Mozartin lumoa

Jonathan Cohen on brittiläinen kapellimestari, sellisti ja cembalisti, joka tunnetaan erityisesti barokin ja klassismin aikakausien musiikin tulkitsijana. Hän on perustanut ja johtaa arvostettua Arcangelo-yhtyettä ja toimii taiteellisena johtajana mm. Händel ja Haydn -yhdistyksissä, Kanadan Les Violons du Roy -kamariorkesterissa ja Tetburyn musiikkijuhlilla. Vierailevana kapellimestarina hänet nähdään myös mm. amerikkalaisessa Saint Paulin kamariorkesterissa ja Mahler-kamariorkesterissa.

Cohen on johtanut merkittäviä produktioita mm. Glyndebournen ja Aix-en-Provencen oopperafestivaaleilla ja esiintynyt useaan otteeseen BBC Proms -festivaalilla. Hänen levytyksensä Arcangelon kanssa ovat saaneet laajaa kansainvälistä kiitosta, mukaan lukien Gramophone Award -ehdokkuuksia. Cohenin ohjelmistossa yhdistyvät historiallinen esityskäytäntö ja tuore musiikillinen näkökulma, ja hän on kysytty kapellimestari Euroopan ja Pohjois-Amerikan konserttilavoilla.

Lue lisää: askonasholt.com/artist/jonathan-cohen

Kristian Bezuidenhout on yksi aikamme monipuolisimmista ja arvostetuimmista kosketinsoittajista ja kapellimestareista. Etelä-Afrikassa syntynyt Bezuidenhout opiskeli Australiassa ja Eastman School of Musicissa Yhdysvalloissa, ja hän on sittemmin erikoistunut varhaisiin kosketinsoittimiin, kuten fortepianoon ja cembaloon. Kansainväliseen tietoisuuteen hän nousi voitettuaan Bruggen fortepianokilpailun vuonna 2000.

Bezuidenhout on esiintynyt paitsi solistina myös kapellimestarina maailman johtavien orkesterien, kuten Concertgebouw-orkesterin, Chicagon sinfoniaorkesterin, Leipzigin Gewandhaus-orkesterin ja Baijerin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Hänen yli 30 levytystään sisältävät laajan otoksen mm. Mozartin, Beethovenin ja Schubertin kosketinsoitinteoksia. Viimeisimpiin julkaisuihin kuuluu kaksi levyä Mozartin pianokonsertoista Freiburgin barokkiorkesterin kanssa. Bezuidenhout on palkittu mm. Edison-palkinnolla ja Mozart-levytyksistään Diapason d’Or de l’Année -palkinnolla. Hän on ollut ehdolla Gramophone-lehden Vuoden taiteilijaksi (2013).

Lue lisää: kristianbezuidenhout.com

I-viulu

Maria Itkonen 1. konserttimestari tp.
Kati Tuominen-Heroja 3.konserttimestari tp.
Lotta Laaksonen *tp.
Raimo Hannikainen
István Szalay
Linda Halme tp.
Zurabi Gorgiashvili tp.
Raul Sanhueza tp.

II-viulu

Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Heikki Hannikainen
Ida Nurminen tp.
Josefina Haikarainen tp.
Jokubas Svambaris tp.

Alttoviulu

Jenny Asparro sooloaltisti tp.
György Balázs *
Kata Stojanovic ***
Mikhail Slobodyanyuk

Sello

Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Simon Svoboda ***
Elina Rouvali

Kontrabasso

Jarkko Uimonen *
Joni Armio ***

Huilu

Malla Vivolin **
Nina Johnson ***

Oboe

Simeon Overbeck *tp.
Juha Ala **

Fagotti

Eri Ikeda **
Ananta Diaz ***tp.

Käyrätorvi

Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***

Trumpetti

Eero Kiukkonen **
Tapio Kilpinen

Patarummut

Jarmo Niininen ***tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

Wolfgang Amadeus Mozartin (1756–1791) koko ura kietoutui oopperoiden ympärille. Ensimmäiset näyttämöteoksensa hän teki Salzburgissa 11-vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin hän loi mainetta teinisensaationa ympäri Italiaa. Kun hän asettui Wieniin 25-vuotiaana, kaupungin suurten näyttämöiden suoma näkyvyys avasi portit kaikkialle Eurooppaan.

Figaron häiden jättimenestys Prahassa poiki Mozartille uuden tilauksen pikaisella aikataululla. Hän alkoi työstää nimenomaan Prahaa varten Don Juanin legendaan perustuvaa tragikomediaa libretisti Lorenzo da Ponten kanssa. Oopperan oli määrä juhlistaa arkkiherttuatar Maria Theresian ja Saksan prinssin Anton Clemensin häitä lokakuun 14. päivänä 1787, mutta aikataulu petti. Kahdella viikolla siirretty kantaesitys oli myös hilkulla kaatua Mozartin vitkutteluun: kerrotaan, että hän ahersi alkusoittoa vielä edeltävänä yönä punssin voimalla. Soittajat esittivät sen mustetta valuvilta nuottilehdiltä ja harjoittelematta.

Kahtiajakoinen Don Giovannin alkusoitto on Mozartin dramaattisin. Se syöksyy heti oopperan ratkaisunhetkiin – uhkaaviin d-molliaiheisiin, jotka saattelevat Don Giovannin lopussa Helvettiin. Yllättävä tunnelmanvaihdos duuriin pohjustaa oopperan kepeämpää puolta viettelyineen ja juonitteluineen.

Teksti: Jaani Länsiö

I Allegro
II Larghetto
III Allegretto
___________

Romanttisen historiankirjoituksen kuva Mozartista köyhänä ja väärinymmärrettynä säveltäjänä on valheellinen. On totta, että hänen lahjansa eivät päässeet oikeuksiinsa Salzburgin hoviorkesterissa ja että Wienin kilpaillut musiikkimarkkinat eivät aina kohdelleet Mozartia hänen toivomallaan tavalla. Silti, lähes mistä kulmasta tahansa katsottuna, hän oli poikkeuksellisen menestynyt ja arvostettu säveltäjä.

Wienissä Mozart ui suosioon erityisesti pianokonsertoilla, joiden panos-tuotos-suhde oli erinomainen. Vuosien 1784–1786 välillä syntyi 12 pianokonserttoa, joiden esitykset hän johti itse pianon äärestä. Konsertto nro 24 c-mollissa (1786) valmistui vain kolme viikkoa edellisen jälkeen yhtä aikaa Figaron häiden kanssa ja ilmeisessä kiireessä. Käsikirjoitus vilisee Mozartille harvinaista haparointia, ja piano-osuudesta puuttuvat pätkät viittaisivat hänen turvautuneen kantaesityksessä improvisointiin. Ensimmäiseen ja kolmanteen osaan kuuluvia soolokadensseja hän ei kirjannut ylös, joten nykypianistit soittavat usein omansa.

Konsertto on silti poikkeuksellisen innovatiivinen: Mozart ottaa kaikki irti orkesterista, joka on suurempi kuin hänen yhdessäkään pianokonsertossa, ja etenkin puhaltimet saavat täyden äänioikeuden jousien rinnalla. Teoksen dramaattisuus inspiroi myös Beethovenia joka mallinsi kolmannen pianokonserttonsa (1800) samassa sävellajissa Mozartin esimerkkiin.

Teksti: Jaani Länsiö

I Adagio – Allegro
II Andante con moto
III Menuetto: Allegretto – Trio
IV Finale: Allegro
___________

Mozartin kolme viimeistä sinfoniaa syntyivät kesällä 1788 vain kuuden viikon aikana. Paljon tämän enempää teosten syntyhistoriasta, niiden tilaajista, kantaesityksistä tai inspiraationlähteistä ei tiedetä. Mysteeriä vahvistaa se, että Mozartin kirjanpidosta ja kirjeistä on selvitettävissä lähes kaikkien tärkeiden teosten yksityiskohdat, mutta juuri nämä teokset – hänen koko tuotantonsa huipentuman – hän jätti hämärän varjoon.

Mozart ei koskaan säveltänyt vain luomisen pakosta, vaan aina rahasta. Tekikö hän sinfonioiden kohdalla poikkeuksen? Ovathan ne niin erityislaatuisia, että yleisö olisi niitä tuskin mukisematta hyväksynyt – ehkä Mozart todella sävelsi ne suoraan pöytälaatikkoon koetellakseen musiikillisia muotoja ilman tulospaineita ja miellyttämisen pakkoa. Todennäköisesti hän ei ainakaan kuullut niitä orkesterin esittämänä: esimerkiksi sinfonian nro 39 pianopartituuri julkaistiin 1794 ja orkesteripartituuri vasta 1807.

Kapellimestari Nicolaus Harnoncourt on esittänyt, että sinfoniat muodostaisivat trilogian: sen ensiosa olisi Es-duuri-sinfonia (nro 39), toinen osa g-molli-sinfonia (40), ja päätösosa juhlava Jupiter-sinfonia C-duurissa (41). Vaikka jokainen sinfonioista on erillinen teoksensa, teoriaa tukee se, että ainoastaan Es-duuri-sinfonia alkaa laajalla johdannolla. Sinfonian majesteettinen kokonaisuus muistuttaa trilogian avausosan arkkityyppiä jännitteisine konflikteineen, joiden ratkaisemisen sinfonian loppusoinnut jättävät sittenkin myöhemmäksi.

Teksti: Jaani Länsiö