Kauden avaus: Tervetuloa, Matthew!

Ylikapellimestari Matthew Halls aloittaa kolmivuotiskautensa Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana elokuussa 2023. Halls on orkesterin kahdestoista ylikapellimestari ja kolmas ulkomaalainen tehtävässä. Avauskaudellaan 2023/24 hän johtaa Tampereella 12 konserttia, joista syksyllä viisi.

Halls kertoo Tampere Filharmonian soittajien poikkeuksellisen muusikkouden, innostavan työetiikan ja energisoivan kokeilunhalun valloittaneen hänet yhteisten harjoitusten ensiminuuteista lähtien, ja odottaa mielenkiintoista yhteistyötä orkesterin kanssa tulevina kausina. Hän on myös kertonut olevansa ylpeä voidessaan aloittaa ylikapellimestarina kaupungissa, jossa kulttuuria ja taide-elämää todella arvostetaan.

Sir James MacMillan on Tampere Filharmonian kauden 2023/24 teemasäveltäjä. Hallsin johdolla hänen teoksensa soivat Tampereella ensi kertaa, joista sinfonia nro 4 Suomen ensiesityksenä. Hän on myös johtanut neljännen sinfonian Yhdysvaltojen ensiesityksen.

Halls vierailee säännöllisesti johtamassa muun muassa Clevelandin orkesteria, Seattlen sinfoniaorkesteria, Wienin sinfonikkoja, Toronton sinfoniaorkesteria ja Suomen Radion sinfoniaorkesteria. Alun alkaen hän tuli tunnetuksi etenkin vanhan musiikin tulkitsijana ja oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

Pianisti Paul Lewisia (CBE) pidetään kansainvälisesti yhtenä sukupolvensa johtavista muusikoista, ja hänet tunnetaan erityisesti saksalaisen musiikin vaikuttavana tulkkina. Hänen lukuisia palkintojaan ovat mm. Royal Philharmonic Societyn vuoden instrumentalisti, kaksi Edison-palkintoa, kolme Gramophone-palkintoa sekä Diapason D’or de l’Annee. Lewis on saanut erityistä kiitosta Beethovenin ja Schubertin keskeisten teosten levytyksistään.

Lewis soittaa johtavien orkesterien solistina ja vierailee säännöllisesti esiintymässä merkittävillä musiikkijuhlilla esim. New Yorkissa Mostly Mozart -festivaalilla, Tanglewoodissa, Salzburgissa, Edinburghissa ja Lontoossa. Lontoon BBC Promseissa 2010 hän esitti ensimmäisenä pianistina Beethovenin kaikki pianokonsertot yhden kauden aikana. Tänä kesänä Lewis vieraili konsertoimassa Mäntän musiikkijuhlilla. Pirkanmaa pysyy pianistin kalenterissa jatkossakin, sillä tulevien kausien aikana hän esittää Tampere Filharmonian kanssa kaikki Beethovenin pianokonsertot.

Paul Lewis opiskeli Joan Havillin johdolla Lontoossa Guildhall School of Music and Dramassa, ennen siirtymistään Alfred Brendelin yksityisopetukseen. Vaimonsa, norjalaissyntyisen sellistin Bjørg Lewisin kanssa Lewis on perustanut kamarimusiikkifestivaali Midsummer Musicin Buckinghamshireen Iso-Britanniaan. Pari toimii myös vuosittaisen tapahtuman taiteellisina johtajina.

I-viulu
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Adriana Iacovache-Pana 2. konserttimestari tp.
Maria Itkonen 3. konserttimestari
Riikka Marttila *
Liina Nuora-Loijas ***
Tatevik Ayazyan
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
István Szalay
Vitali Torkkeli
Kati Tuominen-Heroja
Johanna Koponen tp.
Maksym Filatov tp.

II-viulu
Kimmo Tullila *
Heidi Kuula **
Hanna Parviainen ***
Anna Angervo
Riitta Hallila
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Elina Kilpinen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Sanna Tullila
Anni Ylikallio

Alttoviulu
Mikhail Slobodjaniuk sooloaltisti
György Balázs *
Vadim Grumeza ***tp.
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.
Iina Marja-aho tp.
Ada Koivukangas tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Saara Särkimäki **tp.
Virpi Välimäki
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Hannes Jämsä tp.
Aslihan Gencgönul tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Joni Armio **
Juha Kleemola ***tp.
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen
Mika Nikkanen tp.

Huilu
Annaleena Jämsä *
Seppo Planman

Oboe
Juha Ala **
Reiko Mori **tp.

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Janne Pesonen ***

Fagotti
Marcin Wosinski **tp.
Sarah Tako ***

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Xiang Guo *
Pawel Marciniak***
Tapio Kilpinen

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Péter Fodor ***

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Tuomo Oravakangas ***

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

Aikamme esitetyimpiin nykysäveltäjiin kuuluvan skotlantilaisen James MacMillanin (s. 1959) musiikkia on vaikea sulloa ismeihin ja tekniikoihin. Hänen teostensa aihepiirit kumpuavat lähes aina hengellisistä tai yhteiskunnallisista aiheista, ja hänen sävelkielensä hakeutuu tuntemattomille pinnoille ja yllättäville kierteille, päällekkäisten sävellajien ja tulkinnanvaraisten sointujen sameaan välimaastoon.

Vuoden 1990 BBC:n Proms-festivaalilla kantaesitetty The Confession of Isobel Gowdie on MacMillanin kansainvälinen läpimurtoteos. Se kertoo Skotlannin noitavainojen kuuluisimmasta uhrista Isobel Gowdiesta, joka vuonna 1662 tunnusti kuuluvansa satanistiseen kulttiin. Hän kertoi tavanneensa keijukaisten kuninkaan ja kuningattaren, pystyvänsä lentämään ja muuntumaan miksi tahansa eläimeksi. Gowdien yksityiskohtaista lausuntoa loruista, loitsuista ja noitapiirin rituaaleista pidetään yhtenä merkittävimmistä tietolähteistä Skotlannin noitavainojen ajasta, joskin tutkijat eivät ole yksimielisiä Gowdien pidätyksen ja teloituksen todellisista syistä saati hänen tunnustustensa todenperäisyydestä – yksille hän edustaa taitavaa tarinankertojaa, toisille todennäköisesti pilaantuneen viljan myrkyttämää hullua. Lukutaidottomaksi maanviljelijän vaimoksi hänen mielikuvituksensa oli joka tapauksessa hämmästyttävän vilkas.

”Aluksi minua kiehtoi tämän mielettömän ja kauhean tarinan dramaattinen ja ohjelmallinen potentiaali”, MacMillan sanoo, ”mutta pian teokselle kehittyi tunteellinen ydin, kun yritin koota eri säikeitä yhdeksi ainoaksi, monimutkaiseksi katumukseksi. Teos vaatii synninpäästöä Skotlannin kansan puolesta, ja Gowdielle armoa ja inhimillisyyttä, joka häneltä evättiin. Olen tavoitellut musiikkiin Skotlannin sielua, ja ääriosat sisältävät lukuisia lauluja sekä todellisia että kuviteltuja litanioita, jotka yhdistyvät mietiskeleväksi vuodatukseksi – rukoukseksi murhatun naisen puolesta. Teos on sielunmessu, jota Isobel Gowdielle ei koskaan suotu.”

Teksti: Jaani Länsiö

Theater an der Wienissä koettiin 22. joulukuuta 1808 paitsi yksi historian kuuluisimmista myös ilmeisesti piinallisimmista konserteista. Yleisö sai nimittäin hytistä lämmittämättömässä salissa kuuntelemassa Ludwig van Beethovenin (1770–1827) tuoreimpia ja erityisen huolimattomasti harjoiteltuja kappaleita peräti neljän tunnin ajan. Olkoonkin, että kiireessä kyhättyä konserttia nimitettäisiin nykyään silkaksi rahastukseksi, vain yhden illan aikana päivänvalon näkivät sellaiset mestariteokset kuin viides ja kuudes sinfonia, Kuorofantasia sekä neljäs pianokonsertto (1806). Konsertti jäi myös Beethovenin viimeiseksi orkesterin solistina. Neljäs konsertto unohtui ohjelmista aina vuoteen 1836 ja Felix Mendelssohnin esitykseen saakka.

Konsertto G-duurissa osuu Beethovenin luovimman ja myrskyisimmän keskikauden ytimeen, suurten sinfonioiden syntyaikoihin, ja vaikka sen solistinen loisteliaisuus ei himmene kolmannelle konsertolle (1800) lainkaan, sen orkestraaliset ja pianistiset voimat käyvät nyt aiempaa tasaväkisempää kamppailua. Neljättä voikin pitää sinfonisen konserton perustana, jolle Robert Schumann ja Johannes Brahms rakensivat omat monumenttinsa vuosikymmeniä myöhemmin.

Kolmeosainen konsertto alkaa arvoituksellisti pianon soololla, johon orkesteri vastaa ”väärässä” sävellajissa ja johdattelee pian Beethovenin runollisimpaan ja kirkkaimpaan konsertto-osaan. Andante sen sijaan perustuu orkesterin synkille toteamuksille ja pianon melankolisille vastauksille, mistä Beethoven kasvattaa finaaliosan keskustelevan, ylevillä fraaseilla vauhdikkaasti vuorottelevan muodon.

Teksti: Jaani Länsiö

Jean Sibeliuksen (1865–1957) suuret teokset syntyivät lähes poikkeuksetta tahmeasti ja vasta monien väärien käännösten, masennuskausien ja korjauskierrosten jälkeen. Viidennen Sinfonian (1915–1919) Sibelius kantaesitytti peräti kolme kertaa, kolmena eri versiona ennen kuin uskalsi julistaa sen valmiiksi. Ongelmaksi oli osoittautunut päätösosan mahtipontinen loppunousu, jonka teema kurkottelee kohti huippua koskaan sitä saavuttamatta. Lopullisessa versiossa nousu katkeaa kuin kuudella kirveeniskulla leikaten – tutkijat ovat kuulleet eleessä joko huipulla odottavan jyrkänteen tai umpikujaan ajautuneen säveltäjän epätoivoiset nyrkiniskut.

Viidennestä sinfoniasta muodostui lopulta Sibeliuksen sinfonioiden suuren kaaren draamallinen huippukohta. Varhaisten sinfonioiden romanttinen vuolaus on jo unohtunut, kolmannen ja neljännen karuudesta oli jäljellä vain rippeitä, ja suunta oli nyt vääjäämättä kohti kuudennen ja seitsemännen seestynyttä virtaviivaisuutta, täydellistä yhtenäisyyttä.

Kolmeosainen teos alkaa eleellä, joka muistuttaa pilvien väistymistä vaivihkaa maahan tunkeutuvien auringonsäteiden tieltä. Mietiskelevä toinen osa johtaa riehakkaaseen finaaliin ja musiikinhistorian tunnetuimpiin kuuluvaan teemaan, jonka Sibelius luonnosteli katsellessaan joutsenten majesteettista lentoa ylitseen.

Teksti: Jaani Länsiö