Santtu-Matias Rouvali & Bruce Liu

Santtu-Matias Rouvali on yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä kapellimestareista, ja hänen siteensä Tampereeseen ovat erityisen vahvat. Rouvali toimi Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana vuosina 2013–2023, ja kymmenvuotiskautensa päätteeksi hänet nimitettiin kunniakapellimestariksi. Tällä konsertilla Rouvali tekee odotetun paluun orkesterin eteen.

Rouvali toimii Lontoon Philharmonia Orchestran ylikapellimestarina. Lisäksi hän vierailee huippuorkestereissa, kuten Berliinin ja Münchenin filharmonikot, Kuninkaallinen Concertgebouw-orkesteri sekä Radio Francen filharmoninen orkesteri. Hän esiintyy säännöllisesti myös Pohjois-Amerikassa, mm. New Yorkin filharmonikoiden ja Cleveland Orchestran kanssa.

Rouvali tekee yhteistyötä maailman eturivin solistien kanssa, kuten Lisa Batiashvili, Seong-Jin Cho ja Bruce Liu. Hänen levytyksensä ovat keränneet laajaa arvostusta, ja Sibelius-sarjan päätös Alpha Classicsille sai useita kansainvälisiä palkintoja. Philharmonia Recordsin tallenteet sisältävät mm. Straussin, Mahlerin ja Stravinskyn teoksia. Rouvali tunnetaan energisestä ja tarkasta otteestaan, joka yhdistää suomalaisen juurevuuden ja kansainvälisen huippuosaamisen.

Lue lisää: harrisonparrott.com/artists/santtu-matias-rouvali

Pariisissa syntynyt ja Montrealissa kasvanut Bruce Liu nousi maailman maineeseen voitettuaan vuoden 2021 Varsovan Chopin-kilpailun. Häntä pidetään yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä pianisteista – taiteilijana, jonka soitossa yhdistyvät virtuoosinen tekniikka, uteliaisuus ja poikkeuksellinen herkkyys. Chopinin musiikki on edelleen Liun ohjelmiston ytimessä, ja hän tuo siihen tuoretta näkökulmaa ja tulkintaa.

Liu on kysytty solisti maailman arvostetuimmissa orkestereissa. Hän on esiintynyt mm. Lontoon ja Bostonin sinfoniaorkestereiden, Philadelphia Orchestran ja Wienin sinfonikkojen kanssa sekä tehnyt yhteistyötä huippukapellimestarien, kuten Paavo Järvi, Yannick Nézet-Séguin ja Sir Antonio Pappano kanssa.

Kesällä 2025 Liu teki odotetun BBC Proms -debyyttinsä Santtu-Matias Rouvalin johdolla, ja kuluvalla kaudella hän esiintyy mm. Chicagon ja Toronton sinfoniaorkestereiden kanssa sekä kiertää konsertoimassa Euroopassa ja Aasiassa. Toronton sinfoniaorkesterin tämän kauden erityisvieraana hän esiintyy useaan otteeseen kapellimestarien Franz Welser-Möstin ja Gustavo Gimenon johdolla.

Lue lisää: bruce-liu.com

I-viulu

Johannes Põlda
1. konserttimestari
Maria Itkonen
1. konserttimestari tp.
Kati Tuominen-Heroja
3.konserttimestari tp.
Lea Antola * tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Linda Halme tp.
Raul Sanhueza tp.
Knuut Nissinen tp.
Janita Oksanen tp.

II-viulu

Kaia Voitka *
Stevan Sretenovic ** tp.
Kimmo Tullila ***
Anna Angervo
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Heidi Kuula
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Anni Ylikallio
Kaisa Hiilivirta tp.
Riikka Marttila *

Alttoviulu

György Balázs
sooloalttoviulisti tp.
Anni Tiainen-Hammo * tp.
Kata Stojanovic ***
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Mikhail Slobodyanyuk
Iina Marja-aho tp.
Satu Kae tp.

Sello

Kalle-Pekka Koponen
soolosellisti
Risto Rajakorpi *
Simon Svoboda ***
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso

Jarkko Uimonen *
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu

Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **

Oboe

Ana Gavilan * tp.
Ella York ** tp.

Klarinetti

Mark Reding **
Janne Pesonen ***

Fagotti

Aleksei Dmitriev *
Béla Mori tp.

Käyrätorvi

Aleksi Mäkimattila *
Pasi Tiitinen

Trumpetti

Xiang Guo *
Mikko Mikkola tp.

Pasuuna

Antti Hirvonen *
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***

Patarummut

Tiina Laukkanen *

* äänenjohtaja
** vuorotteleva äänenjohtaja
*** varaäänenjohtaja
tp. tilapäinen

Pianokonsertto nro 2 f-molli, op. 21

I Maestoso
II Larghetto
III Allegro vivace

---

Yksilökeskeisyys nousi musiikin valtavirtaan 1800-luvun toisella neljänneksellä. Tempuillaan hämmästyttäneet muusikot olivat nyt julkkiksia, joita soitinvalmistajat palkkasivat tehtaidensa mannekiineiksi ja harrastelijoiden esikuviksi. Kaikista suurimmat virtuoosit olivat syrjäyttämässä jopa itseään Jumalaa, kun kirkon yksinoikeus ylimaallisten kokemusten tarjoajana oli hävinnyt. Yhteisöllinen sinfonia oli auttamatta vanhanaikainen. Konsertto oli musiikin uusi kuninkuuslaji.

Vuonna 1830 puolalainen Frédéric Chopin (1810–1849) valmistautui valloittamaan Eurooppaa kahdella loisteliaalla pianokonsertollaan. Niiden orkesteriosuus on niin ohut, ettei säestys taatusti varasta pianon valokeilaa sekunniksikaan. Toisaalta orkestrointia saattoi sanella myös käytännön pakko: koskaan ei tiennyt, mitä soittimia seuraavassa kaupungissa olisi saatavilla. Toisinaan Chopin esitti konserttoja jopa ilman orkesteria. Julkaisujärjestys on kääntänyt niiden numeroinnin päälaelleen: nro 2 f-mollissa (1829) valmistui todellisuudessa noin puoli vuotta ennen e-mollikonserttoa nro 1 (1830).

Chopinin esikuvien, kuten Kalkbrennerin, Hummelin ja Moschelesin vaikutus teemojen ja tyylin osalta on ilmeinen. Toisaalta f-mollikonsertto esittelee jo Chopinin tulevat teostyypit yksissä kansissa: ensiosa tulvii laulavia melodioita etydimäisten juoksutusten lomassa, toinen osa on soiva rakkauskirje laulaja Konstancja Gładkowskalle nokturnin muodossa. Finaali alkaa viattomana valssina, joka kiihtyy yhä villimmäksi, maalaishenkiseksi masurkkojen sarjaksi.

Teksti: Jaani Länsiö

Sinfonia nro 9 C-duuri ”Suuri”, D 944

I Andante – Allegro, ma non troppo
II Andante con moto
III Scherzo: Allegro vivace
IV Allegro vivace
___________

Omana aikanaan Franz Schubert (1797–1828) nautti korkeintaan marginaalista suosiota. Hänet tunnettiin lähinnä syvällisistä kamariteoksista, pianosävellyksistä ja varsinkin koskettavista rakkauslauluista, joita Schubert tehtaili noin kuusisataa. Schubertin musiikkia sai kuullaakseen lähinnä Schubertiadeina tunnetuissa kamari-illoissa Wienin keskustan laitamilla. Hänen unelmansa oli päästä idolinsa Beethovenin rinnalle Wienin arvostettuihin konserttisaleihin.

Hän uskoi, että sinfonikkona hänet otettaisiin vakavasti. “En ole pelkkä laulusäveltäjä, kuten typerässä sanomalehdessä sanotaan ja kuten typerät ihmiset lavertelevat”, hän manasi. Ehkä juuri paineet hidastivat Schubertin kynää ja tylsyttivät inspiraatiota, sillä nuorempana sinfonioita kyllä syntyi: vuoteen 1818 mennessä valmiiksi oli tullut kuusi. Sitten vauhti tyrehtyi kuin seinään. Viimeistä sinfoniaa, Suurta C-duuria (1826) edelsi kahdeksan vuoden jakso, jonka aikana Schubert jätti kesken yhteensä ainakin kuusi sinfoniaa, joukossa kuuluisa ”Keskeneräinen” h-mollissa (1822).

Vastoin harhaluuloa Suuri C-duuri ei syntynyt sairaan miehen viimeisenä tekona. Hän sävelsi sitä hyvissä voimissa ja kiersi konsertoimassa baritoni Christian Voglin kanssa. Silti hän ei ehtinyt kuulla sitä esitettynä: Wienin Musiikinystävien seura valmisteli sen orkesteristemmat, mutta läpisoitossa totesi sen olevan liian pitkä ja vaikea. Tilalla esitettiin ”Pieni C-duuri”, joskaan sitäkään Schubert ei ehtinyt koskaan kuulla. Schubert kuoli läpimurtonsa kynnyksellä vain 31-vuotiaana.

Suuri C-duuri kantaesitettiin vasta yli kymmenen vuotta Schubertin kuoleman jälkeen Felix Mendelssohnin johdolla Leipzigissa. Arvostelussaan Robert Schumann käytti kuuluisaa luonnehdintaa sen ”taivaallisesta pituudesta”. Suuri C-duuri jäi paitsi Schubertin myös klassismin viimeiseksi sinfoniaksi: yhtäältä sen neljä osaa noudattavat Beethovenin vakiinnuttamaa muotoa säntillisesti, toisaalta sen harmonioissa ja kestossa pilkistää jo romantiikan valtakausi.

Ensiosa alkaa laajalla johdannolla Andante, jonka katkelmina esitellyt aiheista muodostuvat Allegro ma non troppon teemat. Toinen osa Andante con moto on eloisa, puhaltimien johtama tanssi, joka enteilee Gustav Mahlerin katusoittovaikutteisia osia. Kolmas osa on perinteinen Scherzo, jossa ländlermäistä trio-jaksoa reunustavat kiivaat purkaukset. Finaalissa Schubert kirkastaa sinfonisen taivaspaikkansa Beethovenin rinnalla, ja siteeraa Oodia ilolle. Loppukiihdytys suuntaa pelotta kohti Parnasson ylintä näköalatasannetta.

Teksti: Jaani Länsiö