Sydämen säkeet

Matthew Halls aloitti Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana elokuussa 2023 ja jatkaa tehtävissään kesään 2027 asti. Hän on orkesterin kahdestoista ylikapellimestari. Kaudella 2025/26 Halls palaa johtamaan Bergenin filharmonista orkesteria, Viron kansallista sinfoniaorkesteria, Tapiola Sinfoniettaa sekä Tonkünstler-orkesteria Wienin Musikvereinissä. Lisäksi hän debytoi Sinfonia Lahden kapellimestarina.

Halls on tullut tunnetuksi alun perin etenkin vanhan musiikin tulkitsijana. Hän oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

Lue lisää: askonasholt.com/artist/matthew-halls

I-viulu

Johannes Põlda 1.konserttimestari
Maria Itkonen 1. konserttimestari tp.
Kati Tuominen-Heroja 3.konserttimestari tp.
Lotta Laaksonen *tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Lea Antola
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
Linda Halme tp.
Kaisa Hiilivirta tp.
Raul Sanhueza tp.
Erkki Louko tp.
Öyku Melis Sahin tp.

II-viulu

Kaia Voitka *
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Anna Angervo
Riitta Hallila
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Pirjo Tulisalmi
Stevan Sretenovic tp.
Josefina Haikarainen tp.
Ida Nurminen tp.
Jokubas Svambaris tp.
David Seixas tp.
Aimar Tobalina tp.

Alttoviulu

Joshua Kail sooloaltisti tp.
György Balázs *
Kata Stojanovic ***
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Mikhail Slobodyanyuk
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.

Sello

Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Risto Rajakorpi *
Simon Svoboda **
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Virpi Välimäki
Antto Tunkkari tp.

Kontrabasso

Jarkko Uimonen *
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu

Malla Vivolin **
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe

Juha Ala **
Nevio Keller **tp.
Lucía Castillo ***tp.

Klarinetti

Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Laure Paris tp.

Fagotti

Aleksei Dmitriev *
Eri Ikeda **
Alan Davidson tp.

Käyrätorvi

Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen

Trumpetti

Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **
Tamás Mészáros ***
Tapio Kilpinen

Pasuuna

Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba

Harri Miettunen *

Patarummut

Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet

Jyri Kurri *
Jarmo Niininen ***tp.
Tuomo Oravakangas ***
Harri Lehtinen tp.

Harppu

Kirsti Vartiainen *

Kosketinsoittimet

Ville Hautakangas *tp.
Hanna-Leena Savolainen *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

Petruška (1947 uusittu laitos)
I Laskiainen
Markkinat laskiaisaikaan – Väkijoukko – Silmänkääntäjän koju – Venäläinen tanssi
II Petruška
Petruškan huoneessa
III Mauri
Maurin huoneessa – Ballerinan tanssi – Ballerinan ja maurin valssi
IV Laskiaismarkkinat (ja Petruškan kuolema)
Markkinailta – Imettäjien tanssi – Talonpojan ja karhun tanssi – Mustalaistyttöjen tanssi – Ajurien tanssi – Naamiaiset – Maurin ja Petruškan tappelu – Petruškan kuolema – Poliisi ja jonglööri – Petruškan haamu
___________

Venäläisen Igor Stravinskyn (1882–1971) tyyliä on lähes mahdoton määritellä tyhjentävästi. Hän teki läpimurtonsa baletilla Tulilintu (1910), jonka värikylläisissä harmonioissa kuultaa hänen opettajansa Nikolai Rimski-Korsakovin ultraromanttinen perintö. Vain muutamassa vuodessa Stravinsky kävi läpi tyylien myllerryksen ja nousi uusklassisen liikkeen johtohahmoksi yli kolmeksi vuosikymmeneksi. Toisen maailmansodan jälkeen hän siirtyi 12-sävelmusiikin pariin ja leikitteli myös jazzin elementeillä.

Tulilinnun jälkeen syntynyt Petruška (1911) on omalaatuinen yhdistelmä eri tyylejä ja muotorakenteita. Se vihjaa jo vahvasti uusklassismiin ja enteilee paikoin myös Kevätuhrin (1913) arkaaista iskuvoimaa kansanmusiikkilainoineen. Soitinnukseltaan teos lähestyy orkesterikonserttoa useine sooloineen; erityisesti pianon virtuoosinen, ajoittain hallitseva rooli muistuttaa Stravinskyn alkuperäisestä hankkeesta, Petruška-nuken legendaan perustuvasta Burleskista pianolle ja orkesterille. Ennen kaikkea Petruška on täysiverinen baletti, jonka rytmit, värit ja tunnelmat leikkautuvat kulloisenkin juonenkäänteen mukaan.

Venäläiseen kansantaruun pohjautuva baletti tapahtuu kahdessa tasossa: ”tosielämässä” ja lavasteissa. Pietarin laskiaismarkkinoiden humussa toritaikuri houkuttelee yleisöä nukketeatterilleen, jonka lavalla koetaan kolmiodraama Petruškan, ballerinan ja maurin välillä. Torjuttu ja mustasukkainen Petruška uhkailee mauria, joka lopulta surmaa hänet silmittömän raivon vallassa. Toden ja fiktion raja hämärtyy, kun nukkeja ohjaava taikuri joutuu muistuttamaan kauhistuneelle yleisölle, että Petruška on vain nukke ja että eläviä olentoja ei vahingoitettu esityksen aikana. Vakuutteluista huolimatta yleisö hajaantuu ja taikuri purkaa lavasteet. Tarttuessaan elottomaan Petruškaan hän huomaa teatterin yllä leijuvan, solvauksia huutelevan hengen – Petruškan haamu! Kauhistunut taikuri pötkii pakoon, ja Petruška kaatuu vielä kerran kuolleena näyttämölle jättäen ilmaan kysymyksen: missä kohtaa teatteri muuttui todeksi?

Teksti: Jaani Länsiö

Sinfonia nro 2 e-molli, op. 27
I Largo – Allegro moderato
II Allegro molto
III Adagio
IV Allegro vivace
___________

On pieni ihme, että Sergei Rahmaninov (1873–1943) koskaan sävelsi toisen sinfonian (1907). Esikoissinfonia oli syntynyt tuskien täyttämänä työvoittona kymmenen vuotta aiemmin. Sen kantaesitys oli lässähtänyt totaalisesti, ei vähiten siksi, että kapellimestari Aleksander Glazunov johti orkesteria silminnähden päihtyneenä. Kriitikoiden löylyttämä Rahmaninov ajautui alkoholin ja itsesäälin syöksykierteeseen, josta hän selvisi vasta kuukausia kestäneellä, intensiivisellä hypnoterapialla.

Vuonna 1906 Rahmaninov oli kuitenkin noussut menestyksensä kukkuloille. Häntä revittiin konserttisalista toiseen niin pianistina kuin kapellimestarina, toinen pianokonsertto (1901) oli vakiintunut maailman tähtipianistien ohjelmistoihin, ja Bolšoin ooppera oli hiljattain esittänyt peräti kaksi hänen oopperaansa. Suosio oli silti liikaa; huomion ja ihailun sijasta Rahmaninov kaipasi yksityisyyttä ja rauhaa. Niinpä hän pakkasi perheensä Dresdeniin, jossa hän pystyisi säveltämään ja nauttimaan alueen rikkaasta konserttielämästä ilman julkisuuden valokeilaa. Kolmen Dresdenin-vuoden aikana syntyivät muun muassa ensimmäinen pianosonaatti, sinfoninen runo Kuolleiden saari – ja ennen kaikkea toinen sinfonia. Sen kantaesitys – tällä kertaa Rahmaninovin itsensä johdolla – vuonna 1907 oli jättimenestys.

Sinfonia alkaa mystisellä johdannolla Largo, jonka motto juontuu suoraan Rahmaninovin hylkäämän opiskeluaikaisen sinfonian luonnoksiin. Varsinainen ensiosa Allegro moderato vyöryttää ilmoille jo toisesta pianokonsertosta tuttua romantiikkaa ja venäläistä sydänverta – kiihkoa, melankoliaa, rakkautta, kaihoa. Nämä elementit läpikuultavat jopa toisen osan sähäköiden scherzojaksojen lomassa. Kolmannessa osassa Rahmaninov ylittää jopa itsensä: loputtomien jousimelodioiden aaltoilussa soivat musiikinhistorian pakahduttavimpiin kuuluvat lemmensävelmät. Finaali yhdistää voitonfanfaarit, marssit ja napolilaisen tarantellan toisen osan haikeisiin muistumiin, kunnes uljaat vaskijulistukset ilmoittavat suurieleisen loppuriehan alkaneeksi ja sinfonian pian päättyneeksi.

Teksti: Jaani Länsiö