Tšaikovskin pianokonsertto

Unkarilainen kapellimestari Gergely Madaras nimitettiin vuoden 2025 kapellimestariksi Bartók Radion palkintogaalassa. Hän toimi Orchestre Philharmonique Royal de Liègen ylikapellimestarina vuosina 2019–2025, ja hänen menestyksekäs kautensa johti kaupungin kunniakansalaisuuteen.

Kuluvalla kaudella Madaras debytoi useiden merkittävien orkestereiden kanssa, kuten Dresdenin filharmonikoiden, NDR Elbphilharmonie -orkesterin, Dresdenin Staatskapellen ja Hongkongin filharmonisen orkesterin kanssa. Lisäksi hän debytoi Walesin kansallisoopperassa. Kauteen kuuluu myös erityisprojekti Unkarin radion sinfoniaorkesterin kanssa säveltäjä György Kurtágin 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Kuluneiden kausien kohokohtia ovat olleet esiintymiset Oslon filharmonikkojen, Budapest Festival Orchestran, London Philharmonic Orchestran, BBC Symphony Orchestran ja Royal Philharmonic Orchestran kanssa sekä esiintyminen Il Pomo d’Oro ‑orkesterin ja Joyce DiDonaton kanssa Concertgebouw-salissa osana EDEN-kiertuetta. Hän on johtanut myös useita kriitikoiden ylistämiä oopperaproduktioita.

Lue lisää: askonasholt.com/artist/gergely-madaras

Vuonna 2012 pianisti Pavel Kolesnikov teki läpimurtonsa voitettuaan kansainvälisen Honens‑pianokilpailun. Hänet tunnetaan mielikuvituksellisista ja ajatuksia herättävistä ohjelmistaan, jotka avaavat kuulijalle uusia näkökulmia tuttuihin teoksiin.

Kaudella 2025/26 Kolesnikov palaa useiden merkittävien orkestereiden solistiksi, kuten London Philharmonic Orchestran, Yomiuri Nippon Symphony Orchestran ja Royal Philharmonic Orchestran sekä debytoi Atlantan sinfoniaorkesterin ja Tampere Filharmonian solistina. Viime kausien kohokohtiin kuuluvat esiintymiset mm. Tanskan kansallisen sinfoniaorkesterin, Cincinnatin sinfoniaorkesterin, Philharmonia Orchestran ja The Hallén solistina.

Kolesnikov tunnetaan kuratoivasta otteestaan ja työstään yli genrerajojen. Hänen tulkintansa Bachin Goldberg‑muunnelmista yhdessä tanssija Anne Teresa de Keersmaekerin kanssa on esitetty kymmeniä kertoja eri puolilla Eurooppaa, kun taas hänen residenssinsä vuoden 2023 Aldeburghin festivaalilla johti yhteistyöhön arkkitehti Sophie Hicksin ja näytelmäkirjailija Martin Crimpin kanssa.

Lue lisää: askonasholt.com/artist/pavel-kolesnikov

I-viulu
Johannes Põlda
1. konserttimestari
Kati Tuominen-Heroja
3. konserttimestari tp.
Lea Antola * tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
István Szalay
Linda Halme tp.
Raul Sanhueza tp.
Maksym Filatov tp.

II-viulu
Kaia Voitka *
Stevan Sretenovic ** tp.
Kimmo Tullila ***
Anna Angervo
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Heidi Kuula
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Kaisa Hiilivirta tp.
Maria Turunen tp.
Josefina Haikarainen tp.
Jokubas Svambaris tp.

Alttoviulu
György Balázs *
Kata Stojanovic ***
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.
Iina Marja-aho tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen
soolosellisti
Simon Svoboda ***
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Elina Rouvali
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Heikki Lehtinen
Jasmiina Saarinen tp.

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Juha Ala **
Ella York **
Lucia Castillo ***

Klarinetti
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Reetta Näätänen

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Eri Ikeda **
Ananta Diaz Keller *** tp.
Béla Mori tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Eero Kiukkonen **
Tamás Mészáros ***
Mikko Mikkola

Pasuuna
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Jarmo Niininen *** tp.
Tuomo Oravakangas ***

Harppu
Kirsti Vartiainen *

* äänenjohtaja
** vuorotteleva äänenjohtaja
*** varaäänenjohtaja
tp. tilapäinen

I Andante non troppo e molto maestoso – Allegro con spirito
II Andantino semplice – Allegro vivace assai
III Allegro con fuoco

————-

Teksti: Jaani Länsiö

I Allegro ma non troppo
II Molto adagio
III Scherzo
IV Intermezzo
V Finale

————–

Unkarilainen pianisti, säveltäjä Ernő Dohnányi (tai Ernst von Dohnanyi, 1877–1960) kuuluu musiikinhistorian suuriin tuntemattomiin: nimi lienee monelle tuttu, mutta sitä on vaikea yhdistää yhteenkään teokseen. Dohnányi kuului Franz Lisztin jälkeisten unkarilaissäveltäjien suureen sukupolveen Béla Bartókin ja Zoltán Kodalyn kanssa. Paria vuotta nuoremmista maanmiehistään poiketen kansanmusiikki ei Dohnányitä kiinnostanut, vaan hän nojasi loppuun saakka konservatiivisiin, syvästi romanttisiin sointeihin. Jopa maaseutukuvaus Ruralia Ungarica (1923) käyttää enemmänkin brahmsilaista mustalaistyyliä kuin aitounkarilaisia säveliä.

Unkarin musiikkiin Dohnányi jätti sormenjälkensä ennen kaikkea esittäjänä ja pedagogina – hänen oppilaitaan olivat esimerkiksi Géza Anda, Annie Fischer, Georg Solti ja Georges Cziffra. Hän myös järjesti vuonna 1933 ensimmäisen Budapestin Franz Liszt -pianokilpailun, joka kuuluu maailman vanhimpiin. Lopulta hänet muistettaneen parhaiten Clevelandin orkesterin pitkäaikaisen ylikapellimestarin Christoph von Dohnányin (1929–2025) isoisänä.

Dohnányi sävelsi kolme sinfoniaa, joista ensimmäistä (1896) ei numeroitu saati julkaistu. Lähes tunnin mittainen sinfonia nro 2 (1944), Dohnányin sävellystuotannon terävin huippu, syntyi keskellä toista maailmansotaa ja Neuvostoliiton Unkarin‑miehitystä. Täysin toisesta ulottuvuudesta on sinfonia nro 1 (1901). Sen paisuneissa mittasuhteissa kuuluu mahleriaanisella vimmalla pönkitetty kunnianhimo ja 23‑vuotiaan peloton näytöntahto: mittaa on lähes tunti, osia neljän sijasta viisi.

Sinfoniasta eivät tee poikkeuksellista numerot, vaan sen kulkema matka. Ensiosa alkaa Anton Brucknerin tyyliin: jousimaton levittämään horisonttiin kerääntyy kaukaisuudesta kumpuavia teemoja kuin muistumia, jotka pian kasvavat täyteen mittaansa, koko osan kattavaksi julistukseksi. Toinen osa vetäytyy maaseudun tunnelmiin – ehkä pustalle – englannintorven johdolla. Kolmannen osan scherzo on malttamatonta tykytystä, jota lomittavat Mahlerin tansseista muistuttavat lepohetket. Neljännessä osassa orkesteri hiljenee alttoviulun sooloon. Teoksen laajin osa on finaali: torvien esittelemää teemaa pyörittelevä loppunousu huipentuu taidokkaaseen fuugaan.

Sinfonia oli syntyessään tapaus: kantaesityksen tammikuussa 1902 johti Brahmsin luottokapellimestari Hans Richter Manchesterissa, ja tarinan mukaan Béla Bartók oli siitä niin haltioitunut, että hän esitti sen pianolla ulkomuistista eräässä kotikonsertissa. Ajan hammas oli sinfonialle ankara, ja vasta hiljattain herännyt kiinnostus historian unohtamaa musiikkia kohtaan on palauttanut Dohnányin suurteoksen sille kuuluvalle paikalleen.

Teksti: Jaani Länsiö