Lady Macbeth

Kerem Hasan (s. 1992) toimii neljättä kauttaan Tirolin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina Innsbruckissa. Sinfoniakonserttien lisäksi Hasan soittaa tällä kaudella kotiorkesterinsa kanssa Verdin La Traviataa. Kauden 2022/23 muita kohokohtia ovat Bizetin Carmen Englannin kansallisoopperan kanssa sekä lukuisat konserttivierailut monissa Euroopan maineikkaimmissa orkestereissa. Tampereella hän debytoi vuonna 2020 ja tekee nyt paluuvierailun.

Vuonna 2017 Hasanin voittama Nestlén ja Salzburgin Nuori kapellimestari -palkinto loi perustuksia lupaavalle kansainväliselle uralle. Ennen tätä hän oli jo herättänyt kiinnostusta saavuttamalla finalistipaikan Donatella Flick -kapellimestarikilpailussa Lontoossa sekä toimimalla apulaiskapellimestarina Walesin kansallisoopperassa.

Viime kesänä Hasan debytoi Yhdysvalloissa Detroitin, Utahin ja Minnesotan sinfoniaorkesterien kanssa. Kesän 2016 kapellimestariakatemiasta alkaen hän on vieraillut ahkerasti Aspenin musiikkijuhlilla Coloradossa.

Lontoolaissyntyinen Kerem Hasan opiskeli pianonsoittoa ja teki kapellimestariopintonsa Skotlannin kuninkaallisessa konservatoriossa. Myöhemmin hän hioi taitojaan Zürichin taideyliopistossa Johannes Schlaeflin johdolla. Lisäksi Hasan on ammentanut oppeja mm. David Zinmanin, Edo de Waartin, Gianandrea Nosedan ja Esa-Pekka Salosen kapellimestariluokilta.

Yksi maailman tunnetuimmista kapellimestareista, edesmennyt Bernard Haitink toimi Hasanin mentorina.

Aleksi Mäkimattila on suomalainen käyrätorven soittaja, joka työskentelee Tampere Filharmonian käyrätorven äänenjohtajana.

Mäkimattila on kotoisin maatilalta pienestä Alastaron kirkonkylästä. Hän syntyi vuonna 1992 perheeseen, jossa ei ollut lainkaan muusikkotaustaa. Mäkimattila aloitti käyrätorven soittamisen 13-vuotiaana Petri Vainiotalo johdolla ja 2011 jatkoi Sibelius-Akatemiaan muutamaksi vuodeksi opiskelemaan Kalervo Kulmalan oppilaaksi. Vuosina 2014-2015 hän opiskeli Royal Academy of Music Londonissa Michael Thompsonin, Martin Owenin, Richard Watkinsin ja Roger Montgomeryn oppilaana.

22-vuotiaana Mäkimattila kiinnitettiin Lappeenrannan Kaupunginorkesterin käyrätorven äänenjohtajaksi. Vuonna 2016 hänet palkittiin kolmannella palkinnolla neljännessä Lieksan kansainvälisessä käyrätorvikilpailussa.

Tampere Filharmonian käyrätorven äänenjohtajaksi Aleksi Mäkimattila kiinnitettiin vain 24-vuotiaana vuonna 2017. Hän on toiminut äänenjohtajana Tampereella siitä lähtien sekä esiintynyt usean suomalaisen orkesterin riveissä ja keikkaillut myös ulkomailla.

Aleksi Mäkimattila on kutsuttu ja osallistunut usean maailman kovatasoisimman sinfoniaorkesterin koesoittoon ja osallistunut korkeatasoiseen ARD käyrätorvikilpailuun vuonna 2021.

Harva nykysäveltäjä on pystynyt luomaan niin nopeasti niin globaalin ihailijakunnan ja vieläpä niin persoonallisella sävelkielellä kuin islantilainen Anna Thorvaldsdottir (s. 1977). Hänen voitettuaan Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon teoksellaan Dreaming vuonna 2012 Thorvaldsdottirin musiikkia on kuultu kaikkien maailman merkittävimpien orkestereiden ohjelmistoissa ylistysten kera.

Hänen usein utuinen, olevaisuutta ja maailmankaikkeutta itseään syväluotaavat teoksensa perustuvat massojen liikehdinnälle ja muodostuvat usein pitkistä, yhtäjaksoisista kaarroksista. Suuria orkesteriteoksia, kuten Archoraa, Aerialitya ja Aionia onkin verrattu elokuvamusiikilliseen tyyliin, jossa jännite rakentuu toisteisuudelle ja hitaasti liikkuville prosesseille. Minimalistiseksi Thorvaldsdottirin musiikkia ei silti voi luonnehtia.

Thorvaldsdottirin teokset eivät yleensä viittaa itsensä ulkopuolelle, mutta niiden taustalla on usein ajatus musiikkia suuremmista voimista. Metacosmos (2019), hän sanoo, koskettaa niin inhimillistä kuin universaalia kokemusmaailmaa: ”Teoksen idea ja inspiraatio on spekulatiivinen vertauskuva putoamisesta mustaan aukkoon, tuntemattomaan, jossa loputtomat tähtikuviot ja vastakkaiset voimat liittyvät toisiinsa laajentuen ja supistuen, voimien mittelöä heijastellen. Eri lähteiden vetäessä sinut mukaansa huomaat, ettet hallitse enää mitään.” New Yorkin filharmonikoiden tilausteos kantaesitettiin Lincoln Centerissä keväällä 2019 Esa-Pekka Salosen johdolla.

Teksti: Jaani Länsiö

Richard Straussille (1864–1949) käyrätorvi oli tärkein ja läheisin instrumentti. Sille hän teki yhden varhaisimmista sävellyksistään, kaksi etydiä op. 15, ja myöhemmin sävelrunoihinsa hän kirjoitti merkittävimmät osuudet nimenomaan käyrätorville: esimerkiksi Alppisinfonia vaatii yhteensä 20 käyrätorvea. Käyrätorvelle hän kirjoitti myös elämänsä viimeiset nuotit Neljän viimeisen laulun sooloihin. Käyrätorvi on lisäksi ainoa soitin, jolle hän kirjoitti kaksi konserttoa – 60 vuoden välein.

Strauss oli vasta 18-vuotias aloittaessaan ensimmäistä konserttoa (1883), mutta oli jo saanut tarvittavan tietotaidon aikansa ehkä kuuluisimmalta käyrätorvensoittajalta, isältään Franz Straussilta. Hänelle Strauss teoksensa myös räätälöi, mutta ilmeisesti jopa isän kyvyt tulivat vastaan virtuoosisissa juoksutuksissa, sillä kantaesitys lankesi tämän oppilaalle Bruno Hoyerille.

Konservatiivisen isänsä tahdosta Strauss pysytteli erossa wagnerilaisesta tyylistä aikuisikään saakka. Varhaisemman romantiikan hengessä kulkee myös kolmeosainen käyrätorvikonsertto. Mendelssohnin konserttomallin mukaan kaksi ensiosaa sulautuvat yhteen, ja solisti rynnii esiin jo konserton ensitahdeissa energisellä fanfaarilla. Hitaassa osassa torvi punoo pitkiä, balladimaisia linjoja, joihin orkesteri vastaa melankolisilla melodioilla. Finaalissa käyrätorvi pääsee luonnolliseen elinympäristöönsä sankarillisine juoksutuksineen ja metsästysaiheineen.

Teksti: Jaani Länsiö

Ooppera Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth (1934) oli Dmitri Šostakovitšin (1906–1975) kansainvälinen läpimurto ja kuoleman suudelma. Nikolai Leskovin romaaniin perustuva, Aleksandr Preysin kirjoittama murhenäytelmä valloitti ensin Leningradin, sitten Clevelandin, New Yorkin, Philadelphian, Buenos Airesin, Lontoon, Prahan, Tukholman ja Zürichin. Käytännössä koko musiikkimaailma oli kuullut kolmekymppisestä lahjakkuudesta ja hänen inhorealistisesta tragediastaan.

Yksin Moskovassa Lady Macbeth pyöri parhaimmillaan kolmessa teatteritalossa yhtä aikaa. Kun eräänä tammikuun iltana vuonna 1936 itse Josif Stalin päätti mennä Bolšoin-esitykseen, kaikki meni pieleen. Orkesteria oli väkevöitetty lisävaskilla ja lyömäsoittimilla erikoisvieraan kunniaksi,  mutta kapellimestari Aleksandr Melik-Pašajev menetti malttinsa ja sohi musiikista sekameteliä. Stalin sieti kaikuisassa betonivahvisteisessa aitiossaan aikansa, kunnes häipyi kesken esityksen. Kakofonian lisäksi Stalinia loukkasi oopperan lihan- ja murhanhimoinen tunnelma, joka oli ristiriidassa hänen vasta lanseeraamiensa positiivisuusdoktriinien kanssa. Hän saneli Pravdaan murska-arvion, joka tiesi näytösten keskeyttämistä.

Šostakovitš sai pelätä henkensä puolesta. Kulttuurikentän puhdistus oli jo käynnissä. Esimerkiksi kirjailijat Abram Ležnev ja Adrian Pjotrovski murhattiin, ja ohjaaja Vsevolod Meyerholdin vaimo Zinaida Reich puukotettiin kuoliaaksi ennen kuin ohjaaja itse joutui mestattavaksi. Šostakovits selvisi vammoitta, mutta sävelsi loppuelämänsä veitsenterällä. Lady Macbethistä hän teki vuonna 1962 siivotun version nimellä Katerina Izmailova.

Kapellimestari James Conlon laati oopperasta sarjan vuonna 1991 tehdäkseen siitä helpommin lähestyttävän. Musiikki alkaa viimeisestä näytöksestä, mutta kelaa pian alkuun kertoakseen tarinan takaumien keinoin seksikohtauksineen, rakkausduettoineen, murhineen ja ratsioineen. Lopussa Katerina joutuu kohtamaan syyllisyyden riivaaman tulevaisuutensa silmästä silmään.

Teksti: Jaani Länsiö

I-viulu
Lotta Laaksonen 2. konserttimestari tp.
Lea Antola 3. konserttimestari tp.
Riikka Marttila *
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Katri Nikkanen
Jaakko Nordman
Ivi Ots
István Szalay
Kati Tuominen-Heroja
Maria Garcia Escudero
Maksym Filatov tp.
Josefina Haikarainen tp.
Kaisa Hiilivirta tp.
Sayaka Kinoshiro tp.
Maria Ikonen tp.

II-viulu
Kimmo Tullila *
Hanna Parviainen ***
Riitta Hallila
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Elina Kilpinen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Sanna Tullila
Anni Ylikallio
Beata Kavander tp.
Erkki Louko tp.
Nuppu Komsi tp.

Alttoviulu
György Balázs *
Heili Hannikainen ***tp.
Marianne Hautakangas
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.
Pia Kukkonen tp.
Laurent Corsyn tp.
Iina Marja-aho tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti tp.
Sirja Nironen *tp.
Virpi Välimäki ***tp.
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Stergios Theodoridis tp.
Hannes Jämsä tp.
Otto-Aaron Takala tp.

Kontrabasso
Joni Armio ***
Luukas Jokisipilä ***tp.
Juha Kleemola
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen
Jani Koskela tp.

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Inoko Isobe *tp.
Juha Ala **
Antti Sakari Turtiainen ***tp.

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Laure Paris tp.

Fagotti
Alexei Dmitriev *
Jarmo Korhonen ***tp.
Marcin Wosinski
Etienne Boudreault tp.
Antti Pakkanen tp.

Käyrätorvi
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen

Trumpetti
Xiang Guo *
Aki Välimäki ***
Tapio Kilpinen
Eero Kiukkonen
Lenard Heugen tp.

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Mikhail Kapustin ***
Frederick Cawte tp.

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Tuomo Oravakangas ***
Harri Lehtinen tp.
Timo Hakala tp.
Eppu Hietalahti tp.
Niko Ronimus tp.
Janne Tuomi tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Katilyne Roels tp.

Kosketinsoittimet
Hanna-Leena Savolainen

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.