Ringin lumoissa

Pietari Inkinen kuuluu sukupolvensa johtaviin kapellimestareihin. Laaja-alainen musiikillinen näkemys ja vahva tekninen osaaminen ovat tehneet hänestä kysytyn kapellimestarin maailman merkittävissä orkestereissa. Inkinen on johtanut muun muassa Concertgebouw-orkesteria, Budapestin festivaaliorkesteria, Baijerin radion sinfoniaorkesteria, Leipzigin Gewandhaus-orkesteria, Accademia Nazionale di Santa Ceciliaa sekä Los Angelesin ja Clevelandin orkestereita. Lisäksi hän johtaa säännöllisesti Euroopan ja maailman tunnetuimmissa oopperataloissa.

Wagnerin musiikilla on tärkeä asema Inkisen taiteellisessa työssä. Vuonna 2023 hän johti Nibelungin sormuksesta uuden tuotannon Bayreuthin musiikkijuhlilla, ja viime vuonna hän debytoi menestyksekkäästi Pekingin kansallisessa esittävien taiteiden keskuksessa johtamalla Valkyyrian. Hänen ylistetyt Nibelungin sormus -esityksensä Opera Australiassa (2013, 2016) ovat tuoneet hänelle Helpmann- ja Green Room -palkinnot.

Inkinen toimi saksalaisen radiosinfoniaorkesterin Deutsche Radio Philharmonie Saarbrücken Kaiserslauternin ylikapellimestarina kauden 2024/25 loppuun saakka. Hän on levyttänyt laajasti muun muassa Sibeliuksen, Dvořákin ja Prokofjevin musiikkia. Kapellimestarinuransa ohella Inkinen on koulutettu viulisti.

Lue lisää: pietariinkinen.com

IG: @pietariinkinen

Ava Bahari on ruotsalainen viulisti, jota klassisen musiikin aikakauslehti The Strad on luonnehtinut merkittäväksi nousevaksi lahjakkuudeksi. Hänet tunnetaan omaleimaisista ohjelmistovalinnoistaan ja vahvasta taiteellisesta ilmaisustaan. Bahari on palkittu useissa kansainvälisissä kilpailuissa, kuten Premio Paganini -kilpailussa Genovassa ja Tibor Varga -viulukilpailussa Sionissa vuonna 2021 sekä Aurora Music Competition -kilpailussa Tukholmassa vuonna 2019.

Vuosina 2024–26 Bahari toimii Göteborgin sinfoniaorkesterin residenssitaiteilijana. Kuluvan kauden aikana hän debytoi solistina paitsi Tampere Filharmonian myös muun muassa BBC:n skotlantilaisen ja Walesin orkesterien, Islannin sinfoniaorkesterin sekä Helsingborgin kaupunginorkesterin kanssa. Lisäksi hän esiintyy ensi kertaa Japanissa ja tulkitsee Schönbergin viulukonserton Tokion sinfoniaorkesterin solistina.

Aktiivisena kamarimuusikkona Bahari on esiintynyt kansainvälisillä festivaaleilla ja soittanut muun muassa Kirill Gersteinin ja Daniel Hopen kanssa. Merkittäviin resitaaliesiintymisiin kuuluvat Paganini-resitaali Soulin taidekeskuksessa sekä resitaalit Cremonan Museo del Violinossa ja Berliinin Konzerthausissa. Baharilla on käytössään vuonna 1694 Cremonassa rakennettu Antonio Stradivari -viulu.

Lue lisää: avabahari.com

IG: @ava_printemps

I-viulu
Johannes Põlda
1. konserttimestari
Lotta Laaksonen * tp.
Lea Antola
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Linda Halme tp.
Erkki Louko tp.
Raul Sanhueza tp.
Zofia Trybus tp.
Krista Rosenberg tp.

II-viulu
Kaia Voitka *
Maija Wesslund ** tp.
Kimmo Tullila ***
Anna Angervo
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Heidi Kuula
Eeva-Liisa Suuronen
Kaisa Hiilivirta tp.
Katariina Lankinen tp.
Josefina Haikarainen tp.
Sanna Kokko tp.
Jokubas Svambaris tp.

Alttoviulu
Jenny Asparro
sooloaltisti tp.
György Balázs *
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Iina Marja-aho tp.
Eija Laru tp.
Vadim Grumeza tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen
soolosellisti
Risto Rajakorpi *
Simon Svoboda ***
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Elina Rouvali
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Nina Johnson ***
Seppo Planman
Sara Antikainen tp.

Oboe
Simeon Overbeck * tp.
Juha Ala **
Ella York ** tp.
Lucía Castillo *** tp.

Klarinetti
Helmi Malmgren * tp.
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Reetta Näätänen

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Eri Ikeda **
Béla Mori tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Ye Pan * tp.
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Timo Ruskeepää
Hannu Kilpi tp.
Matias Parikka tp.
Oda Tarheim tp.

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **
Tamás Mészáros ***
Mikko Mikkola tp.

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung
Alexandr Dzhurri tp.

Tuuba
Harri Miettunen *
Patarummut
Tiina Laukkanen *
Jarmo Niininen *** tp.
Lyömäsoittimet
Harri Lehtinen *tp.
Tuomo Oravakangas ***
Niko Ronimus tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Minea Varho tp.

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas * tp.

* äänenjohtaja
** vuorotteleva äänenjohtaja
*** varaäänenjohtaja
tp. tilapäinen

Harmillisen huonosti tunnetun Ernest Chaussonin (1855–1899) musiikki on tärkeä kivijalka, jolle Claude Debussy, Maurice Ravel ja muut ranskalaiset pystyttivät 1900-lukulaiset ihanteensa. Chausson kypsyi säveltäjäksi myöhään, vasta lakimiesopintonsa suoritettuaan. Käsityötaidon puuttuminen teki työskentelystä takkuista, korkea itsekritiikki torppasi ideat alkuunsa, ja tapaturmainen kuolema polkupyörän selässä 44-vuotiaana typisti tuotannon vain 39 opusnumeroon.

Chaussonin tunnetuimmasta teoksesta, Poèmesta viululle ja orkesterille (1896), piti tulla täysimittainen konsertto mestariviulisti Eugène Ysaÿelle, mutta hanke kaatui uskonpuutteeseen. Sen sijaan hän luonnosteli tarinallisen sävelrunon, joka pohjautuisi löyhästi Ivan Turgenevin kolmiodraamaan Voitokkaan rakkauden laulu. Lopullisesta versiosta kirjalliset viitteet puuttuvat, ja totta onkin, että Poèmen yhdistäminen novelliin vaatisi varsin venyvää mielikuvitusta. Tarinallisuuden sijasta teos huokuu wagnerilaisia harmonioita ja impressionismia ennakoivaa utuisuutta.

Poèmen kantaesityksen valtava menestys pani Chaussonin ujouden koetukselle: En kestä tätä, en kestä tätä, hän vaikeroi villiintyneen yleisön edessä. Julkisuuden pelossa hän päätti jättää teoksen julkaisematta. Lopulta hänen ystävänsä Isaac Albéniz järjesti Poèmen painatuksen säveltäjältä lupia kysymättä.

Teksti: Jaani Länsiö

Ranskalaisen musiikin suurnimet Claude Debussy ja Maurice Ravel (1875–1937) niputetaan usein yhteen, vaikka heidän musiikkinsa versovat eri juurista. Debussy tähtäsi tulevaisuuteen, Ravel haikaili menneeseen, historian haalistamiin ja uusklassismin terävöittämiin väreihin. Myös konserttirapsodia Tzigane (1922) henkii entisaikojen tunnelmaa sekä musiikin että mielikuvien tasolla.

Teos sai alkusysäyksensä vuonna 1922, kun Ravelin seurue juhlisti sonaatin viululle ja sellolle onnistunutta kantaesitystä. Yön käännyttyä aamuun viulisti Jelly d’Arányi ryhtyi viihdyttämään väkeä unkarilaisten tanssien tyyliin. Ravel haltioitui kerta toisensa jälkeen, aina aamuviiteen saakka. Näistä improvisoinneista perustuva orkesterirapsodia Tzigane sai kantaesityksensä kaksi vuotta myöhemmin Lontoossa.

Kymmenminuuttinen Tzigane – suoraan käännettynä mustalainen – jakautuu karkeasti kahtia. Ensipuoliskolla yksinäinen viuluniekka tunnelmoi vapaasti verkkaisia katkelmia ja keksii niihin alati uusia kerrostumia. Kun orkesteri herää horroksestaan, viulu yltyy yhä tulisempiin temppuihin. Aikalaisille Tzigane oli oudokki, jonkinlainen parodia kiertolaisleirin juhlista ja Franz Lisztin Unkarilaisista rapsodioista. Ehkäpä olikin; Ravel ei kieltänyt, saati myöntänyt. Niin tai näin Tziganesta tuli pian yksi historian rakastetuimmista solistinumeroista viululle.

Teksti: Jaani Länsiö

I Das Rheingold (Reininkulta)
II Die Walküre (Valkyyria)
III Siegfried
IV Götterdämmerung (Jumalten tuho)

____________

Neljä oopperaa ja noin 15 tuntia musiikkia kattava Ring des Nibelungen (Nibelungin sormus) eli tuttavallisemmin Ring on Richard Wagnerin (1813–1883) pääteos. Hän työsti librettoa ja musiikkia yhteensä 26 vuoden ajan, kunnes teos sai kantaesityksensä kokonaisuudessaan vuoden 1876 Bayreuthin musiikkijuhlilla, Wagnerin varta vasten omille teoksilleen rakennuttamassa oopperatalossa.

Ringin juoni on kehitelty pääosin muinaisskandinaavisista Edda-runoista sekä saksalaisepookista Nibelungien laulu. Rajusti oiot­tuna: universumin herruutta symboloivaa taikasormusta havittelevat jumalat, kuolevaiset ja myyttiset olennot, jotka taistelevat katkeraan loppuun saakka. Filosofia, aihepiiri ja hahmogalleria ovat hyvin samankaltaiset kuin J. R. R. Tolkienin fantasiaromaanissa Taru sormusten herrasta.

Kapellimestari Lorin Maazelin Ring ohne Worte (Ring ilman sanoja, 1987) tiivistää Ringin ikimuistoisimmat kohtaukset 70‑minuuttiseksi hittiputkeksi. Jotkin lauluosuudet on sovitettu soittimille: pasuuna puhuu Siegmundin ja Siegfriedin suulla, huilu edustaa Sieglindeä. Maazelin sarja kattaa koko oopperasarjan kuuluisimmat numerot, kuten Valkyyrioiden ratsastuksen, Siegfriedin Reininmatkan ja Siegfriedin surumarssin, jotka sulautuvat saumattomasti yhdeksi kokonaisuudeksi. Maailma syntyy Reininkullan alkusoitolla, josta hypätään suoraan jumalten valtakuntaan ja sieltä edelleen alamaailmaan, jossa Alberich takoo sormuksen – lopussa maailma tuhoutuu uuden tieltä.

Teksti: Jaani Länsiö