Rooman juhlat

Italialais-turkkilainen kapellimestari Nil Venditti kuuluu kansainvälisen orkesterikentän nouseviin nimiin. Hän toimii brittiläisen kamariorkesterin Royal Northern Sinfonian päävierailijakapellimestarina sekä Istanbulissa toimivan Cemal Reşit Rey -orkesterin ylikapellimestarina.

Venditti on viime vuosina rakentanut tiiviitä suhteita useisiin eurooppalaisiin ja kansainvälisiin huippuorkestereihin. Hän on debytoinut muun muassa Suomen Radion sinfoniaorkesterin, BBC:n filharmonisen orkesterin, Lahden kaupunginorkesterin, norjalaisen Arctic Philharmonicin ja Borusan Istanbul Philharmonic Orchestran vierailevana kapellimestarina. Hän on esiintynyt kiertueilla mm. Wienin Musikvereinissa ja Bregenzissä. Useisiin yhteistyökumppaneihin lukeutuvat myös BBC:n Walesin kansallinen orkesteri, BBC:n sinfoniaorkesteri, Lontoon Royal Philharmonic Orchestra, Deutsche Kammerphilharmonie Bremen sekä useat pohjois- ja eteläeurooppalaiset orkesterit.

Venditti tunnetaan erityisesti klassismin ja varhaisromantiikan ohjelmiston vangitsevana tulkitsijana. Hänellä on myös vahva kiinnostus italialaiseen ja turkkilaiseen musiikkiin sekä laaja kokemus oopperasta Mozartista nykysäveltäjiin. Oopperakapellimestarina hänet on nähty mm. Ruotsin kuninkaallisen oopperan Don Giovannin uudessa tuotannossa sekä Stuttgartin oopperassa.

Venditti on opiskellut kapellimestariksi Zürichin taideyliopistossa Johannes Schlaeflin johdolla. Hän on täydentänyt opintojaan Paavo ja Neeme Järven sekä Leonid Grinin ohjauksessa. Kapellimestariutensa lisäksi Venditti on koulutettu sellisti.

Lue lisää: nilvenditti.com
IG @nilvenditti

I-viulu
Johannes Põlda
1. konserttimestari
Maria Itkonen
1. konserttimestari tp.
Lotta Laaksonen * tp.
Lea Antola
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Linda Halme tp.
Erkki Louko tp.
Raul Sanhueza tp.
Zofia Trybus tp.

II-viulu
Kaia Voitka *
Maija Wesslund ** tp.
Kimmo Tullila ***
Anna Angervo
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Heidi Kuula
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Katariina Lankinen tp.
Josefina Haikarainen tp.
Sanna Kokko tp.

Alttoviulu
Jenny Asparro
sooloaltisti tp.
György Balázs *
Kata Stojanovic ***
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo

Sello
Risto Rajakorpi *
Simon Svoboda ***
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Virpi Välimäki

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***

Oboe
Simeon Overbeck * tp.
Juha Ala **
Lucía Castillo *** tp.

Klarinetti
Helmi Malmgren * tp.
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Reetta Näätänen

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Ananta Diaz Keller *** tp.
Béla Mori tp.

Käyrätorvi
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **
Tamás Mészáros ***
Mikko Mikkola tp.
Aki Välimäki tp.
Tapio Kilpinen tp.
Laura Vaittinen tp.

Pasuuna
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *
Jarmo Niininen *** tp.

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Tuomo Oravakangas ***
Harri Lehtinen tp.
Niko Ronimus tp.
Janne Tuomi tp.
Arttu Haavisto tp.
Veeti Poutanen tp.
Paavo Tiittanen tp.

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas * tp.
Hanna-Leena Savolainen tp.
Andras Szabo * tp.

Mandoliini
Lauri Hannu * tp.

* äänenjohtaja
** vuorotteleva äänenjohtaja
*** varaäänenjohtaja
tp. tilapäinen

Varhaisen romantiikan menestyssäveltäjä Gioachino Rossini (1792—1868) oli suuri humoristi ja lukemattomien anekdoottien lähde. Säveltämiseen Rossini suhtautui käytännönläheisesti työnä ja tulonlähteenä. Teokset hän sävelsi hyväksi havaittuun kaavaan, joka toistui oopperasta toiseen lähes sellaisenaan. Hän sylki hittejä Italian ja Pariisin oopperataloihin siihen tahtiin, että saattoi kypsässä 38 vuoden iässä vetäytyä kulinarismiin ja illanviettoihin erikoistuneeksi vapaaherraksi — muutamaa ”vanhuuden synniksi” kutsumaansa sävellystä lukuun ottamatta.

Rossinin lähes 40 oopperasta vain Sevillan parturi (1816) ja Tuhkimo (1817) ovat jääneet ohjelmistoihin. Alkusoitot soivat sinfoniakonserttien vakionumeroina edelleen. Hän sävelsi ne aina viimeisenä: ”Kannattaa odottaa kantaesitystä edeltävään iltaan, sillä mikään ei potki inspiraatiota niin kuin pakko”, hän ohjeisti, ”oli se sitten kopisti odottamassa partituuria tai teatterinjohtaja ravaamassa edestakaisin hiuksiaan repien. Aikanani kaikki Italian impresariot olivat kaljuja kolmekymppisinä.” Aina määräaika ei pitänyt: esimerkiksi Sevillan parturiin Rossini toimitti alkusoiton oopperasta Elisabet, Englannin kuningatar (1815). Tosin sekin oli jo kertaalleen kierrätetty oopperasta Aureliano Palmirassa (1813). Nuotilleen sama alkusoitto kuullaan siis kolmessa eri oopperassa.

Teksti: Jaani Länsiö

I Allegro moderato
II Andante
III Menuetto
IV Allegro con spirito

—————————–

W. A. Mozartin (1756—1791) noin 40 sinfoniasta kolmasosa syntyi vain kahden vuoden aikana 1772—1774. Hän luultavasti valmisteli niitä konserttimatkoilleen mm. Italiaan ja Wieniin, mutta pitävät todisteet sinfonioiden esityksistä ovat harvassa. Hedelmällisten sinfoniavuosien jälkeen Mozart keskittyi neljän vuoden ajan vain muihin instrumentaalimusiikin muotoihin, etenkin messumusiikkiin, jota hän joutui tehtailemaan vasta nimitettynä Salzburgin hoviorkesterin konserttimestarina.

Kauden sinfonioista viimeinen, nro 29 A-duurissa (1774), on numeron 25 ohella käytännössä ainoa nykyohjelmistoja rikastuttava teos. Nuorekas, galanttia virtaviivaisuutta tulviva sinfonia noudattaa wieniläisklassista mallia esimerkillisesti, paikoin jopa sovinnaisesti. Todennäköisesti Mozart otti mallin Joseph Haydnilta, jonka musiikkia hän varmasti tunsi jo ennen heidän tapaamistaan Wienissä loppuvuodesta 1773.

Ensiosa esittelee sykkivän, ylöspäin hamuilevan pääteeman heti kättelyssä. Vastakohtainen sivuteema laulaa viuluilla loivasti kaarrellen. Toinen osa on arvokkaasti askeltava andante, huolettoman hovielämän inspiroima kävelytanssi. Sen sijaan kolmannen osan menuetti saisi tanssijoiden jalat solmuun — Mozartin rytmiset koukut ja aksentit ovat sinfonian yllättävin elementti. Finaali vääntää ensiosan aiheista iloluontoisen loppuhuipennuksen, täynnä korukuvioita ja kevyttä kiireen tuntua metsästyssignaaleineen.

Teksti: Jaani Länsiö

I Circences (Sirkushuveja)
II Giubilio (Juhla)
III L’Ottorbrata (Lokakuun juhla)
IV La Befana (Loppiaisaatto)

——————————

Ottorino Respighin (1879—1936) aikana veristinen ooppera oli Italian itseoikeutettu kuninkuuslaji, jota Giacomo Puccinin, Ruggiero Leoncavallon ja Pietro Mascagnin kaltaiset dramaatikot hallitsivat suvereenisti. Vastavoiman tarjosivat mm. Alfredo Casella ja Respighi. He todistivat, että sinfoniamusiikin maine saksalaisena, säännönmukaisuuteen ja kaavoihin perustuvana muotona sai jäädä historiaan. Vaikka myös Respighi aloitti oopperasäveltäjänä, hän rakensi maineensa konserttisalissa, ja varsinkin 1920-luvun tienoilla hänen musiikissaan ilmeni voimakkaita kansallispiirteitä, keskiaikaisia hymnejä, renessanssin polyfoniaa ja perinnesävelmiä. Samoihin aikoihin nationalismi valtasi aateilmastoa, ja vaikka Respighi ei koskaan liittynyt fasistiseen puolueeseen, saati julkisesti ylistänyt Mussolinia, hänen musiikkiaan on toisinaan tulkittu poliittisesti myötäsukaiseksi — luultavasti syyttä. Kolmen sävelrunon Rooma-trilogia (1916–1928) on Respighin pääteos, kimaltelevissa orkesteriväreissä kylpevä kunnianosoitus ikuiselle kaupungille. Siinä missä Rooman suihkulähteet (1916) ja Rooman pinjat (1924) keskittyvät yksityiskohtiin, Rooman juhlat (1928) kertaa historiallisia hetkiä neljässä osassa: gladiaattorien veriset taistelut, pyhiinvaeltajien kulkue sekä metsästys- ja sadonkorjuujuhlat johtavat Piazza Navonan villeihin kansanjuhliin.

Teksti: Jaani Länsiö