Unia ja goottilaisia näkyjä

Ryan Wigglesworth on toiminut BBC:n Skotlannin sinfoniaorkesterin pääkapellimestarina syksystä 2022 lähtien. Hän oli Hallé-orkesterin päävierailija vuosina 2015–2018 ja Englannin Kansallisoopperan residenssisäveltäjä. Wigglesworth on johtanut monia merkittäviä orkestereita, mm. Kuninkaallista Concertgebouw-orkesteria, Baierin radion sinfoniaorkesteria, Lontoon sinfoniaorkesteria ja BBC:n sinfoniaorkesteria. Hän vierailee vuosittain BBC Promsissa ja Edinburghin kansainvälisillä festivaaleilla.

Oopperasäveltäjänä Wigglesworth debytoi teoksellaan ”The Winter’s Tale”, joka esitettiin Englannin Kansallisoopperassa vuonna 2017. Hän on säveltänyt musiikkia mm. Concertgebouw-orkesterille, The Cleveland Orchestralle ja BBC:n sinfoniaorkesterille. Huhtikuussa 2022 ensi kertaa esitetty ”Magnificat” on yksi hänen uusimmista sävellyksistään.

Yorkshiressa syntynyt Wigglesworth opiskeli Oxfordin New Collegessa ja Guildhallin musiikki- ja draamakoulussa. Hän on opettanut Cambridgen yliopistossa ja toimii Sir Richard Rodney Bennett -professorina Lontoon Kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa. Yhteistyössä musiikkiakatemian kanssa hän perusti Knussenin kamariorkesterin, joka esiintyi ensi kertaa Aldeburghin festivaalilla ja BBC Promsissa vuonna 2019. Pianistina Wigglesworth esiintyy säännöllisesti Mark Padmoren, Lawrence Powerin ja Sophie Bevanin kanssa.

grovesartists.com/artist/ryan-wigglesworth

Steven Osborne tunnetaan vahvasta musikaalisuudestaan ja hienostuneesta ilmaisustaan. Hän on yksi Iso-Britannian arvostetuimmista muusikoista, jonka laaja ohjelmisto ulottuu pianokirjallisuuden klassikoista nykysäveltäjien teoksiin. Hän esiintyy ympäri maailmaa ja konsertoi säännöllisesti Lincoln Centerissä New Yorkissa ja Lontoon Wigmore Hallissa.

Osbornen saamiin palkintoihin ja tunnustuksiin lukeutuvat mm. Royal Philharmonic Societyn Vuoden instrumentalisti -nimitys, kaksi BBC Music Magazine- ja kaksi Gramophone-palkintoa. Osbornen arvostuksesta kertovat myös residenssit Wigmore Hallissa, Antwerpenin deSingelissä, Bathin kansainvälisellä musiikkifestivaalilla, Antwerpenin ja Birminghamin sinfoniaorkestereissa sekä Skotlannin kunikaallisessa orkesterissa.

Osborne on julkaissut 32 levyä Hyperion-levymerkillä, joista monet ovat voittaneet palkintoja. Vuonna 2021 hän oli Gramophone-ehdokkaana Prokofjevin War Sonatas -levytyksellään sekä Paul Lewisin kanssa levytetyillä ranskalaisilla pianoteoksilla.

Osborne on myös aktiivinen opettaja: hän toimii vierailevana professorina Kuninkaallisessa musiikkikoulussa Lontoossa ja Skotlannin kuninkaallisessa konservatoriossa. Hänet on nimitettu Brittiläisen imperiumin upseeriksi (OBE) ansioistaan musiikin alalla.

stevenosborne.com

I-viulu
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Maria Itkonen 3. konserttimestari
Kaia Voitka *tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Lea Antola
Tatevik Ayazyan
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
István Szalay
Vitali Torkkeli
Kati Tuominen-Heroja
Eevi Pietarinen tp.
Maija Wesslund tp.

II-viulu
Erkki Louko *tp.
Kimmo Tullila ***
Anna Angervo
Riitta Hallila
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Katariina Lankinen tp.
Zofia Trybus tp.
Josefina Haikarainen tp.
Katariina Almgren tp.
Janita Oksanen tp.

Alttoviulu
György Balázs *
Barbora Hilpo ***tp.
Kaisa Anttila
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.
Iina Marja-aho tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Risto Rajakorpi ***tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.
Ruoxuan Tang tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Nina Johnson ***

Oboe
Juha Ala **
Nevio Keller **tp.

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Janne Pesonen ***

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Eri Ikeda **tp.
Sarah Tako ***
Ananta Diaz tp.

Käyrätorvi
Jouni Suuronen **
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Eero Kiukkonen **
Tamás Mészáros ***
Tapio Kilpinen
Pedro Dantas tp.

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Vygantas Silinskas **
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *
Miika Jämsä tp.

Patarummut
Tiina Laukkanen *
Jarmo Niininen ***tp.

Lyömäsoittimet
Eppu Hietalahti *tp.
Tuomo Oravakangas ***
Niko Ronimus tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Liisa Viitanen tp.
Hilda Kunnola tp.
Maaria Pulakka tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

Konsertto pianolle ja kamariorkesterille
I Arioso
II Scherzo
III Notturno
IV Gigue
________________________________

Englantilainen Ryan Wigglesworth (s. 1979) kuuluu harvalukuiseen joukkoon muusikoita, jotka pystyvät säveltämään, johtamaan ja soittamaan omia teoksiaan. Wigglesworth on jakanut taitonsa tarkoituksella tasapuolisesti. ”Kun johdan orkesteria tai soitan pianoa, opin paremmaksi säveltäjäksi”, hän on todennut. “Opin työstämään ideaa kirkkaammaksi, parantamaan kommunikaatiotani esittäjän kanssa ja balansoimaan sointuja. Mitä ikinä teenkin, se auttaa minua päätyössäni säveltämisessä.”

Pianokonsertto (2019) kytkeytyy musiikin historiaan tyyliltään ja muodoiltaan. Ensiosa Arioso herää alkuhämäristä pohdiskelevan pianon ja oikuttelevan orkesterin väittelyyn. Toinen osa Scherzo tempautuu kiivaisiin juoksutuksiin ja poukkoileviin paisutuksiin. Kolmas osa Notturno on fantasia puolalaisesta kansanlaulusta, jonka Wigglesworth kuuli iltanuotiolla. Finaali perustuu vilkkaaseen barokkitanssiin gigueen – kontrapunktinen köydenveto päättyy pianon virtuoosiseen kadenssiin. Jäljelle jää ensiosan sumuiset muistot, joihin piano vetäytyy vähin äänin.

Teksti: Jaani Länsiö

Fantastinen sinfonia op. 14, Episodi erään taiteilijan elämästä
I Unelmia ja intohimoja: Largo – Allegro agitato e appassionato assai
II Tanssiaiset: Waltz – Allegro non troppo
III Kohtaus maalla: Adagio
IV Marssi mestauslavalle: Allegretto non troppo
V Uni noitien sapatista: Larghetto – Allegro
________________________________

Yksi musiikinhistorian merkkitapauksista sai alkunsa 11.9.1827, kun englantilainen teatteriseurue esitti Pariisissa Hamletin. Irlantilaisen Harriet Smithson eläytymistä Ofeliaksi ylistettiin varauksetta, ja etenkin säveltäjä Hector Berlioz (1803–1869) oli ikihyviksi ihastunut. Edes olematon englanninkielentaito ei pidätellyt hänen äkillistä kiinnostustaan brittiläiseen näyttämötaiteeseen.

Esityksen jälkeen Berlioz aloitti kuukausia kestäneet rakkaussuhteen Smithsoniin – tapaamatta tätä tosin kertaakaan. Berlioz selvitti rakastettunsa aikataulut ja vuokrasi asunnon, jonka ikkunasta saattoi tarkkailla tämän menoja. Hän pommitti tätä myös rakkauskirjeillä, joista teatteritähti ei ymmärtänyt sanaakaan, vaan lakkasi pian avaamasta niitä. Smithsonin välinpitämättömyydestä yli päästyään Berlioz rakastui tulisesti pianisti Marie Mokeen, jonka onnistui myös kihlaamaan.

Suhde ei kestänyt. Hänen asuessaan Roomassa residenssisäveltäjänä vuonna 1830 Berliozille kantautui tieto, että Moke oli purkanut kihlauksen ja nainut pianotehtailija Camille Pleyelin. Tästä suivaantuneena Berlioz suunnitteli kostoretken Pariisiin, hankki aseen sekä lippaallisen luoteja. Tarkoitus oli tunkeutua Moken asuntoon siivoojaksi naamioituneena ja ampua nainen, tämän äiti ja uusi mies. Yhden luodin hän säästi itselleen. Nizzan kohdalla hän tuli miettineeksi suunnitelmansa mielekkyyttä ja joutui toteamaan, että olisi kai hedelmällisempää palata Roomaan, ja kolmoismurhan sijasta viimeistellä Fantastinen sinfonia (1830).

Berliozin rakkaussekoiluista syntynyttä sinfoniaa pidetään romantiikan yhtenä alkupisteenä ja ensimmäisenä omaelämäkerrallisena orkesteriteoksena. Sen alaotsikko on Episodi erään taiteilijan elämästä. Berlioz sävelsi sinfonialle myös jatko-osan Lélio, jonka esityksellä hän koetti vakuuttaa Smithsonin neroudestaan vielä kerran. Tässä hän onnistui, mutta eroon päättynyt avioliitto oli onneton etenkin yhteisen keskustelukielen puuttumisen vuoksi.

Fantastisen alussa taiteilija vaipuu oopiumtokkuraan, jossa muistot ja mielikuvat sekoittuvat musiikiksi. Hän kuulee kaikkialla ihastuksensa teeman, viulujen ja huilun unisonona esitellyn idée fixen, joka kuvaa Smithsonia. Ensiosassa Unelmia ja intohimoja taiteilija kokee selittämätöntä pahaa oloa, kunnes muistaa ihastuksensa herättämän ahdistuksen, rakkauden ja mustasukkaisuuden. Idée fixe ilmestyy. Taiteilija hakee lohtua uskonnosta. Tanssiaisissa ihastus ilmestyy huilusoolon hahmossa hälyn keskeltä. Kohtauksessa maalla taiteilija kokee vihdoin levollisuutta yksin, kunnes nainen tunkeutuu mieleen. Entä jos hän on petollinen? Myrsky nousee.

Tokkura syvenee kahdessa viimeisessä osassa. Taiteilija kuvittelee tappaneensa naisen ja joutuneensa mestauslavalle. Ilma täyttyy kaikuvista askelista ja pahaenteisistä marsseista. Ihastus ilmestyy väkijoukkoon kuin tyhjästä, mutta kuolinisku keskeyttää kohtaamisen. Uni noitien sapatista vie taiteilijan irvokkaisiin juhliin ja omiin hautajaisiinsa. Nainen on muuttunut noidaksi, joka käkättää teemansa klarinetilla. Tuomionkellot ja yhä burleskimmaksi kiihtyvä musiikki pyörittävät taiteilijan hautaan.

Teksti: Jaani Länsiö