Sibelius 2

Matthew Hallsin toimii toista kauttaan Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Hän on orkesterin kahdestoista ylikapellimestari. Kauden 2024/25 aikana Halls nähdään myös Atlanta Symphony Orchestran, SWR Symphonieorchesterin, Tonkünstler-Orchesterin, Royal Liverpool Philharmonic Orchestran, Orchestre national de Belgique’in ja The Warsaw Philharmonicin vierailevana kapellimestarina. Halls on tullut tunnetuksi alun perin etenkin vanhan musiikin tulkitsijana. Hän oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

askonasholt.com/artist/matthew-halls

Huilisti Adam Walker on uuden muusikkosukupolven kärkinimiä. Walker nimitettiin Lontoon sinfoniaorkesterin soolohuilistiksi 21-vuotiaana. Hän on myös voittanut useita arvostettuja palkintoja jo nuorella iällä. Walker vierailee säännöllisesti Iso-Britannian suurimmissa orkestereissa ja esiintyy merkittävien orkestereiden kanssa ympäri maailmaa. Hän on kantaesittänyt useita teoksia ja hänen viimeisin levytyksensä Shadow Dances julkaistiin vuonna 2023 (Chandos). Walker on myös aktiivinen kamarimuusikko ja Orsino Ensemble -kokoonpanon perustaja. Hän toimii professorina Royal College of Music -konservatoriossa Lontoossa ja opettaa Talent Music Masters -ohjelmassa Bresciassa.

adamwalkerflute.com

I-viulu
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Kamran Omarli 2.konserttimestari tp.
Maria Itkonen 3. konserttimestari
Riikka Marttila *
Liina Nuora-Loijas ***
Lea Antola
Tatevik Ayazyan
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Kati Tuominen-Heroja
Maija Wesslund tp.

II-viulu
Erkki Louko *tp.
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Anna Angervo
Riitta Hallila
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Katariina Lankinen tp.
Katariina Almgren tp.
Eevi Pietarinen tp.

Alttoviulu
György Balázs *
Barbora Hilpo ***tp.
Kaisa Anttila
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Simon Svoboda **tp.
Risto Rajakorpi ***tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Simeon Overbeck *tp.
Juha Ala **
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Mark Reding **
Laure Paris tp.

Fagotti
Eri Ikeda **tp.
Sarah Tako ***
Ananta Diaz tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Eero Kiukkonen **
Tamás Mészáros ***
Tapio Kilpinen

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Eppu Hietalahti *tp.
Jarmo Niininen ***tp.
Tuomo Oravakangas ***
Harri Lehtinen tp.
Janne Tuomi tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Minea Varho tp.

Kosketinsoittimet
Hanna-Leena Savolainen *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

La Valse, koreografinen runo orkesterille
___________

Maurice Ravel (1875–1937) tavataan niputtaa impressionisteihin mm. Claude Debussyn kanssa, mutta Ravelin tyyli oli lähempänä uusklassismia. Hän nyökkäili kohti 1700-lukua esimerkiksi pianosonatiinillaan, Menuetilla Haydnin nimestä ja sarjallaan Couperinin hauta. Balettinsa Daphnis et Chloé ja Hanhiemo hän sävelsi vanhoihin tarinoihin. Olkootkin uudistaja ja suunnannäyttäjä, nostalgia pysyi Ravelin kantavana voimana.

Menneisyys kummittelee myös La Valsen (1920) taustalla. Ravel suunnitteli jo vuonna 1906 säveltävänsä valssin seitsemän vuotta aiemmin kuolleen Johann Strauss nuoremman muistolle. Wien-niminen teos jäi kesken, kunnes vuonna 1919 baletti-impressario Sergei Djagilev tilasi Ravelilta uutta tanssittavaa. Koska maailmansota oli tuhonnut mielikuvat viattomasti tanssivasta Wienistä, valmiin teoksen otsikoksi tuli yleisluontoinen La Valse. Teosta ei esitetty balettina, koska Djagilev tyrmäsi teoksen tanssikelvottomaksi.

La Valsea on tulkittu kuvauksena sodanjälkeisen Euroopan hajoamisesta, huolettomuuden päättymisestä sekä valssin elämäntarinasta syntymineen, kukoistuksineen ja tukehtumiskuolemineen. Ravel kiisti sinnikkäästi musiikin kuvaavan maailmansotaa tai kauniin aikakauden päättymistä, vaan kertoi sen ilmentävän tanssivaa juhlaväkeä keisarillisessa palatsissa vuonna 1855.

Teksti: Jaani Länsiö

Aile du Songe (Unelmien siipi)
I Aérienne
Prélude – Jardin des oiseaux – D´autres rives
II Terrestre
L´oiseau dansant – L’oiseau, un satellite infime de notre orbit planétaire
___________

Kaija Saariahon (1952–2023) musiikin kantavina teemoina ovat ilmassa leijuvat esineet ja ilmiöt, taivaankappaleet ja linnut, ranskalainen runous ja solistinen huilu. Elementit yhdistyvät huilukonsertossa Aile du Songe (Unelmien siipi), joka syntyi Flanderin musiikkijuhlien, London Philharmonicin ja Suomen Radion sinfoniaorkesterin tilauksesta huilisti Camilla Hoitengalle (2001).

Teoksen pohjana on Nobel-palkitun kirjailijan Saint-John Persen runokokoelma Oiseaux (Linnut), joka ei kuvaile niinkään lintujen laulua, vaan niiden lentoa, siipien liikkeitä ja elämän mysteeriä. Konsertto jakautuu ilmaan ja maahan, Aérienne ja Terrestre. Osat on jaettu jaksoihin, joista jokaisella on kuvaileva nimi. “Préludessa huilu valtaa alaa hiljalleen ja luo orkesterille musiikkia”, Kaija Saariaho kertoi. “Jardin des oiseaux’ssa (Lintujen puutarhassa) huilu keskustelee orkesterin soitinten kanssa, kun taas D’autres rives (Muut rannat) vertaa huilua yksinäiseen, korkealla liitävään lintuun, jonka varjo langettaa jousille erilaisia kuvia harpun, celestan ja lyömäsoittimien muuttumattomaan maisemaan.”

Toisen osan L´oiseau dansant -jakso (Tanssiva lintu) viittaa ”aboriginaalien tarinaan, jossa taitavasti tanssiva lintu opettaa koko kylälle tanssimisen taidon”, Saariaho sanoi. “Finaali L’oiseau, un satellite infime de notre orbit planétaire (Lintu, pieni satelliitti planeettamme kiertoradalla) on edellisten aspektien yhteenliittymä, ja sitten huilun ääni vaipuu hitaasti pois.”

Teksti: Jaani Länsiö

Sinfonia nro 2 D-duuri, op. 43
I Allegretto
II Andante, ma rubato
III Vivacissimo
IV Finale: Allegro moderato
___________

Vuosisadan vaihteessa syntyneet kaksi ensimmäistä sinfoniaa nostivat Jean Sibeliuksen (1865–1957) Suomen suurimmaksi säveltäjänimeksi. Niiden sävelkieli oli leimallisesti eurooppalainen: ensimmäinen sinfonia toi suomalaiseen musiikkiin siihen asti melko vieraina pysyneitä, ulkomaisen säveltaiteen rakennusaineita, kun taas toinen sinfonia D-duurissa (1902/1903) harppoi uljaasti kohti etenkin Pjotr Tšaikovskin sävelmaailmoja.

Toinen sinfonia sai alkunsa Italiassa. Matkallaan Sibelius oli uppoutunut naistennaurattaja Don Giovannin tarinaan ja kuvitteli mielessään tarinan loppuhuipennuksen, jossa tummanpuhuva hahmo noutaa elostelijan helvettiin rangaistuksena teoistaan. Palattuaan Suomeen Sibelius sävelsi neliosaisen sinfonian valmiiksi – tosin hän tapansa mukaan korosti, että ulkomusiikilliset mielleyhtymät ruokkivat korkeintaan hänen omaa inspiraatiotaan, ja ettei niitä voi kuulla musiikissa. Tässä hän oli oikeassa. Toinen sinfonia etsii jokaisesta kuulijasta eri tarttumakohdan: Sibeliuksen ystävä, kapellimestari Robert Kajanus koki sen ennustavan itsenäisen maan tulevaisuutta. Kapellimestari Simon Parmet julisti sen kesän ja elämänilon ylistyslauluksi. Sibeliukselle itselleen sinfonia merkitsi ”sielunrippiä”.

Teksti: Jaani Länsiö