Sibelius 5

11.9.2026

19.00 - 20.50

Tampere-talo Oy, Yliopistonkatu 55, 33100 Tampere

Konsertin johtaa kapellimestari Kristian Sallinen. Viulisti Otto Antikainen tulkitsee Saariahon taianomaisen konserton Graal théâtre. Ilta huipentuu Sibeliuksen sinfoniaan nro 5.

Kristian Sallinen, kapellimestari

Otto Antikainen, viulu


Väinö Raitio: Kuutamo Jupiterissa

Kaija Saariaho: Graal théâtre, konsertto viululle ja orkesterille

Jean Sibelius: Sinfonia nro 5


Suomalaisen modernismin kummisedän Väinö Raition sävelrunossa kosmiset rattaat pyörivät äärettömässä tähtipölyssä. Viulisti Otto Antikainen leijuu kohti atmosfääriä Kaija Saariahon taianomaisessa konsertossa Graal théâtre. Jean Sibelius antautui taivaalliselle johdatukselle viidennessä sinfoniassaan: “Kuin Isä Jumala olisi heittänyt alas mosaiikin palasia taivaan permannosta ja pyytänyt minua selvittämään, millainen kuvio on ollut.”


Kausisarjan konsertti, sisältää väliajan. Teokset tutuiksi klo 18.


Liput: peruslippu 36 € / eläkeläiset 27 € / opiskelijat, työttömät, siviilipalvelus- ja varushenkilöt 17 € / alle 18-vuotiaat 11 €.


Liput myynnissä Tampere-talon lipunmyynnissä, Kulttuurimyymälä Aplodissa ja osoitteesta Lippu.fi (Lippupisteen myyntikanavissa lipun hintaan lisätään palvelu- ja tilausmaksu sekä mahdolliset toimitus- ja maksutapamaksut).


Tapahtumamuutokset mahdollisia.

Päivät

11.9.2026

Aika

19.00 - 20.50

Sijainti

Tampere-talo Oy, Yliopistonkatu 55, 33100 Tampere

Hinta

11-36€

Teokset ja esiintyjät

  • Kristian Sallinen aloittaa Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana elokuussa 2027. Superlahjakkuudeksi kuvailtu Sallinen on merkittävien orkesteridebyyttien ja lukuisten paluuvierailujen myötä saavuttamassa nopeasti kansainvälistä huomiota. Viime keväänä hän johti Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin päätöskonsertin ja teki oopperadebyyttinsä Suomen Kansallisoopperassa. Sallinen on työskennellyt kaikkien merkittävien orkestereiden kanssa. Suomalaisen tv-yleisön tietoisuuteen Sallinen nousi pari vuotta sitten Radion sinfoniaorkesterin kapellimestarina suosikkiohjelma Elämäni biisin klassisen musiikin jaksossa.

    Viimeisimpiin ja tuleviin vierailuihin kuuluvat mm. debyytit Atlantan sinfoniaorkesterin ja Länsi-Australian sinfoniaorkesterin kanssa sekä konsertit mm. BBC:n sinfoniaorkesterin, Rotterdamin ja Brysselin filharmonikkojen, Göteborgin sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin ja Leipzigin MDR-Sinfonieorchesterin kanssa. Savonlinnan Oopperajuhlilla hän johtaa Mozartin Taikahuilun kesällä 2027.

    Kristian Sallinen opiskeli kapellimestariksi Sibelius-Akatemiassa Sakari Oramon johdolla ja valmistui keväällä 2025. Hän on Jorma Panulan entinen oppilas, ja Sallisen mentoreihin ovat kuuluneet Paavo Järvi, Esa-Pekka Salonen, Hannu Lintu, Jukka-Pekka Saraste ja Susanna Mälkki.

    Lue lisää: kristiansallinen.com

    IG @kristiansallinen

  • Viulisti Otto Antikainen esiintyy aktiivisesti sekä orkesterisolistina että kamarimuusikkona. Solistina hän on ehtinyt konsertoida useimpien suomalaisten orkesterien kanssa, ja tulevalla kaudella hänen vierailunsa jatkuvat muun muassa Helsingin kaupunginorkesterin ja Tampere Filharmonian solistina.

    Antikainen on menestynyt merkittävissä kansallisissa ja kansainvälisissä viulukilpailuissa. Hän voitti Juhani Heinonen -viulukilpailun vuonna 2016, saavutti 3. palkinnon Kuopion viulukilpailussa vuonna 2020 sekä on saanut erikoispalkinnot Menuhin-viulukilpailussa Genevessä (2018) ja Carl Flesch -viulukilpailussa Unkarissa (2023). Vuoden 2025 Sibelius-viulukilpailussa hän eteni finaaliin ainoana suomalaisena kilpailijana ja sijoittui kuuden parhaan viulistin joukkoon.

    Antikainen aloitti viulunsoiton Käpylän musiikkiopistossa Hannele Lehdon oppilaana, ja opiskeli Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla Réka Szilvayn johdolla. Sen jälkeen opinnot jatkuivat Berliinin Hochschule für Musik Hanns Eislerissä professori Antje Weithaasin luokalla sekä Sibelius-Akatemiassa Cecilia Zilliacuksen johdolla.

    Otto Antikainen soittaa Suomen Kulttuurirahaston lainaamalla vuonna 1760 rakennetulla Giovanni Battista Guadagnini -viululla.

    IG @otto_antikainen

  • I-viulu
    Johannes Põlda
    1. konserttimestari
    Aada Kuoppa
    1. konserttimestari tp.
    Kati Tuominen-Heroja
    3. konserttimestari tp.
    Lea Antola * tp.
    Liina Nuora-Loijas ***
    Raimo Hannikainen
    Siri Heinonen
    Katri Nikkanen
    Lotta Laaksonen
    István Szalay
    Eemil Ansamäki tp.
    Kaisa Hiilivirta tp.
    Raúl Sanhueza tp.
    Silva Koskela tp.
    Sirkku Helin tp.

    II-viulu
    Kaia Voitka *
    Maija Wesslund **
    Kimmo Tullila ***
    Anna Angervo
    Linda Halme
    Heikki Hannikainen
    Heidi Kuula
    Eeva-Liisa Suuronen
    Pirjo Tulisalmi
    Anni Ylikallio
    Josefina Haikarainen tp.
    Antti Laasanen tp.
    Sanni Kangas tp.
    Ida Nurminen tp.

    Alttoviulu
    Aida Hadzajlic
    sooloaltisti tp.
    György Balázs *
    Kata Stojanovic ***
    Marianne Hautakangas
    Elizabete Jokiranta
    Kimmo Kivivuori
    Anne Korhonen
    Taavi Nachtigall
    Kaisa Anttila
    Iina Marja-aho tp.
    Satu Kae tp.

    Sello
    Kalle-Pekka Koponen
    soolosellisti
    Risto Rajakorpi *
    Oskari Pirttimaa *** tp.
    Reinis Birznieks
    Maija Juuti
    Miika Jämsä
    Sampo Liukko
    Elina Rouvali
    Virpi Välimäki
    Katariina Selenius tp.

    Kontrabasso
    Jarkko Uimonen *
    Oskari Hanhikoski **
    Joni Armio ***
    Pentti Huhtinen
    Tuomo Kinnunen
    Juha Kleemola
    Antti Laulaja
    Heikki Lehtinen

    Huilu
    Annaleena Jämsä *
    Nina Johnson ***
    Seppo Planman

    Oboe
    Simeon Overbeck * tp.
    Juha Ala **
    Lucía Castillo *** tp.

    Klarinetti
    Mark Reding * tp.
    Janne Pesonen ***
    Reetta Näätänen

    Fagotti
    Aleksei Dmitriev *
    Eri Ikeda **
    Ananta Diaz Keller

    Käyrätorvi
    Aleksi Mäkimattila *
    Pauliina Koskela ***
    Ismo Ponkala
    Timo Ruskeepää

    Trumpetti
    Xiang Guo *
    Eero Kiukkonen **
    Tamás Mészáros ***
    Alessandro Lattuca

    Pasuuna
    Antti Hirvonen *
    Mikhail Kapustin ***
    Ivan Cheung

    Tuuba
    Harri Miettunen *

    Patarummut
    Tiina Laukkanen *

    Lyömäsoittimet
    Jyri Kurri *
    Jarmo Niininen *** tp.
    Tuomo Oravakangas ***
    Harri Lehtinen tp.

    Harppu
    Kirsti Vartiainen *
    Vuokko Ahtila tp.

    Kosketinsoittimet
    Ville Hautakangas * tp.

    * äänenjohtaja
    ** vuorotteleva äänenjohtaja
    *** varaäänenjohtaja
    tp. tilapäinen

  • Sibeliuksen valtakausi varjosti useita kotimaisia säveltäjiä ja viivästytti uusien virtausten lopullista rantautumista Suomeen. Kun romanttista sävelkieltä sujuvasti puhunut Sibelius vastusteli moderneja musiikkityylejä, nuoren sukupolven innovatiiviset tekijät, kuten Aarre Merikanto, Ernst Pingoud ja Väinö Raitio (1891–1945), kamppailivat jalansijasta konservatiivisen konserttikentän laidalla. Vasta Sibeliuksen vetäydyttyä Ainolan hiljaisuuteen tyyli uudistui myös Suomessa. Monelle se oli jo myöhäistä; esimerkiksi Raitio palasi 1930-luvulla kansallisromantiikkaan kriitikoiden ja yleisön hiljaisen painostuksen vuoksi eikä silti saanut mainittavaa suosiota. Raition merkittävin ja tuotteliain kausi osuu 1920-luvun taitteeseen, jolloin syntyivät impressionismiin nojaavat sinfonia (1919), Fantasia estatica (1921), Fantasia poetica (1923) sekä ”värirunoelma” Antigone (1922). Raition ainoa elinaikanaan julkaistu sävellys, Joutsenet (1919), on saanut esityksiä myös viime vuosina. Sävelrunoelma Kuutamo Jupiterissa (1923–24) syntyi Raition nähtyä unen, jossa hän leijailee avaruudessa seitsemän kuun keskellä. Teos on Raitiolle tyypillisesti loistelias, ilmavia orkesteritehoja säästämätön sekä muodoltaan rapsodinen matka kohtauksesta toiseen. “Omistan tämän sävelrunon kissalleni, joka tuli Korsosta”, hän kirjoitti. ”Lähetin hänet Jupiteriin lokakuussa 1922.”

    Teksti: Jaani Länsiö

  • I Delicato
    II Impetuoso

    ————————

    Useimmat Kaija Saariahon (1952–2023) teokset viittaavat itsensä ulkopuolelle; uniin, taivaankappaleisiin, luonnonilmiöihin. Hänen konserttojaan inspiroivat etenkin niiden kantaesittäjät: sellokonsertot hakeutuivat kohti Anssi Karttusen tyyliä, klarinettikonsertto Kari Kriikun keholliseen virtuositeettiin ja viimeiseksi jäänyt trumpettikonsertto valmistui Verneri Pohjolan voimakkaalla myötävaikutuksella. Graal théâtre (1994) poikkeaa joukosta, koska viulu oli Saariahon oma soitin. ”Oli erityisen vaikeaa säveltää konserttoa viululle, koska niin moni viulukonsertto on minulle hyvin rakas”, hän sanoi. Teos syntyi latvialaiselle Gidon Kremerille, jonka soittoon Saariaho törmäsi sattumalta kuullessaan Kremerin harjoittelevan Beethovenin konserttoa. ”Tässä tapauksessa solistin persoona tuntui etäisemmältä ja abstraktimmalta, mikä kannusti minua tutkimaan ennestään tehtyjä konserttoja solistin luonteen sijaan.” Graal théâtrea on innoittanut myös Witold Lutosławskin kuolema sekä Jacques Roubaud’n ja Florence Delayn samanniminen tekstikokoelma, joka käsittelee pyöreän pöydän ritareiden yrityksiä löytää myyttinen Graalin malja, nuoruuden ja pyhyyden lähde. Puolituntisen konserton osat edustavat vastakkaisia voimia: Delicato ilmentää Graalin hengellisyyttä ja pyhyyttä; jälkiosa, Impetuoso, teatraalisuutta ja maallista esityksellisyyttä.

    Teksti: Jaani Länsiö

  • I Tempo molto moderato – Allegro moderato – Presto
    II Andante mosso, quasi allegretto
    III Allegro molto – Misterioso
    ————–
    Jean Sibeliuksella (1865–1957) oli tapana julistaa teoksensa valmiiksi – ja korjata ne kantaesityksen jälkeen täysin uusiksi. Esimerkiksi viulukonsertto, useat sävelrunot ja sinfoniat saivat lopullisen muotonsa vasta, kun hän oli kuullut ne elävänä konsertissa. Viidennen sinfonian (1915–1919) hän kantaesitti kolme kertaa, vaikka jo ensimmäinen, neljäosainen versio sai kriitikoilta ylistävän vastaanoton. Toisessa versiossa Sibelius yhdisti ensimmäiset osat yhteen, mutta vain rippeitä hitaan osan käsikirjoituksesta on säilynyt jälkipolville. Lopullinen versio yhdistelee teemoja saumattomasti toisiinsa, ja etenkin finaaliin ilmestyi kokoavaa materiaalia, jota ei aiemmissa versioissa ollut. Viides sinfonia kasvoi Sibeliuksen sinfonisen kaaren lakipisteeksi. Sen muodollinen yhtenäisyys jatkoi kirkastumista kohti kahta viimeistä sinfoniaa. Siinä voi myös halutessaan kuulla itseensä viittavia elementtejä: teoksen alku levittyy kuin pilvipeitteenä maahan tunkeutuvan auringon tieltä, kunnes yksittäiset säteet yhdistyvät koko luonnon ympäröiväksi valon tulvaksi. Mietiskelevä toinen osa johtaa uljaaseen finaaliin ja musiikinhistorian tunnetuimpiin kuuluvaan teemaan, jonka Sibelius luonnosteli nähtyään joutsenten majesteettisen lennon ylitseen. Loppunousun katkeaminen kuuteen äkki-iskuun on yllättävä ratkaisu, jonka syvempiä syitä voi vain arvailla.

    Teksti: Jaani Länsiö