Intohimoiset romantikot

Norjalainen Julie Røssland viimeistelee kapellimestariopintojaan Sibelius-Akatemiassa Sakari Oramon johdolla, ja konsertti Tampere Filharmonian kanssa 7.11.2025 on hänen maisterikonserttinsa. Kandidaatin tutkintonsa Røssland suoritti Stavangerin yliopistossa.

Hän on johtanut mm. Norjan ja Ruotsin radion sinfoniaorkestereita, Tampere Filharmoniaa, Kölnin Gürzenich-orkesteria ja Stavangerin sinfoniaorkesteria. Tulevia debyyttejä ovat mm. Bremenin ja Ruotsin radion sinfoniaorkesterit sekä Bergenin filharmonikot.

Røssland kuuluu Talent Norge -ohjelman Dirigentforumiin ja hän on osallistunut mm. Sakari Oramon, Peter Eötvösin ja Wolfram Christin mestarikursseille.

Røssland on erityisen kiinnostunut norjalaisesta musiikista ja on tehnyt uuden edition Geirr Tveittin kansanlaulusarjasta. Hän on saanut useita palkintoja ja apurahoja taiteellisista ansioistaan.

Lue lisää: http://julierossland.com

Norjalainen viulisti ja säveltäjä Henning Kraggerud toimii Arctic Philharmonic -orkesterin taiteellisena johtajana. Hän on monipuolinen muusikko, joka tunnetaan myös pedagogina, säveltäjänä ja improvisoijana.

Kraggerud on esiintynyt solistina ja musiikinjohtajana (play-director) useiden merkittävien orkestereiden kanssa, esimerkkeinä BBC:n skotlantilainen sinfoniaorkesteri, Vancouverin ja Toronton sinfoniaorkesterit, Tanskan Kuninkaallisen oopperan orkesteri ja Tanskan kansallinen sinfoniaorkesteri sekä Tonkünstler-orkesteri. Muusikkouran kohokohtiin kuuluvat myös esiintymiset BBC Promsissa, Los Angelesin filharmonikoiden kanssa Hollywood Bowlissa ja kamariorkesteri Orpheuksen kanssa Carnegie Hallissa.

Kraggerudin diskografia sisältää parikymmentä levyä. Niistä menestynein on Det Norske Kammerorkesterin kanssa levytetty Mozartin viulukonsertot nrot 3, 4 ja 5, joka on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia.

Lue lisää: http://henningkraggerud.com

I-viulu

Johannes Põlda
1. konserttimestari
Kati Tuominen-Heroja
3. konserttimestari tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Lea Antola * tp.
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Linda Halme tp.
Kaisa Hiilivirta tp.
Erkki Louko tp.
Raul Sanhueza tp.

II-viulu

Kaia Voitka *
Kimmo Tullila ***
Anna Angervo
Riitta Hallila
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Ida Nurminen tp.
Stevan Sretenovic tp.
Josefina Haikarainen tp.

Alttoviulu

Ulla Knuuttila
sooloaltisti tp.
György Balázs *
Kata Stojanovic ***
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Iina Marja-aho tp.

Sello

Kalle-Pekka Koponen
soolosellisti
Risto Rajakorpi *
Oskari Pirttimaa *** tp.
Miika Jämsä
Maija Juuti
Elina Rouvali
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso

Jarkko Uimonen *
Joni Armio ***
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu

Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Seppo Planman

Oboe

Simeon Overbeck * tp.
Juha Ala **
Nevio Keller **tp.

Klarinetti

Mark Reding **
Laure Paris tp.

Fagotti

Eri Ikeda **
Ananta Diaz *** tp.

Käyrätorvi

Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Timo Ruskeepää

Trumpetti

Xiang Guo *
Tamás Mészáros ***

Pasuuna

Antti Hirvonen *
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***

Tuuba

Harri Miettunen *

Patarummut

Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet

Tuomo Oravakangas ***
Harri Lehtinen *** tp.

Harppu

Kirsti Vartiainen *

* äänenjohtaja
** vuorotteleva äänenjohtaja
*** varaäänenjohtaja
tp. tilapäinen

William Shakespearen (1564–1616) näytelmät palasivat takaisin näyttämöille 1800-luvulla. Aika oli taas kypsä elämää suuremmille tunteille, hullulle rakkaudelle ja äärimmäisille kohtaloille, joiden armoilla ihminen heittelehtii kuin kaarnalaiva myrskyssä. Musiikki tarttui romantiikan trendeihin muita taiteenlajeja myöhemmin, mutta sitäkin kokonaisvaltaisemmin. Shakespearea käyttivät inspiraationaan kaikki suuret romantikot, kuten Franz Liszt, Hector Berlioz, Felix Mendelssohn ja Giuseppe Verdi.

Pjotr Tšaikovski (1840–1893) oli tuhoon tuomitun rakkauden kokemusasiantuntija, mitä hän hyödynsi etenkin kolmessa viimeisessä sinfoniassaan. Aiheen omakohtaisuus kuuluu myös Romeossa ja Juliassa (1869), jonka ensimmäinen versio tosin valmistui jo ennen hänen elämänsä pahimpia karikoita. Lopullisen muotonsa se sai vuonna 1880 Tšaikovskin yksityiselämän sirpaloiduttua.

Romeo ja Julia on Tšaikovskin varhaisin mestariteos, syvästi traaginen, tarinallinen kertomus rakkauden esteistä, täyttymyksestä ja kohtalon ylivoimasta. Pitkän johdannon jälkeen kuullaan teoksen pääteemat: Capuletien ja Montagueiden ylisukupolvista sotaa kuvaa ankara rytmisyys, nuorten rakkaus soi unenomaisena melodiana. Aiheet kamppailevat, kehittyvät ja muuntuvat kietoutuen yhä tiukemmin toistensa lomaan. Lopussa taivaalliset soinnut saattelevat musiikin yllättävään voitonfanfaariin.

Teksti: Jaani Länsiö

I Allegro molto appassionato
II Andante
III Allegretto non troppo – Allegro molto vivace
___________

Felix Mendelssohn (1809–1847) sävelsi jo teini-ikäisenä yli kymmenen sinfoniaa jousiorkesterille sekä konsertot viululle ja pianolle. Lastenleikkinä alkanut luomistyö muuttui vaivalloisemmaksi iän, kokemuksen ja kunnianhimon karttuessa. Mendelssohn oli säveltänyt jo kaksi kypsää konserttoa pianolle, mutta viulukonserton parissa työ takkusi kuuden vuoden ajan. Sinä aikana valmistuivat mm. Skottilainen sinfonia ja Elijah-oratorio. Konserton kantaesitti vuonna 1845 Leipzigin Gewandhaus-orkesterin konserttimestari Ferdinand David, joka antoi Mendelssohnille myös taiteellista ja käytännön tukea.

Teosta pidetään ensimmäisenä suurena romantiikan viulukonserttona. Teos noudattaa klassista traditiota, mutta on täynnä innovatiivisia ratkaisuja. Osat ovat perinteisesti nopea, hidas, nopea, mutta ne esitetään poikkeuksellisesti tauotta yhteen. Uutta oli myös antaa pääteema heti alussa solistille orkesterin sijasta – keino, jonka Sibelius adoptoi suoraan Mendelssohnilta. Myös laaja soolokadenssi (yllättäen keskellä ensiosaa) on kiinteänä nuotissa, eikä solistin improvisaatiolle ole sijaa.

Ensiosan laulavasta teemasta versoo koko osan materiaali, jota sooloviulu punoo orkesterin päällä lähes tauotta loppuun saakka. Toisessa osassa solisti tunnelmoi kevyen säestysmaton yllä. Finaali alkaa ensiosan haikeilla muistumilla, mutta kasvaa pian viulun villiksi virtuoosijuhlaksi.

Teksti: Jaani Länsiö

I Molto allegro
II Andante
III Allegretto scherzando
IV Finale: Maestoso – Allegro assai con fuoco

___________

Johan Svendsen (1840–1911) nosti norjalaisen kansallisromantiikan maailmankartalle opiskelukaverinsa Edvard Griegin kanssa. Kun Grieg teki kamarimusiikkia, pianokappaleita ja lauluja, Svendsen keskittyi sinfonioihin ja sävelrunoihin, joita hän matkusteli johtamassa ympäri Euroopan orkestereita. Elämänsä viimeiset 30 vuotta hän toimi Kööpenhaminan kuninkaallisen oopperan kapellimestarina ja opetti sävellystä. Teoslista jäi lopulta suppeaksi ja Romanssia viululle ja orkesterille op. 26 lukuun ottamatta melkolailla unohdetuksi.

Svendsen ei koskaan täysin hylännyt saksalaista perinnettä. Grieg hyödynsi norjalaisvaikutteita varauksetta, Svendsen annosteli niitä mausteena: hänen musiikkinsa soi leimallisen runsaana, orkestrointi on paksu. Svendsenin tyyli teki vaikutuksen jopa Pjotr Tšaikovskiin, joka kirjoitti hänen musiikkinsa olevan täynnä elämää, tarmoa, loistoa ja spontaaniutta.

Sinfonia D-duurissa (1867) syntyi Leipzigin konservatorion valmistujaistyönä. Sen kolme osaa kuultiin kahteen konserttiin jaettuna Gewandhausissa säveltäjän johdolla. Kokonaisena se esitettiin syksyllä 1867 Oslossa suuren menestyksen saattelemana. Hämmästyttävän kypsä, mestarillisesti orkestroitu sinfonia kuulostaa paikoin tšaikovskilaisen baletin prototyypiltä, mitä se ehkä onkin. On mahdollista, että sinfonian ilmiselvä taidokkuus sai lopulta Griegin asettamaan oman sinfoniansa esityskieltoon.

Teksti: Jaani Länsiö