Tuhat ja yksi yötä

Matthew Halls aloitti Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana elokuussa 2023 ja jatkaa tehtävissään kesään 2027 asti. Hän on orkesterin kahdestoista ylikapellimestari. Kaudella 2025/26 Halls palaa johtamaan Bergenin filharmonista orkesteria, Viron kansallista sinfoniaorkesteria, Tapiola Sinfoniettaa sekä Tonkünstler-orkesteria Wienin Musikvereinissä. Lisäksi hän debytoi Sinfonia Lahden kapellimestarina.

Halls on tullut tunnetuksi alun perin etenkin vanhan musiikin tulkitsijana. Hän oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

Lue lisää: askonasholt.com/artist/matthew-halls

Jasdeep Singh Degun on palkittu sitaristi ja säveltäjä, joka tunnetaan virtuoosisesta soitostaan ja kyvystään yhdistää intialainen klassinen musiikki nykyaikaisiin vaikutteisiin. Iso-Britanniassa Leedsissä syntynyt Degun on opiskellut mestari Ustad Dharambir Singhin johdolla ja erikoistunut gayaki ang -tyyliin, jossa sitar jäljittelee ihmisäänen ilmaisua. Hänen ylistetty esikoisalbuminsa Anomaly (2022) tuo sitarin moderniin kontekstiin säilyttäen sen perinteiset juuret. Opera Northin tilaama Orpheus toi Degunille useita arvostettuja palkintoja. Hän on esiintynyt merkittävillä areenoilla, kuten Southbank Centre ja Darbar Festival, ja tekee historiaa BBC:n tilausteoksilla sekä konserttikiertueilla Euroopassa. Degunin työ rikkoo musiikin rajoja ja nostaa sitarin instrumenttina uudelle aikakaudelle.

Lue lisää: jasdeepsinghdegun.com

I-viulu
Johannes Põlda
1. konserttimestari
Maria Itkonen
1. konsertimestari tp.
Kati Tuominen-Heroja
3. konserttimestari tp.
Lea Antola * tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Maria Garcia Escudero
Siri Heinonen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Sigurd Eide tp.
Linda Halme tp.
Kaisa Hiilivirta tp.
Erkki Louko tp.
Raul Sanhueza tp.

II-viulu
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Anna Angervo
Riitta Hallila
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Ida Nurminen tp.
Stevan Sretenovic tp.
Zofia Trybus tp.
Josefina Haikarainen tp.
Maija Wesslund tp.

Alttoviulu
Ezra Woo
sooloalttoviulisti tp.
György Balázs *
Kata Stojanovic ***
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Iina Marja-aho tp.
Nana Raitaluoto tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen
soolosellisti
Risto Rajakorpi *
Simon Svoboda ***
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Elina Rouvali
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.
Elena Hämäläinen tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Joni Armio ***
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Heikki Lehtinen
Aida Salakka tp.
Mika Nikkanen tp.

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Seppo Planman

Oboe
Juha Ala **
Nevio Keller ** tp.
Lucía Castillo *** tp.

Klarinetti
Mark Reding **
Janne Pesonen ***

Fagotti
Eri Ikeda **
Alan Davidson tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen

Trumpetti
Tamás Mészáros ***
Laura Vaittinen tp.

Pasuuna
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jarmo Niininen *** tp.
Tuomo Oravakangas ***
Harri Lehtinen *** tp.
Niko Ronimus tp.
Janne Tuomi tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Minea Varho tp.

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas * tp.

* äänenjohtaja
** vuorotteleva äänenjohtaja
*** varaäänenjohtaja
tp. tilapäinen

Joulukuun 22. päivänä 1894 pariisilaisyleisö kerääntyi Salle d’Harcourtiin Société Nationale de Musiquen konserttiin ja todisti hetkeä, jota on sittemmin pidetty modernin musiikin murroskohtana. Tuo hetki alkaa arvoituksellisesti, kuin tuntematonta tulevaisuutta symboloivalla huilun soololla: se valuu hallitsemattomasti alas päämäärää etsien, tuttua tarttumapintaa hamuten – vain haparoidakseen takaisin kohti lähtöpistettään, nyt entistäkin epävarmempana aikeistaan.

Yleisö tai kriitikot eivät vielä silloin voineet aavistaa, että Claude Debussyn (1862–1918) sävelruno Faunin iltapäivä (1894) kiteyttäisi kymmeneen minuuttiin sen esteettisen kehityksen, jota kohti säveltaide oli jo kauan kulkenut: sävellajit alkoivat menettää merkitystään sointivärien hyväksi, säkeiden rajat sulautuivat toisiinsa, musiikki ei enää kertonut, vaan vihjasi; konkreettisten tapahtumien sijasta se väritti muistumia tunnelmista ja aistimuksista kuin impressionistinen maalaus.

Stéphane Mallarmén samannimiseen runoon (1876) pohjautuvassa teoksessa kreikkalainen taruolento, puoliksi mies ja puoliksi vuohi, viettää uneliasta kesäiltapäivää viettelemällä kahta nymfiä. Nämä kuitenkin pakenevat sukeltamalla lampeen. Fauni yrittää houkutella heitä panhuilunsa sävelillä, mutta turhaan. Koko tänä aikana hän ei ole varma, onko kaikki harhaa vain – kunnes hän vaipuu takaisin unilleen.

Teksti: Jaani Länsiö

I Raag Jogkauns
II Raag Gujri Todi
III Raag Charukeshi
___________

Leedsiläinen sitaristi Jasdeep Singh Degun (s. 1991) on vain muutamassa vuodessa noussut kiinnostavimpien brittiläisten säveltäjien ja muusikoiden joukkoon. Vaikka hän yhdistelee intialaisen sitar-musiikin – etenkin ihmisääntä imitoivan gayaki ang -perinteen ja improvisaation – elementtejä länsimaiseen taidemusiikkiin, hän ei koe olevansa kulttuurien yhteensulattaja: ”Tämä on vain minua itseäni”, hän on sanonut. ”Vaikka olenkin syvästi uppoutunut intialaiseen klassiseen musiikkiin, olen synnyinmaani tuote, olen brittisäveltäjä.”

Opera Northin tilaama Arya: konsertto sitarille ja orkesterille kantaesitettiin helmikuussa 2020 Opera Northin orkesterin konsertissa Huddersfieldissä Harish Shankarin johdolla. Teoksen nimi on sanaleikki, joka liittää yhteen länsimaisen ja intialaisen. Yhtäältä se viittaa italian aariaan, toisaalta sanskritin kallisarvoiseen tai jaloon. Konsertossa sitar saa sekä yksinäisen laulajan että arvokkaan välineen hahmon, joka kutsuu yleisön mukaansa seikkailuun.

Kolmeen osaan jakautuva Arya noudattaa romanttisen konserton arkkityyppiä, josta voi löytää myös länsimaisen tarinankerronnan tärkeimmät rakennusaineet. Sitar on altavastaajaksi tuomittu yksilö ja muukalainen, joka haastaa joukkovoimaan turvautuvan yhteisön virtuoosisuudellaan ja viekkaudellaan. Yhteenotoissa särmät hioutuvat, kunnes kaiken kuohunnan keskeltä löytyy sittenkin yhteinen sävel ja molemminpuolinen ymmärrys.

Teksti: Jaani Länsiö

I Largo e maestoso – Allegro non troppo (Meri ja Sinbadin laiva)
II Lento – Allegro molto (Prinssi Kalendarin tarina)
III Andantino quasi allegretto (Nuori prinssi ja nuori prinsessa)
IV Allegro molto (Juhlat Bagdadissa. Meri. Laiva murskautuu
vaskiratsastajaa kantavaan kallioon)

___________

Itämaisia ja pohjoisafrikkalaisia kulttuureja mystifioiva orientalismi nousi 1800-luvulla ooppera- ja teatteritalojen vetonaulaksi. Länsimaisittain maustettua eksotiikan kosketusta tarjosivat jo W. A. Mozart oopperallaan Ryöstö Seraljista (1782) ja Carl Maria von Weber laulunäytelmällään Abu Hassan (1812), mutta viimeistään Edvard Griegin Peer Gynt (1867), Camille Saint-Saënsin Simson ja Delila (1877) ja Giuseppe Verdin Aida (1879) tekivät unelmien ulkomaista valtavirtaa.

Konserttimusiikin tunnetuin esimerkki on Nikolai Rimski-Korsakovin (1844–1908) Šeherazade (1888), joka perustuu Intian, Persian ja Egyptin tarustosta koottuihin Tuhannen ja yhden yön tarinoihin. Vaikka kokoelmasta on lukemattomia versioita, kaikissa on sama kehyskertomus: prinsessa Šeherazade kertoo henkensä pitimiksi iltasatuja kuningas Šaryārille, joka on surmannut kaikki edelliset vaimonsa heti hääyön jälkeen. Välttääkseen kuoleman Šeherazade keskeyttää sadun aina jännittävimpään kohtaan, jotta kuningas antaisi hänen jatkaa sitä seuraavana iltana. Lopulta kuningas rakastuu ja säästää nuorikkonsa hengen.

Rimski-Korsakovin loisteliaasti orkesterille kirjoittama Šeherazade on muodoltaan monitulkintainen: yhtäältä tyylipuhdas sinfoninen runo kirjallisine taustatarinoineen, toisaalta temaattisesti yhtenäinen, neljäosainen sinfonia. Solistikonserttoa se lähentelee aina Šeherazaden kertojanäänen keskeyttäessä tarinat viettelevillä viulusooloillaan.

Teksti: Jaani Länsiö