangas ***

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Katilyne Roels tp.

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas * tp.

* äänenjohtaja
** vuorotteleva äänenjohtaja
*** varaäänenjohtaja
tp. tilapäinen

I ♩ = 66
II 𝅗𝅥 = 54–56
III 𝅗𝅥 = 60

Aikamme tunnetuimpiin kuuluvan nykysäveltäjän, virolaisen Arvo Pärtin (s. 1935), äänimaailma on helposti tunnistettava, sopusointinen, vähäeleinen ja usein kristillisellä mystiikalla silattu. Tintinnabuliksi nimeämänsä sointi tavoittelee kellomaisia kumahduksia riippumatta siitä, onko sen äänilähde jousisoitin, kuoro, piano vai oikea kello. Musiikkijournalistit taas nimittävät Pärtin musiikkia ”sakraaliseksi minimalismiksi”, jota etenkin baltialaissäveltäjät alkoivat kehittää 1980-luvulta lähtien.

Vielä 1960-luvulla Pärt uhmasi Neuvostoliiton musiikki-ideologiaa kovaksikeitetyllä modernismilla, joka oli levinnyt Keski-Euroopasta musiikkimaailman kaikille laidoille. Tyyli oli hänen kohdallaan silti nopeasti koluttu. Pärt vetäytyi vuosiksi tutkimaan renessanssipolyfoniaa, johon hän perustaisi uuden tyylinsä ihanteet.

Kolmas sinfonia (1971) seisoo Pärtin tyylikausien rajalla: modernismin muistot kuultavat uuden, renessanssiin nojaavan tyyli-ihanteen läpi, mutta tuskin havaittavasti. Samoihin aikoihin hän meni naimisiin ja kääntyi ortodoksiksi. ”Tunsin vapautuneeni, aivan kuin taakka olisi pudonnut matkasta”, Pärt sanoi. ”Olin onnellinen kirjoittaessani sinfoniaa. Tuntui kuin olisin päässyt toiselle puolelle.” Hän on verrannut kolmiosaisen sinfonian muotoa kaupungin rakentumiseen: pieniä, jatkuvasti monistuvia keskuksia syntyy sinne tänne, kunnes ne muodostavat saumattoman kokonaisuuden.

Teksti: Jaani Länsiö

I Allegro maestoso – Cadenza
II Larghetto
III Vivace

Jouni Kaipaisen (1956–2015) säveltäjäpersoona vapautui etenkin orkesteriteoksissa, joissa hän esitteli uusimpia innovaatioitaan. Tuotannon selkärangan muodostavat hänen 12 konserttoaan, joiden perintö suomalaisille solisteille on osoittautunut ehtymättömäksi. Juuri niissä hän parhaiten tavoitti vuosituhannen vaihteen ideaalinsa ”uusaistillisuudesta”, jonka lempeämpi sointimaailma on usein räikeässä ristiriidassa Kaipaisen 1980-luvun tyylin ja modernistien Korvat auki -yhdistyksen kapinahengen kanssa.

Käyrätorvensoittaja Esa Tapanin aloitteesta syntyneen konserton (2000–2001) asetelma on klassinen: sankarisolisti ja orkesteri kilvoittelevat kolmessa osassa, kunnes lopussa löytyy jonkinlainen symbioosi. Ensiosassa solistin melodiat hahmottelevat käyrätorven historiallista asemaa: julistavaa, tulisieluista ja ylvästä musiikkia. Toinen osa taas yltyy jopa richardstraussilaiseen virtailevuuteen, johon sulautuu lainaus Kaipaisen omasta kuorolaulusta Ich will den Kreuzstab gerne tragen (Mielelläni kannan ristinpuuni). Hän upotti sen teokseen syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Finaalissa Kaipainen irrottaa soittimesta kaikki, mikä irti lähtee: ”Halusin käyttää tilaisuuden koettaakseni, millaista minun säveltämäni käyrätorvimu­siikki voisi olla silloin, kun soittimelle saa kirjoittaa sydämen kyllyydestä sekä keston että vaikeusasteen puolesta.”

Teksti: Jaani Länsiö

Teksti: Jaani Länsiö