Hohtavat muistot

27.10.2023
19.00 - 21.00
Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, 33100 Tampere
Hannu Lintu, kapellimestari
Elina Vähälä, viulu

Olivier Messiaen: Le Tombeau resplendissant
Jaakko Kuusisto: Viulukonsertto
Modest Musorgski: Preludi oopperasta Hovanštšina
Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 9

Hannu Lintu palaa Tampereelle jälleen kokonaisvaltaisella ohjelmalla: Jaakko Kuusiston virtaviivainen konsertto on taituriviulismin ylistystä ja Modest Musorgskin alkusoitto musiikinhistorian lämpimimpiä auringonnousuja. Dmitri Šostakovitšin sinfonia on säveltäjän erikoisin, synkistelystä riisuttu hupailu 1700-luvun väreissä, neuvostorealismin harmaudessa. Modernisti Olivier Messiaenin varhainen orkesteripommi katsoo kuolemaa silmästä silmään.

Tämä on kausikorttisarjan konsertti, johon kuuluu lisäksi Teokset tutuiksi -tilaisuus klo 18 sekä maksullinen (10€) Lapsiparkki alkaen klo 18.45

Konsertissa on väliaika. Konsertti päättyy noin klo 21.00.

Liput: Perushinta 30 € / eläkeläiset 24 € / opiskelijat, työttömät ja varushenkilöt 15 € / alle 17-vuotiaat 10 €

Voit ostaa lippuja Tampere-talon lipunmyynnistä, Kulttuurimyymälä Aplodista ja osoitteesta Lippu.fi (Lippu.fi:n myyntikanavissa lipun hintaan lisätään tilaus- ja maksutapamaksu).
Päivät
27.10.2023
Aika
19.00 - 21.00
Sijainti
Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, 33100 Tampere
Hinta
10-30€

Teokset ja esiintyjät

  • Hannu Lintu

    Kuva: Veikko Kähkönen

    Hannu Lintu on aloittanut Orquestra Gulbenkianin ylikapellimestarina syksyllä 2023 ja jatkaa ylikapellimestarina Kansallisoopperassa ja -baletissa, jossa johtaa Ring-tetralogian päätösteoksen Jumalten tuhon sekä Poulencin Karmeliittasisaret, Mozartin Don Giovannin ja Verdin musiikkiin pohjaavan balettiteoksen Messa da Requiem. Lintu oli Tampere Filharmonian ylikapellimestari vuosina 2009–2013.

    Kauden 2023–24 konsertteihin kuuluvat debyyttivierailut Berliinin filharmonikoiden,
    NHK- ja SWR-sinfoniaorkestereiden johdossa. Lisäksi Lintu palaa tulevalla kaudella johtamaan Bostonin ja Chicagon sinfoniaorkestereja, Orchestre de la Suisse Romande -orkesteria, Minnesotan orkesteria ja RAI:n kansallista sinfoniaorkesteria sekä vierailee kansainvälisellä George Enescu -festivaalilla. Raumalla syntynyt Lintu opiskeli pianon- ja sellonsoittoa Sibelius-Akatemiassa, jossa hän opiskeli myöhemmin myös orkesterinjohtoa opettajanaan Jorma Panula. Hän osallistui Myung-Whun Chungin mestarikursseille L’Accademia Musicale Chigianassa Sienassa ja voitti ensimmäisen palkinnon Pohjoismaisessa kapellimestarikilpailussa Bergenissä vuonna 1994. Lintu on levyttänyt mm. Ondine-, BIS-, ja Hyperion -levymerkeille.

  • Viulisti Elina Vähälä kuuluu kotimaisten instrumentalistiemme kirkkaimpaan kansainväliseen kärkikaartiin. Hänen sointinsa ja virtuositeettinsa ovat valloittaneet musiikkikriitikoita ympäri maailmaa, ja hänen soittoaan on kutsuttu häikäiseväksi, herkäksi ja nerokkaaksi.

    Yhdysvaltain Iowassa syntynyt Vähälä on ansainnut maineensa valovoimaisena ja poikkeuksellisen monipuolisena muusikkona laaja-alaisella repertuaarillaan, joka kattaa konserttoja ja kamarimusiikkia barokista nykypäivään. Hän on kantaesittänyt muun muassa Jaakko Kuusiston viulukonserton, Aulis Sallisen Kamarikonserton sekä Kalevi Ahon viulukonserton nro 2, sekä soittanut Radion sinfoniaorkesterin solistina lähes mahdottomana pidetyn Sibeliuksen viulukonserton varhaisversion.

    Viime vuosina Vähälää on voinut kuulla esimerkiksi Minnesotan orkesterin, Colorado Springsin filharmonikoiden, Göteborgin sinfonikkojen, Tukholman kuninkaallisten filharmonikoiden sekä Singaporen sinfoniaorkesterin solistina, ja hän on tuttu näky myös kotimaan orkestereiden solistina. Kamarimuusikkona ja orkesterisolistina ahkerasti konsertoiva Vähälä toimii myös opettajana: hän on vuonna 2009 toimintansa aloittaneen Viuluakatemian perustajajäsen sekä Wienin musiikin ja esittävän taiteen yliopiston viuluprofessori. Elina Vähälän soitin on Giovanni Battista Guadagnini vuodelta 1780.

  • I-viulu
    Anna-Leena Haikola 1.konserttimestari tp.
    Lotta Laaksonen 2. konserttimestari tp.
    Maria Itkonen 3. konserttimestari
    Riikka Marttila *
    Liina Nuora-Loijas ***
    Tatevik Ayazyan
    Maria Garcia Escudero
    Raimo Hannikainen
    Siri Heinonen
    Katri Nikkanen
    Ivi Ots
    István Szalay
    Vitali Torkkeli
    Maksym Filatov tp.
    Johanna Koponen tp.
    Kaisa Hiilivirta tp.

    II-viulu
    Kimmo Tullila *
    Heidi Kuula **
    Hanna Parviainen ***
    Riitta Hallila
    Linda Halme
    Heikki Hannikainen
    Elina Kilpinen
    Kirsi Korpela-Pulkkinen
    Kristine Lilientale-Birzniece
    Eeva-Liisa Suuronen
    Pirjo Tulisalmi
    Sanna Tullila
    Anni Ylikallio
    Josefina Haikarainen tp.

    Alttoviulu
    Mikhail Slobodjaniuk sooloaltisti
    Vadim Grumeza ***tp.
    Kaisa Anttila
    Heili Hannikainen
    Marianne Hautakangas
    Kimmo Kivivuori
    Anne Korhonen
    Anni Tiainen-Hammo
    Satu Kae tp.
    Oleg Larionov tp.
    Eija Laru tp.
    Aino Tiala tp.

    Sello
    Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
    Oliver Erlich *tp.
    Jarkko Launonen ***tp.
    Reinis Birznieks
    Miika Jämsä
    Maija Juuti
    Sampo Liukko
    Panu Saari
    Virpi Välimäki
    Eero Vahtola op.

    Kontrabasso
    Jarkko Uimonen *
    Viktor Varga **tp.
    Joni Armio ***
    Juha Kleemola
    Pentti Huhtinen
    Tuomo Kinnunen
    Heikki Lehtinen
    Mika Nikkanen tp.

    Huilu
    Annaleena Jämsä *
    Malla Vivolin **
    Nina Johnson ***

    Oboe
    Cristian Moré Coloma *
    Juha Ala **
    Heikki Pöyhönen ***

    Klarinetti
    Mark Reding **
    Janne Pesonen ***
    Laure Paris tp.

    Fagotti
    Marcin Wosinski **tp.
    Sarah Tako ***
    Lauri Mykrä tp.

    Käyrätorvi
    Jouni Suuronen **
    Pauliina Koskela ***
    Ismo Ponkala
    Pasi Tiitinen

    Trumpetti
    Xiang Guo *
    Aki Välimäki **tp.
    Pawel Marciniak ***

    Pasuuna
    Antti Hirvonen *
    Mikhail Kapustin ***
    Alexandr Dzhurri tp.

    Tuuba
    Harri Miettunen *

    Patarummut
    Tiina Laukkanen *

    Lyömäsoittimet
    Harri Lehtinen *tp.
    Péter Fodor ***
    Eppu Hietalahti tp.
    Juho Rasimus op.

    Harppu
    Kirsti Vartiainen *

    Kosketinsoittimet
    Ville Hautakangas *tp.

    äänenjohtaja *
    vuorotteleva äänenjohtaja **
    varaäänenjohtaja ***
    tilapäinen tp.
    kisällitoiminta op.

  • Olivier Messiaen (1908–1992) on ranskalaisuudessaan paradoksi. Yhtäältä hän jatkoi Maurice Ravelin, Claude Debussyn ja Paul Dukas’n vuosisadan alussa vallinnutta värikylläistä ja impressionismiin taipuvaista tyyliä, ja vei sitä eteenpäin esimerkiksi Pierre Boulezin ja Tristan Murail’n opettajana. Silti hänen ilmaisunsa pysyi jäljittelemättömänä usein itämaisineen, lähes aina hengellisine ja mystisine, osin jopa sarjallisine ja toisinaan luontoääniä jäljittelevine harmonioineen.

    Messiaenin tunnetuimpia teoksia ovat Saksan sotavankileirillä syntynyt Aikojen lopun kvartetto (1940), valtava pianoteos Vingt regards sur l’enfant-Jésus (1944), jättimäinen Turangalîla-sinfonia (1948) ja alunperin Yhdysvaltain itsenäisyyden 200-vuotisjuhliin syntynyt Des Canyons aux étoiles… (1974).

    Le Tombeau resplendissant (suom. Hohtava hautakammio, 1931) on Messiaenin varhaisimpia säilyneitä orkesteriteoksia. Neljään jaksoon (nopea-hidas-nopea-hidas) jakautuvan sinfonisen runon väkevä, repivä, mustanpuhuva maailma poikkeaa Messiaenin myöhemmästä tuotannosta. Synkän tunnelman juurisyyt lienevät henkilökohtaiset, olihan hän kolme vuotta aiemmin todistanut äitinsä kituliaan kuoleman tuberkuloosiin. Partituurin esipuheessa hän kuvaa itseään pyöveliksi, joka on omin käsin mestannut nuoruutensa.

    Teksti: Jaani Länsiö

  • Viulisti, säveltäjä, kapellimestari Jaakko Kuusisto (1974–2022) oli musiikin monitoimimies ja suomalaisen kulttuurielämän keskikenttäpelaaja. Sooloviulistina hän hämmästytti jo pikkupoikana; Sinfonia Lahden pitkäaikaisena konserttimestarina hän oli nostamassa orkesteria maailmalle ja loisti etenkin Abban ja Queenin sinfonisena sovittajana; viimeisinä vuosinaan hän toimi Oulu Sinfonian päävierailijana ja Kuopion kaupunginorkesterin ylikapellimestarina.

    Säveltäjänä Kuusisto kartteli koulukuntia ja luotti pikemminkin vaistoonsa, korvaansa ja tyylitajuunsa. Modernistisimmat teokset jäivät 2000-luvun alkuvuosiin ja esimerkiksi kamariteosten Play-sarjaan, kun taas Ulla-Lena Lundbergin romaaniin pohjautuva Jää-ooppera (2019) jatkoi suomalaiskansallisen uusromantiikan tyyliä.

    Viulukonsertto (2012) syntyi varta vasten Elina Vähälälle. Kolmeosainen, romantiikkaa nykyaikaisella kierteellä henkivä teos ulosmittaa niin virtuoosisuuden kuin konserttomuodon parhaat perinteet viimeistä piirtoa myöten. Ensiosa Moderato alkaa pohdiskelevalla, yhä kiihkeämmäksi yltyvällä soolojohdannolla, jonka esittelemiin teemoihin orkesteri tarttuu vetäytyäkseen pian sittenkin taka-alalle. Toinen osa Lento uppoutuu harmonia- ja sointimaailmaltaan satumetsän siimekseen kellopeleineen, harppuineen ja kaukaisuudessa huhuilevine puhaltimineen. Konsertto päättyy tyylipuhtaaseen bravuurifinaaliin kaikilla mausteilla: kuin tikittävää pommia pakeneva kilpajuoksu aikaa vastaan hidastuu vain hetkittäin, silloinkin lähinnä scherzomaiset hassuttelut mielessään.

    Teksti: Jaani Länsiö

  • Kaksi kilpailevaa tyylisuuntaa hallitsivat Venäjän musiikkia 1800-luvulla. Eurooppalaista, tarkemmin saksalaistyylistä ilmaisua edustivat etenkin pianistisäveltäjät Nikolai ja Anton Rubinstein sekä Pjotr Tšaikovski. Vastavoiman tarjosi niin sanottu Venäjän viisikko, jonka tunnetuimpia jäseniä olivat Nikolai Rimski-Korsakov ja Modest Musorgski (1839–1881). He perustivat musiikkinsa kotoperäisiin harmonioihin ja melodioihin sekä legendoihin ja myytteihin.

    Musorgski haki paikkaansa musiikkielämässä sitä koskaan täysin löytämättä, mitä pinttynyt alkoholismi ja alituiset rahahuolet tuskin helpottivat. Oopperaprojekteja hän aloitti peräti kymmenen, mutta valmiiksi tuli vain Boris Godunov (1869/1874), ainoa hänen elinaikanaan kokemansa varsinainen menestysteos.

    Hovanštšinaa, 1600- ja 1700-lukujen vaihteen Moskovaan ja Pietari Suuren aikaan sijoittuvaa oopperaa Musorgski sävelsi lähes kymmenen vuotta, mutta vain pianopartituuri ehti valmiiksi. Teoksen orkestraation viimeisteli vuoden 1886 kantaesitystä varten Rimski-Korsakov ja myöhemmin myös Dmitri Šostakovitš (1959). Oopperan alkusoitto kuvaa auringonnousua. Pimeys väistyy Moskvajoen ja Punaisen torin yltä, kaupunginportit aukeavat, ja messuun kutsuvat kirkonkellot heijastavat kirkkauden säteitä aamu-usvan lomitse.

    Teksti: Jaani Länsiö

  • Viimeistään vuonna 1936 voimaan astunut Neuvostoliiton kulttuuripoliittinen doktriini jakoi säveltäjät niihin, jotka karkotettiin Siperiaan ja niihin, jotka saivat jatkaa työtään – tiukkoihin reunaehtoihin sidottuna. Jälkimmäisiin kuulunut Dmitri Šostakovitš (1906–1975) toimi valtiollisena propagandistina, jonka asema leimasi lähes kaikkia hänen tärkeimpiä teoksiaan kymmenien vuosien ajan. Etenkin sota-aikana syntyneet seitsemäs (1941) ja kahdeksas (1943) sinfonia olivat ilmiselvästi kunniakkaita kuvauksia kansan ja kenraalien pyrkimyksistä suurta pahaa vastaan.

    Pian sodan päätyttyä syntyneen yhdeksännen sinfonian (1945) odotettiin luonnollisesti jatkavan isänmaallisten suurteosten sarjaa. Šostakovitšin suunnitelmat juhlallisesta sinfoniasta voiton kunniaksi olivat muuttuneet työvaiheiden edetessä. Kriitikot olivat ihmeissään: ”Onko tämä oikea aika taiteilijalle ottaa vapautta aikamme haasteista?” tutkija Izrael Nestjev kirjoitti. ”Nähtäväksi jää, onko yhdeksäs vain hengähdystauko, kevyt ja huvittava välisoitto, lyhytikäinen harhautus vakavista ongelmista.” Myös USA:ssa ihmeteltiin sinfonian kepeyttä: ”Venäläissäveltäjän ei olisi pitänyt esittää tuntojaan natsismin päihittämisestä näin lapsellisesti”, kriitikko pohti New Yorkin -ensiesityksestä.

    Yhdeksännen ensiosassa eivät tosiaan soi tykit saati telaketjut, ehkä pikemminkin leikkikalusotilaat ja huvittavat marssit uusklassiseen tyyliin. Toinen osa perustuu puhaltimien köynnösmäisesti kietoutuville kaarroksille jousien odotellessa vuoroaan. Kolmas osa on hurjastelevan scherzo-muodon idealistinen ilmentymä, kun taas neljännessä osassa kuuluu se synkempi Šostakovitš, jonka tummaa tyyliä moni oli odottanut jo aiemmin. Neljännen osan fagottiteema muuttuu yllättävästi finaaliosaa kantavaksi hullunkuriseksi aiheeksi ja kuin komediaelokuvan absurdeja käänteitä alleviivaavaksi hurjasteluksi.

    Teksti: Jaani Länsiö