Kauden avaus: Oodi ilolle

Matthew Halls aloitti Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana elokuussa 2023 ja jatkaa tehtävissään kesään 2027 asti. Hän on orkesterin kahdestoista ylikapellimestari. Kaudella 2025/26 Halls palaa johtamaan Bergenin filharmonista orkesteria, Viron kansallista sinfoniaorkesteria, Tapiola Sinfoniettaa sekä Tonkünstler-orkesteria Wienin Musikvereinissä. Lisäksi hän debytoi Sinfonia Lahden kapellimestarina.

Halls on tullut tunnetuksi alun perin etenkin vanhan musiikin tulkitsijana. Hän oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

Lue lisää: askonasholt.com/artist/matthew-halls

Helena Juntunen on yksi tämän hetken valovoimaisimmista kansainvälisistä sopraanotähdistämme, joka nousi suuren yleisön tietoisuuteen Margarethan roolista Gounod’n Faustissa Savonlinnassa 2002. Viimeisimpiä roolidebyyttejä ovat olleet Verdin Aidan nimirooli Savonlinnan Oopperajuhlilla ja Alban Bergin Wozzeckin Marie Badische Staatsoperissa.

Äskettäin Juntunen on konsertoinut mm. Sydneyssä ja Soulissa ja esiintynyt Salomena Saksassa. Kansainvälisille konserttiestradeille hän vie usein mukanaan suomalaista musiikkia, kuten Sibeliusta ja Salosta. Juntunen on levyttänyt mm. BIS Recordsille, Hyperionille, Alballe ja Ondinelle.

Lue lisää: helenajuntunen.com

Mezzosopraano Tuija Knihtilä on kansainvälisesti arvostettu ooppera- ja konserttilaulaja, joka on esiintynyt merkittävissä rooleissa Euroopassa, mm. Teatro La Fenicessä, Frankfurtin oopperassa, Tukholman ja Kööpenhaminan kuninkaallisissa oopperoissa, ja Yhdysvalloissa. Hän on laulanut Wagnerin, Verdin ja Bizet’n keskeisiä rooleja sekä esiintynyt solistina mm. Radion sinfoniaorkesterin, Wienin sinfonikkojen ja Sinfonia Lahden kanssa.

Kapellimestareista esimerkiksi Hannu Lintu, Sakari Oramo ja Tarmo Peltokoski kuuluvat Tuija Knihtilän yhteistyökumppaneihin. Hänen ohjelmistonsa ulottuu oopperasta oratorioihin, ja hän on kysytty solisti myös Mahlerin ja Beethovenin suurteoksissa.

Lue lisää: tuijaknihtila.com

Tuomas Katajala on monipuolinen ja kansainvälisesti kysytty tenori, joka loistaa oopperan, oratorion ja konserttimusiikin kentillä. Hän on esiintynyt mm. Teatro alla Scalassa, Royal Albert Hallissa ja Savonlinnan Oopperajuhlilla.

Katajalalla on ollut merkittäviä rooleja mm. oopperoissa Lohengrin, Idomeneo, Lentävä hollantilainen (Erik) ja Taika-ampuja (Max). Hänen konserttiohjelmistoonsa kuuluu yli 100 teosta barokista nykymusiikkiin. Katajala on tehnyt yhteistyötä huippukapellimestarien kuten Esa-Pekka Salosen ja Mikko Franckin kanssa. Hänet on palkittu mm. Benianimo Gigli ja Karita Mattila -palkinnoilla.

Lue lisää: tuomaskatajala.com

Baritoni Arttu Kataja on monipuolinen ooppera- ja konserttilaulaja, jonka ura käynnistyi vuonna 2002 Lappeenrannan laulukilpailun voitosta. Hänet on myös palkittu Salzburgin kansainvälisessä Mozart-laulukilpailussa (2006), ja samana vuonna Kataja liittyi Berliinin valtionoopperan solistikuntaan.

Katajan oopperarooleja ovat mm. kreivi (Figaron häät), Papageno (Taikahuilu), Marcello (La Bohème) sekä Figaro (Sevillan parturi). Viimeisimpiin konserttivierailuihin kuuluvat Bachin Johannes-passio Concertgebouw-orkesterin kanssa, Händelin Messias Züricher Singakademien ja Brahmsin Ein deutsches Requiem Kammerchor Stuttgartin kanssa.

Lue lisää: arttukataja.com

Tampereen Filharmoninen Kuoro on noin sadan laulajan tamperelainen suurkuoro. Vuonna 1990 perustetun kuoron tärkeimpänä yhteistyökumppanina toimii Tampere Filharmonia, jonka kanssa kuoro esittää vuosittain 2–5 teosta.

Kuoron taiteellisesta johdosta vastaavat kapellimestari Ruut Kiiski sekä kuoromestari Jouni Rissanen. Varajohtajana toimii Sari Oksavuori. Kuoro on laulanut lähes 150 konsertissa ja lisäksi pienemmissä esiintymistilaisuuksissa niin meillä kuin maailmalla, mm. Espanjassa, Bulgariassa, Saksassa ja Virossa. Suomessa yhteistyötä on tehty Tampere Filharmonian lisäksi mm. Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin sekä Vaasan ja Seinäjoen orkestereiden kanssa. Beethovenin 9. sinfoniaa kuoro on esittänyt keväällä 2022 Turussa ja Helsingissä Collegium Musicum Turun kanssa.

Lue lisää: tfk.fi

I-viulu

Johannes Põlda, 1. konserttimestari
Maria Itkonen, 1. konserttimestari tp.
Kati Tuominen-Heroja, 3. konserttimestari tp.
Lotta Laaksonen * tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Lea Antola
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Linda Halme tp.
Kaisa Hiilivirta tp.
Eevi Pietarinen tp.
Maija Wesslund tp.

II-viulu

Kaia Voitka *
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Anna Angervo
Riitta Hallila
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Pirjo Tulisalmi
Anni Ylikallio
Stevan Sretenovic tp.
Ida Nurminen tp.
Jokubas Svambaris tp.
Raul Sanhueza tp.

Alttoviulu

Joshua Kail
sooloaltisti tp.
György Balázs *
Kata Stojanovic ***
Kaisa Anttila
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.

Sello

Kalle-Pekka Koponen
soolosellisti
Risto Rajakorpi **
Simon Svoboda ***
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Virpi Välimäki
Antto Tunkkari tp.

Kontrabasso

Jarkko Uimonen *
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu

Annaleena Jämsä *
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe

Simeon Overbeck * tp.
Nevio Keller ** tp.
Lucía Castillo tp.

Klarinetti

Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Laure Paris tp.

Fagotti

Eri Ikeda **
Ananta Diaz *** tp.
Alan Davidson tp.

Käyrätorvi

Aleksi Mäkimattila *
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti

Xiang Guo *
Tamás Mészáros ***
Tapio Kilpinen

Pasuuna

Antti Hirvonen *
Vygantas Silinskas **
Ivan Cheung

Tuuba

Harri Miettunen *

Patarummut

Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet

Jyri Kurri *
Jarmo Niininen *** tp.
Tuomo Oravakangas ***
Harri Lehtinen tp.

Harppu

Kirsti Vartiainen *

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas * tp.

* äänenjohtaja
** vuorotteleva äänenjohtaja
*** varaäänenjohtaja
tp. tilapäinen

Ignite orkesterille
I Presto, furioso –
Interlude I Espressivo –
II Energico, molto ritmico –
Interlude II Espressivo –
III Lento misterioso, molto calmo –
Interlude III Intenso –
IV Esaltato
___________

Tämän hetken kansainvälisesti arvostetuimpiin suomalaissäveltäjiin kuuluva Sebastian Fagerlund tunnetaan luonnonvoimia ja eksistentiaalisia kysymyksiä luotaavista, suurten mittakaavojen orkesteriteoksista. Fagerlundin ensimmäinen merkkiteos oli klarinettikonsertto (2006), jota seurasi Radion sinfoniaorkesterin tilausteos Ignite (2010), vuoden 2011 Teosto-palkinnon voittanut orkesterihurjastelu. Fagerlundin tuotantoa on palkittu muun muassa Yleisradion Vuoden levy -tunnustuksella oopperasta Döbeln (2009) ja Klassinen Emma -palkinnolla teoksesta Isola (2007). BBC Music Magazine valitsi hänen fagottikonserttonsa Mana (2014) sisältäneen levyn vuoden 2018 parhaaksi konserttoäänitteeksi.

Fagerlund syntyi Paraisilla ja on lapsuudestaan saakka viettänyt kaikki kesänsä merellisissä maisemissa. Aallokkoa puhkovan peruskallion voima, ravisteleva puhuri ja merivirtojen liikehdintä läpikuultavatkin Fagerlundin teoksissa, kuten Isola, Oceano (2011), Stone on Stone (2012) sekä etenkin trilogiassa Stonework, Drifts ja Water Atlas (2014–2018). Vaikka Fagerlundia voi pitää Sibeliuksen manttelinperijänä suomalaisen luonnomystiikan musiikillistajana, hänen moderni, täysin tonaalisen viitekehyksen ulkopuolella liikkuva sävelkielensä erottaa hänet varsinaisten uusromantikkojen joukosta.

Ignite (2010) puolituntinen, tummasävyinen tutkielma viimeisilleen viritetyn sinfoniaorkesterin ilmaisuvoimasta. Musiikki rakentuu jatkuvasta liikkeestä ja räjähdysherkän energian ketjureaktioista, joissa jokainen musiikillinen törmäys sytyttää seuraavan. Puolituntisen teoksen muoto kiertyy spiraalimaisesti kohti seesteistä, mutta petollisen staattista keskivaihetta – kuin myrskynsilmää – ennen kuin musiikki tempautuu takaisin kiertoradalleen ja suuntaa vääjäämättä kohti täydellistä hävitystä.

Sebastian Fagerlund on Tampere Filharmonian teemasäveltäjä kaudella 2025/26. Lue mitä säveltäjä itse kertoo musiikistaan ja Tampereella kuultavista teoksista verkkoartikkelistamme.

Teksti: Jaani Länsiö

Sinfonia nro 9 d-molli, op. 125 (Oodi ilolle)
I Allegro ma non troppo, un poco maestoso
II Molto vivace
III Adagio molto e cantabile
IV Presto – Allegro assai – Allegro assai vivace
___________

Suurimpien ja jopa tuotteliaimpien taiteilijoiden luomistyö tuntuu toisinaan kiteytyvän yhteen teokseen, testamenttiin, joka sitoo kaikki siihenastiset työt yhteen. Francisco Goya huipensi hulluuden, kuoleman ja epäinhimillisyyden painajaismaiset kuvansa Mustiin maalauksiin (1820–1823); ohjaaja Krzysztof Kieślowskin kysymykset kohtalosta, rakkaudesta ja moraalista kulminoituvat elokuvaan Kolme väriä: Punainen (1994), kun taas Ernest Hemingway vei testosteronia tihkuvan maskuliinisuuden viimeiselle, kuolemaa uhmaavalle veneretkelle romaanissaan Vanhus ja meri (1952).

Yhdeksäs sinfonia (1824) huipensi Ludwig van Beethovenin (1770–1827) uran ja sinfoniasarjan tavalla, joka jälkikäteen näyttää väistämättömältä, luonnolliselta päätepisteeltä hänen koko elämälleen ja filosofialleen. Vaikka se ei ollut aivan hänen viimeinen teoksensa, se merkitsi taiteellista takarajaa, jonka tuolla puolen ei ollut enää mitään saavutettavaa. Friedrich Schillerin runolla Oodi ilolle (1785) hän saatteli koko sinfoniamuodon niin monumentaaliseen päätökseensä, että vasta Gustav Mahler yli 70 vuotta myöhemmin rohkeni haastaa sen toisella sinfoniallaan. Kuvaavasti myös Mahler koki vasta ihmisäänellä lausuttujen sanojen kohottavan musiikin itseään korkeampiin ulottuvuuksiin.

Ranskan vallankumousaatteita peilaavat sanat ja niihin sopiva melodia hautuivat Beethovenin mielessä pitkään. Hän pohti Schillerin Oodin säveltämistä jo vuonna 1793 pian Wieniin saavuttuaan, mutta luonnostelmat eivät koskaan materialisoituneet valmiiksi lauluksi. Oodia muistuttava melodia sen sijaan kuullaan jo vuonna 1794 valmistuneessa laulussa Gegenliebe, joka kertoo rakkauden täyttymyksestä vastakappaleensa löydettyään. Vuonna 1808 valmistunutta Kuorofantasiaa taas voi pitää yhdeksännen sinfonian eräänlaisena prototyyppinä taidetta ylistävine loppukuoroineen, jossa Oodin melodia esiintyy lähes sellaisenaan.

Schillerin Oodi ilolle symboloi sitä valoa, jota kohti sinfonia kurottelee alkutahdeistaan lähtien. Ensiosa syöksyy d-mollin synkkyyteen koko orkesterin julistuksella. Toinen osa kulkee raivokkaan scherzon jyskytyksellä, kunnes kolmas osa kääntää kurssin kohti D-duuria. Ennen päätösosaa musiikki kertaa kaiken kuullun hengästyttävällä vauhdilla ja esittelee Oodin melodian – vain luisuakseen takaisin kohti varjoja.

Yhtäkkiä miesääni nousee pimeyden keskeltä Beethovenin itse kirjoittamilla sanoilla: ”Oi ystävät, ei näitä säveliä! Laulakaamme sen sijaan kauniimpia, ja iloisempia!” Eikä musiikki ollut enää entisensä.

Teksti: Jaani Länsiö