Toivotuimmat klassikot

Christian Vásquez palaa Toivotuimmat klassikot -ohjelmalla Tampere Filharmonian eteen kevään 2024 ensivierailun jälkeen. Vásquez on syntynyt Caracasissa Venezuelassa. Hän aloitti muusikon uransa viuluopinnoilla, ja kuului kotimaassaan maineikkaaseen El Sistema -musiikkikasvatusohjelmaan. Kapellimestariopinnot hän aloitti José Antonio Abreun johdolla vuonna 2006. Vásquez toimi Norjassa Stavangerin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina vuosina 2013–2019. Sitä ennen hän toimi Gävlen sinfoniaorkesterin johtavana vierailevana kapellimestarina Ruotsissa. Vuonna 2015 hänestä tuli hollantilaisen Het Gelders -orkesterin päävierailija. Hän toimii myös venezuelalaisen Teresa Carreño -nuoriso-orkesterin johtajana ja on tehnyt orkesterin kanssa kiertueita Euroopassa ja Aasiassa. Vásquez on vieraillut johtamassa useita huippuorkestereita, muun muassa Wienin radion orkesteria, Tokion filharmonikoita ja Los Angelesin filharmonikoita. Oopperadebyyttinsä Euroopassa hän teki Norjan kansallisoopperassa johtamalla Bizet’n Carmenin (2014–15). Vuosina 2021 ja 2023 hän toimi kapellimestari Gustavo Dudamelin apulaiskapellimestarina Pariisin oopperassa Figaron häät sekä Tristan ja Isolde -oopperoiden tuotannoissa. Samana vuonna hän teki myös oman debyyttinsä Pariisin oopperan orkesterin ja oopperan balettikoulun kanssa.

I-viulu
Johannes Põlda
1. konserttimestari
Lotta Laaksonen * tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Lea Antola
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Linda Halme tp.
Erkki Louko tp.
Raul Sanhueza tp.

II-viulu
Maija Wesslund ** tp.
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Anna Angervo
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Kaisa Hiilivirta tp.
Zofia Trybus tp.
Josefina Haikarainen tp.

Alttoviulu
Anni Tiainen-Hammo *** tp.
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Mikhail Slobodyanyuk
Iina Marja-aho tp.
Elina Heikkinen tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen
soolosellisti
Simon Svoboda ***
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Elina Rouvali
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Joni Armio ***
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Antti Laulaja

Huilu
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Ana Gavilán * tp.
Juha Ala **
Lucía Castillo *** tp.

Klarinetti
Hyesoo Kim * tp.
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Reetta Näätänen

Fagotti
Eri Ikeda **
Ananta Diaz Keller *** tp.
Béla Mori tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Pasi Tiitinen

Trumpetti
Xiang Guo *
Tamás Mészáros ***
Mikko Mikkola

Pasuuna
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jarmo Niininen *** tp.
Tuomo Oravakangas ***
Harri Lehtinen *** tp.
Niko Ronimus tp.
Ilmari Niemi tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas * tp.

* äänenjohtaja
** vuorotteleva äänenjohtaja
*** varaäänenjohtaja
tp. tilapäinen

Leonard Bernstein (1918–1990) jäi historiaan musikaaleilla ja kevyillä oopperoilla, kuten West Side Story (1957) ja On the Town (1944). Voltairen satiiriin perustuva operetti Candide (1956/1973/1989) muistetaan parhaiten alkusoitostaan, joka vakiintui nopeasti myös sinfoniakonserttien viihdenumeroksi. Riehakas ralli päivittää Rossinin oopperakomiikan uuden ajan urbaaniin sykkeeseen.

Teksti: Jaani Länsiö

Ranskalainen Maurice Ravel (1875–1937) oli uusklassikko, joka ihaili erityisesti 1700-luvun tyylejä. Hänen varhaisimpiin ja tunnetuimpiin pianoteoksiinsa kuuluva Pavane kuolleelle prinsessalle (1899) syntyi amerikkalaissyntyisen prinsessan Edmond de Polignacin tilauksesta. Pavane viittaa vanhaan hovitanssiin, mutta lisänimi ”pour une infante défunte” on sekaannus: Ravelin ei ollut tarkoitus kuvata ”kuollutta” vaan ”entisaikojen” prinsessaa. Orkesteriversion hän kirjoitti vuonna 1910.

Teksti: Jaani Länsiö

I Alborada (Aamunkoitto)
II Variazioni (Muunnelmia)
III Alborada (Aamunkoitto (toinen versio))
IV Scena e canto gitano (Kohtaus ja mustalaislaulu)
V Fandango asturiano (Asturialainen fandango)

___________

Nikolai Rimski-Korsakovin (1844–1908) musiikki on leimallisen venäläistä, mutta siinä kuuluu myös maailmalliset vaikutteet. Capriccio Espagnol (1887) on loisteliaasti orkestroitu, viisiosaista viulukonserttoa tai usean soittajan concerto grossoa lähentelevä postikortti Iberian niemimaalta. Ensiosa Alborada, eli aamulaulu, pamahtaa käyntiin koko orkesterilla, mutta pian klarinetin ja viulun soolot varastavat shown. Muunnelmia pyörittelee käyrätorvien teemaa viidellä eri tyylillä. Alborada palaa alkuasetelmiin, ja Kohtaus ja Mustalaislaulu vievät kenties härkätaisteluareenalle ja villeihin tansseihin: viulu, huilu ja klarinetti panevat vipinää jalkoihin, orkesteri vie ne alta. Asturialainen fandango huipentaa sarjan palaamalla lopussa alkuun — kahta komeammin.

Teksti: Jaani Länsiö

I Los vecinos (Naapurien tanssi)
II Danza del molinero (Farruca) (Myllärin tanssi (Farruca))
III Danza final (Päätöstanssi)

—————-

Manuel de Falla (1876–1946) tähtäsi eksoottisilla espanjalaissoinneillaan eurooppalaiseen sydämeen. Hänen tunnetuin teoksensa on Venäläiselle baletille syntynyt lemmenfarssi Kolmikolkkahattu (1919), joka nosti hänet pysyvästi maailman konserttisalien nimeksi. Juoni on pöhkö kolmiodraama Kuvernöörin, Myllärin ja Myllärin vaimon välillä — lopussa auktoriteetti saa ansaitusti nenilleen. Sarja nro 2 on vauhdikas tiivistelmä baletin jälkipuoliskosta, joka huipentuu kansanjuhlaan ja kaikkia teemoja sekoittavaan jota-tanssiin.

Teksti: Jaani Länsiö

Tšekin musiikin isän Bedřich Smetanan (1824–1884) suurteos Má vlast (Kotimaani, 1872–1879) on kuusiosainen sarja Tšekin historiasta ja myyteistä. Sen kuuluisin osa on Vltava (tai saks. Moldau): ”Sävellys kuvaa joen kulkua aina siitä kohdasta, kun kaksi puroa – kylmä ja lämmin – yhdistyvät samaksi virraksi”, Smetana kirjoitti. ”Se kulkee metsien ja nummien halki maaseudulle, jossa on käynnissä iloiset juhlat. Vesilähteet tanssivat kuunvalossa, kallioissa näkyy raunioiden ääriviivoja, jotka kohoavat uljaasti kohti taivasta. Joki virtaa Pyhän Johanneksen kosken halki leveänä virtana läpi Prahan, ohi Vyšehradin kadotakseen majesteetillisesti kaukaisuuteen, jossa se liittyy Elbeen.” Ironista kyllä, Vltavan päämelodia on lainatavaraa italialaisesta renessanssisävelmästä La Mantovana, jota käyttää myös Israelin kansallislaulu Hatikvah ja lukemattomat perinnesävelmät.

Teksti: Jaani Länsiö

Jos Smetana loi kansallisen tyylin, Antonín Dvořák (1841–1904) jalosti siitä kansainvälisen. Dvořák teki läpimurtonsa alunperin nelikätisillä pianokappaleilla Slaavilaiset tanssit op. 46 (1878), jotka hän sovitti pian orkesterille. Myöhemmin hän sävelsi toisenkin kokoelman Slaavilaisia tansseja, joista tuli yhtä suosittuja. Ne tosin eivät ole varsinaisesti slaavilaisia, eikä niistä löydy kansanmelodioita etsimälläkään – maalaisjuhlien hurmaa ja esimerkiksi polkan ja skočnán rytmejä kylläkin. Sarjan päättävä nro 8 on tulinen furiant, aksentteja tulviva böömiläistanssi.

Teksti: Jaani Länsiö

Meksikolainen Arturo Márquez (s. 1950) teki läpimurtonsa 1990-luvun alussa lattarirytmeihin perustuvalla Danzónes-sarjalla. Niistä tunnetuin, nro 2, kuultiin Tampereella 2024 huhtikuussa. Danzón nro 8 (2004) on omistettu ”Mauricelle”, jonka täytyy viitata Raveliin – sen rytmit kumartavat syvälle Boléron suuntaan.

Teksti: Jaani Länsiö