Luonnotar ja Meri

Matthew Halls aloitti Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana elokuussa 2023 ja jatkaa tehtävissään kesään 2027 asti. Hän on orkesterin kahdestoista ylikapellimestari. Kaudella 2025/26 Halls palaa johtamaan Bergenin filharmonista orkesteria, Viron kansallista sinfoniaorkesteria, Tapiola Sinfoniettaa sekä Tonkünstler-orkesteria Wienin Musikvereinissä. Lisäksi hän debytoi Sinfonia Lahden kapellimestarina.

Halls on tullut tunnetuksi alun perin etenkin vanhan musiikin tulkitsijana. Hän oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

Lue lisää: askonasholt.com/artist/matthew-halls

Sopraano Tuuli Takala teki ammatillisen debyyttinsä Suomen Kansallisoopperassa 2013 Yön kuningattarena, ja liittyminen Semperoper Dresdenin solistikuntaan 2015 käynnisti hänen kansainvälisen uransa. Lisäksi Takala esiintyy vakituisesti monilla maailman päänäyttämöillä niin ooppera- kuin konserttisolistina. Savonlinnan Oopperajuhlilla on ollut merkittävä rooli Takalan uralla. Hän aloitti opiskelijana kuorossa ja nousi solistiksi Yön kuningattarena Taikahuilussa (2014). Sen jälkeen häntä on kuultu solistina lukuisissa Oopperajuhlien produktioissa. Jo kymmenen vuotta hänen kotiteatterinsa on ollut Semperoper, jossa hän on loistanut yli 25 roolissa, kuten Violetta (La Traviata), Gilda (Rigoletto) ja Susanna (Figaron häät). Oopperan ja musiikkiteatterin ohella Takala on myös aktiivinen lied- ja oratoriomusiikin esittäjä sekä kysytty konserttisolisti. Hän on konsertoinut ja pitänyt resitaaleja Suomen lisäksi Euroopassa ja Japanissa.

Lue lisää: tuulitakala.com

I-viulu
Johannes Põlda
1. konserttimestari
Kati Tuominen-Heroja
3. konserttimestari tp.
Lea Antola * tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Lotta Laaksonen
Ivi Ots
István Szalay
Linda Halme tp.
Raul Sanhueza tp.
Erkki Louko tp.
Janita Oksanen tp.
Öyku Melis Sahin tp.
Maano Männi tp.

II-viulu
Kaia Voitka *
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Anna Angervo
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Josefina Haikarainen tp.
Kaisa Hiilivirta tp.
Terje Männi tp.
Stevan Sretenovic tp.
Maija Wesslund tp.

Alttoviulu
György Balázs
sooloalttoviulisti tp.
Anni Tiainen-Hammo * tp.
Kata Stojanovic ***
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Mikhail Slobodyanyuk
Satu Kae tp.
Iina Marja-aho tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen
soolosellisti
Risto Rajakorpi *
Simon Svoboda ***
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Elina Rouvali
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Ana Gavilán Queron * tp.
Juha Ala **
Ella York **

Klarinetti
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Reetta Näätänen

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Eri Ikeda **
Ananta Diaz Keller *** tp.
Béla Mori tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **
Tamás Mészáros ***
Mikko Mikkola tp.
Obin Meurin tp.

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Vygantas Silinskas **
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *
Jarmo Niininen *** tp.

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Tuomo Oravakangas ***

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Minea Varho tp.

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas * tp.

* äänenjohtaja
** vuorotteleva äänenjohtaja
*** varaäänenjohtaja
tp. tilapäinen

I De l’aube à midi sur la mer (Merellä aamusta keskipäivään)
II Jeux des vagues (Aaltojen leikki)
III Dialogue du vent et de la mer (Tuulen ja aaltojen vuoropuhelu)

————-

Pariisin maailmannäyttely 1889 jäi musiikin­historiaan yhtenä modernin musiikin synty­hetkistä. Eurooppa sai ensimmäistä kertaa kuulla kaukoidän musiikkia autenttisina esi­tyksinä, ja etenkin Claude Debussy (1862–1918) sai herätyksen kuultuaan indonesialaisia, kambodžalaisia ja vietnamilaisia muusikoita. Niiden soittimissa hän kuuli ”meren musiikin, tuulessa havisevat lehdet ja tuhannet muut pienet äänet.” Näyttelystä inspiroituneena hän alkoi säveltää musiikkia, jota alettiin kutsua maalaustaiteen innoittamana impressionismiksi, vaikka Debussy itse vierasti termiä.

La Mer (1905) huipensi Debussyn varhaisen impressionismin kolmeen ”sinfoniseen luonnokseen” tai kolmiosaiseen sävelrunoon. Sinfoniaksikin La Meriä voi kutsua, vaikka Debussy ei halunnutkaan tulla rinnastetuksi saksalaisen muotokielen kannattajiin. La Meriä inspiroivat Joseph Turnerin (1775–1851) meriaiheiset maalaukset sekä japanilaisen Katsushika Hokusain puupiirros Suuri aalto Kanagawan edustalla.

Ensimmäisessä osassa ”Merellä aamusta keskipäivään” harmaa pilvipeite ensin rakoilee ja lopulta repeää auringonsäteiden tieltä. Toinen osa ”Aaltojen leikki” olisi sinfoniassa scherzo, pirskahteleva välisoitto. Vauhdikkaan finaalin ”Tuulen ja aaltojen vuoropuhelua” voi halutessaan kuulla omaelämäkerrallisena paljastuksena Debussyn sävellystyötä säestäneestä, myrskyisästä avioelämästä.

Teksti: Jaani Länsiö

Jean Sibeliuksen (1865–1957) suuret teokset syntyivät usein pätkissä. Aiheita ja luonnoksia kertyi sieltä täältä, otsikot, tilaajat ja tyylilajit vaihtelivat, hankkeet kaatuivat ja heräsivät henkiin. Luonnosten seikkailut teoksesta toiseen ovat ehtymätön tutkimuskohde: orkesterilaulu Luonnotar (1913) kypsyi jopa 20 vuotta, jos alkupisteeksi lasketaan vuoden 1884 oopperahanke Väinämöisestä ja Luonnottaresta.

Seuraava välietappi löytyy vuodelta 1902, jolloin Sibelius suunnitteli “loitsumaista” teosta sopraanolle ja orkesterille. Luonnotar oli myös työnimi sinfoniselle runolle Pohjolan tytär (1906). Konkreettisesti Sibelius aloitti Luonnottaren säveltämisen vuonna 1909 kirjoittamalla melodian, joka päätyi lopulta lähes sellaisenaan lauluosuuden alkutahteihin.

Luonnotar kertoo maailman syntytarinan kalevalaisittain: sotka munii Luonnottaren polvelle munan, joka rikkoutuessaan päästää ulos kuun, taivaan ja tähdet. Musiikillisesti teos on seikkailullisinta, symbolismin kannustamaa Sibeliusta. Sävellajien perusteet horjuvat, hämyiset harmoniat vyöryvät yllättävinä paisutuksina. Luonnottaressa ja samaan aikaan valmistuneessa Aallottarissa Sibelius vei huippuunsa kehityksen, joka alkoi Pelléaasta ja Mélisandesta ja kasvoi kohti Dryadia, neljättä sinfoniaa ja Bardia. Pian syntynyt viides sinfonia aloitti uuden kehityskaaren.

Teksti: Jaani Länsiö

Teksti: Jaani Länsiö