Kauden avaus: Tervetuloa, Matthew!

31.8.2023
19.00 - 21.15
Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, 33100 Tampere
Matthew Halls, kapellimestari
Paul Lewis, piano

James MacMillan: Isobel Gowdien tunnustus
Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 4
Jean Sibelius: Sinfonia nro 5

Kauden avausta juhlistetaan Sibeliuksen rakastetulla viidennellä sinfonialla.
Vuonna 1990 maailma sai kuullakseen Isobel Gowdien tunnustuksen, kauden teemasäveltäjän James MacMillanin läpimurtoteoksen. Voimakkaiden kohtausten sanaton sielunmessu on kunnianosoitus Skotlannin noitavainojen kuuluisimman uhrin muistolle.

Aikamme ylistetyimpiin Beethoven-tulkitsijoihin kuuluva Paul Lewis esittää tulevien kausien aikana Tampereella säveltäjän kaikki pianokonsertot, joista tänä syksynä kuullaan kolme. Sarja alkaa runollisimmalla, sisäänpäin katsovalla konsertolla G-duurissa.

Kausikorttisarjan konsertti, klo 18 Teokset tutuiksi, klo 18.45 Lapsiparkki.

Konsertissa on väliaika. Konsertti päättyy noin klo 21.

Perushinta 30 € / eläkeläiset 24 € / opiskelijat, työttömät ja varushenkilöt 15 € / alle 17-vuotiaat 10 €
Päivät
31.8.2023
Aika
19.00 - 21.15
Sijainti
Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, 33100 Tampere
Linkit

Esiintyjät ja teokset

  • Ylikapellimestari Matthew Halls aloittaa kolmivuotiskautensa Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana elokuussa 2023. Halls on orkesterin kahdestoista ylikapellimestari ja kolmas ulkomaalainen tehtävässä. Avauskaudellaan 2023/24 hän johtaa Tampereella 12 konserttia, joista syksyllä viisi.

    Halls kertoo Tampere Filharmonian soittajien poikkeuksellisen muusikkouden, innostavan työetiikan ja energisoivan kokeilunhalun valloittaneen hänet yhteisten harjoitusten ensiminuuteista lähtien, ja odottaa mielenkiintoista yhteistyötä orkesterin kanssa tulevina kausina. Hän on myös kertonut olevansa ylpeä voidessaan aloittaa ylikapellimestarina kaupungissa, jossa kulttuuria ja taide-elämää todella arvostetaan.

    Sir James MacMillan on Tampere Filharmonian kauden 2023/24 teemasäveltäjä. Hallsin johdolla hänen teoksensa soivat Tampereella ensi kertaa, joista sinfonia nro 4 Suomen ensiesityksenä. Hän on myös johtanut neljännen sinfonian Yhdysvaltojen ensiesityksen.

    Halls vierailee säännöllisesti johtamassa muun muassa Clevelandin orkesteria, Seattlen sinfoniaorkesteria, Wienin sinfonikkoja, Toronton sinfoniaorkesteria ja Suomen Radion sinfoniaorkesteria. Alun alkaen hän tuli tunnetuksi etenkin vanhan musiikin tulkitsijana ja oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

  • Pianisti Paul Lewisia (CBE) pidetään kansainvälisesti yhtenä sukupolvensa johtavista muusikoista, ja hänet tunnetaan erityisesti saksalaisen musiikin vaikuttavana tulkkina. Hänen lukuisia palkintojaan ovat mm. Royal Philharmonic Societyn vuoden instrumentalisti, kaksi Edison-palkintoa, kolme Gramophone-palkintoa sekä Diapason D’or de l’Annee. Lewis on saanut erityistä kiitosta Beethovenin ja Schubertin keskeisten teosten levytyksistään.

    Lewis soittaa johtavien orkesterien solistina ja vierailee säännöllisesti esiintymässä merkittävillä musiikkijuhlilla esim. New Yorkissa Mostly Mozart -festivaalilla, Tanglewoodissa, Salzburgissa, Edinburghissa ja Lontoossa. Lontoon BBC Promseissa 2010 hän esitti ensimmäisenä pianistina Beethovenin kaikki pianokonsertot yhden kauden aikana. Tänä kesänä Lewis vieraili konsertoimassa Mäntän musiikkijuhlilla. Pirkanmaa pysyy pianistin kalenterissa jatkossakin, sillä tulevien kausien aikana hän esittää Tampere Filharmonian kanssa kaikki Beethovenin pianokonsertot.

    Paul Lewis opiskeli Joan Havillin johdolla Lontoossa Guildhall School of Music and Dramassa, ennen siirtymistään Alfred Brendelin yksityisopetukseen. Vaimonsa, norjalaissyntyisen sellistin Bjørg Lewisin kanssa Lewis on perustanut kamarimusiikkifestivaali Midsummer Musicin Buckinghamshireen Iso-Britanniaan. Pari toimii myös vuosittaisen tapahtuman taiteellisina johtajina.

  • I-viulu
    Johannes Põlda 1.konserttimestari
    Adriana Iacovache-Pana 2. konserttimestari tp.
    Maria Itkonen 3. konserttimestari
    Riikka Marttila *
    Liina Nuora-Loijas ***
    Tatevik Ayazyan
    Maria Garcia Escudero
    Raimo Hannikainen
    Siri Heinonen
    Lotta Laaksonen
    Katri Nikkanen
    István Szalay
    Vitali Torkkeli
    Kati Tuominen-Heroja
    Johanna Koponen tp.
    Maksym Filatov tp.

    II-viulu
    Kimmo Tullila *
    Heidi Kuula **
    Hanna Parviainen ***
    Anna Angervo
    Riitta Hallila
    Linda Halme
    Heikki Hannikainen
    Elina Kilpinen
    Kirsi Korpela-Pulkkinen
    Kristine Lilientale-Birzniece
    Eeva-Liisa Suuronen
    Pirjo Tulisalmi
    Sanna Tullila
    Anni Ylikallio

    Alttoviulu
    Mikhail Slobodjaniuk sooloaltisti
    György Balázs *
    Vadim Grumeza ***tp.
    Heili Hannikainen
    Marianne Hautakangas
    Elizabete Jokiranta
    Kimmo Kivivuori
    Anne Korhonen
    Anni Tiainen-Hammo
    Satu Kae tp.
    Iina Marja-aho tp.
    Ada Koivukangas tp.

    Sello
    Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
    Saara Särkimäki **tp.
    Virpi Välimäki
    Reinis Birznieks
    Miika Jämsä
    Maija Juuti
    Sampo Liukko
    Panu Saari
    Hannes Jämsä tp.
    Aslihan Gencgönul tp.

    Kontrabasso
    Jarkko Uimonen *
    Joni Armio **
    Juha Kleemola ***tp.
    Pentti Huhtinen
    Tuomo Kinnunen
    Antti Laulaja
    Heikki Lehtinen
    Mika Nikkanen tp.

    Huilu
    Annaleena Jämsä *
    Seppo Planman

    Oboe
    Juha Ala **
    Reiko Mori **tp.

    Klarinetti
    Jarmo Hyväkkö *
    Janne Pesonen ***

    Fagotti
    Marcin Wosinski **tp.
    Sarah Tako ***

    Käyrätorvi
    Aleksi Mäkimattila *
    Jouni Suuronen **
    Ismo Ponkala
    Pasi Tiitinen
    Timo Ruskeepää

    Trumpetti
    Xiang Guo *
    Pawel Marciniak***
    Tapio Kilpinen

    Pasuuna
    Antti Hirvonen *
    Vygantas Silinskas **
    Mikhail Kapustin ***

    Tuuba
    Harri Miettunen *

    Patarummut
    Péter Fodor ***

    Lyömäsoittimet
    Jyri Kurri *
    Tuomo Oravakangas ***

    äänenjohtaja *
    vuorotteleva äänenjohtaja **
    varaäänenjohtaja ***
    tilapäinen tp.

  • Aikamme esitetyimpiin nykysäveltäjiin kuuluvan skotlantilaisen James MacMillanin (s. 1959) musiikkia on vaikea sulloa ismeihin ja tekniikoihin. Hänen teostensa aihepiirit kumpuavat lähes aina hengellisistä tai yhteiskunnallisista aiheista, ja hänen sävelkielensä hakeutuu tuntemattomille pinnoille ja yllättäville kierteille, päällekkäisten sävellajien ja tulkinnanvaraisten sointujen sameaan välimaastoon.

    Vuoden 1990 BBC:n Proms-festivaalilla kantaesitetty The Confession of Isobel Gowdie on MacMillanin kansainvälinen läpimurtoteos. Se kertoo Skotlannin noitavainojen kuuluisimmasta uhrista Isobel Gowdiesta, joka vuonna 1662 tunnusti kuuluvansa satanistiseen kulttiin. Hän kertoi tavanneensa keijukaisten kuninkaan ja kuningattaren, pystyvänsä lentämään ja muuntumaan miksi tahansa eläimeksi. Gowdien yksityiskohtaista lausuntoa loruista, loitsuista ja noitapiirin rituaaleista pidetään yhtenä merkittävimmistä tietolähteistä Skotlannin noitavainojen ajasta, joskin tutkijat eivät ole yksimielisiä Gowdien pidätyksen ja teloituksen todellisista syistä saati hänen tunnustustensa todenperäisyydestä – yksille hän edustaa taitavaa tarinankertojaa, toisille todennäköisesti pilaantuneen viljan myrkyttämää hullua. Lukutaidottomaksi maanviljelijän vaimoksi hänen mielikuvituksensa oli joka tapauksessa hämmästyttävän vilkas.

    ”Aluksi minua kiehtoi tämän mielettömän ja kauhean tarinan dramaattinen ja ohjelmallinen potentiaali”, MacMillan sanoo, ”mutta pian teokselle kehittyi tunteellinen ydin, kun yritin koota eri säikeitä yhdeksi ainoaksi, monimutkaiseksi katumukseksi. Teos vaatii synninpäästöä Skotlannin kansan puolesta, ja Gowdielle armoa ja inhimillisyyttä, joka häneltä evättiin. Olen tavoitellut musiikkiin Skotlannin sielua, ja ääriosat sisältävät lukuisia lauluja sekä todellisia että kuviteltuja litanioita, jotka yhdistyvät mietiskeleväksi vuodatukseksi – rukoukseksi murhatun naisen puolesta. Teos on sielunmessu, jota Isobel Gowdielle ei koskaan suotu.”

    Teksti: Jaani Länsiö

  • Theater an der Wienissä koettiin 22. joulukuuta 1808 paitsi yksi historian kuuluisimmista myös ilmeisesti piinallisimmista konserteista. Yleisö sai nimittäin hytistä lämmittämättömässä salissa kuuntelemassa Ludwig van Beethovenin (1770–1827) tuoreimpia ja erityisen huolimattomasti harjoiteltuja kappaleita peräti neljän tunnin ajan. Olkoonkin, että kiireessä kyhättyä konserttia nimitettäisiin nykyään silkaksi rahastukseksi, vain yhden illan aikana päivänvalon näkivät sellaiset mestariteokset kuin viides ja kuudes sinfonia, Kuorofantasia sekä neljäs pianokonsertto (1806). Konsertti jäi myös Beethovenin viimeiseksi orkesterin solistina. Neljäs konsertto unohtui ohjelmista aina vuoteen 1836 ja Felix Mendelssohnin esitykseen saakka.

    Konsertto G-duurissa osuu Beethovenin luovimman ja myrskyisimmän keskikauden ytimeen, suurten sinfonioiden syntyaikoihin, ja vaikka sen solistinen loisteliaisuus ei himmene kolmannelle konsertolle (1800) lainkaan, sen orkestraaliset ja pianistiset voimat käyvät nyt aiempaa tasaväkisempää kamppailua. Neljättä voikin pitää sinfonisen konserton perustana, jolle Robert Schumann ja Johannes Brahms rakensivat omat monumenttinsa vuosikymmeniä myöhemmin.

    Kolmeosainen konsertto alkaa arvoituksellisti pianon soololla, johon orkesteri vastaa ”väärässä” sävellajissa ja johdattelee pian Beethovenin runollisimpaan ja kirkkaimpaan konsertto-osaan. Andante sen sijaan perustuu orkesterin synkille toteamuksille ja pianon melankolisille vastauksille, mistä Beethoven kasvattaa finaaliosan keskustelevan, ylevillä fraaseilla vauhdikkaasti vuorottelevan muodon.

    Teksti: Jaani Länsiö

  • Jean Sibeliuksen (1865–1957) suuret teokset syntyivät lähes poikkeuksetta tahmeasti ja vasta monien väärien käännösten, masennuskausien ja korjauskierrosten jälkeen. Viidennen Sinfonian (1915–1919) Sibelius kantaesitytti peräti kolme kertaa, kolmena eri versiona ennen kuin uskalsi julistaa sen valmiiksi. Ongelmaksi oli osoittautunut päätösosan mahtipontinen loppunousu, jonka teema kurkottelee kohti huippua koskaan sitä saavuttamatta. Lopullisessa versiossa nousu katkeaa kuin kuudella kirveeniskulla leikaten – tutkijat ovat kuulleet eleessä joko huipulla odottavan jyrkänteen tai umpikujaan ajautuneen säveltäjän epätoivoiset nyrkiniskut.

    Viidennestä sinfoniasta muodostui lopulta Sibeliuksen sinfonioiden suuren kaaren draamallinen huippukohta. Varhaisten sinfonioiden romanttinen vuolaus on jo unohtunut, kolmannen ja neljännen karuudesta oli jäljellä vain rippeitä, ja suunta oli nyt vääjäämättä kohti kuudennen ja seitsemännen seestynyttä virtaviivaisuutta, täydellistä yhtenäisyyttä.

    Kolmeosainen teos alkaa eleellä, joka muistuttaa pilvien väistymistä vaivihkaa maahan tunkeutuvien auringonsäteiden tieltä. Mietiskelevä toinen osa johtaa riehakkaaseen finaaliin ja musiikinhistorian tunnetuimpiin kuuluvaan teemaan, jonka Sibelius luonnosteli katsellessaan joutsenten majesteettista lentoa ylitseen.

    Teksti: Jaani Länsiö