Uudesta maailmasta

Matthew Halls aloitti Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana elokuussa 2023 ja jatkaa tehtävissään kesään 2027 asti. Hän on orkesterin kahdestoista ylikapellimestari. Kaudella 2025/26 Halls palaa johtamaan Bergenin filharmonista orkesteria, Viron kansallista sinfoniaorkesteria, Tapiola Sinfoniettaa sekä Tonkünstler-orkesteria Wienin Musikvereinissä. Lisäksi hän debytoi Sinfonia Lahden kapellimestarina.

Halls on tullut tunnetuksi alun perin etenkin vanhan musiikin tulkitsijana. Hän oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

Lue lisää: askonasholt.com/artist/matthew-halls

Paul Huang on aikamme arvostetuimpiin lukeutuva viulisti. Hänet tunnetaan lämpimästä sointikuvastaan ja virtuoosisesta ilmaisuvoimastaan. Huang on Avery Fisher Career Grant -palkinnon (2015) ja Lincoln Center Award for Emerging Artists -palkinnon (2017) saaja, ja hänen soittoaan on ylistetty sen kirkkaudesta, teknisestä luontevuudesta ja poikkeuksellisesta sävykkyydestä. Huang on esiintynyt merkittävien orkesterien, kuten Rotterdamin filharmonikkojen, BBC:n sinfoniaorkesterin, Detroitin ja San Franciscon sinfoniaorkestereiden solistina, ja tehnyt resitaalidebyyttejä mm. Luzernin ja Aspenin musiikkifestivaaleilla. Hän on tuttu vieras useissa Pohjois-Amerikan orkestereissa, ja ensimmäinen klassinen viulisti, joka on tulkinnut Yhdysvaltain kansallislaulun NFL:n avausottelussa. Tampere Filharmonian lisäksi Huang debytoi tällä kaudella mm. Lontoon, Rochesterin ja Napolin filharmonikoiden kanssa. Taiwanissa syntynyt Huang opiskeli Juilliard Schoolissa New Yorkissa. Hän soittaa harvinaista vuoden 1742 “ex-Wieniawski” Guarneri del Gesù -viulua.

Lue lisää: paulhuangviolin.com

IG @paulhuangviolin

Paul Huang esiintyy Arabella Artsin järjestämänä. arabella-arts.com

I-viulu
Johannes Põlda
1. konserttimestari
Maria Itkonen
1. konserttimestari tp.
Kati Tuominen-Heroja
3. konserttimestari tp.
Lotta Laaksonen * tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Maria Garcia Escudero
Siri Heinonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Linda Halme tp.
Antti Laasanen tp.
Erkki Louko tp.
Raul Sanhueza tp.
Zofia Trybus tp.

II-viulu
Maija Wesslund ** tp.
Kimmo Tullila ***
Anna Angervo
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Heidi Kuula
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Kaisa Hiilivirta tp.
Katariina Lankinen tp.
Sanna Kokko tp.
Isa Halme tp.

Alttoviulu
Jenny Asparro
sooloaltisti tp.
György Balázs *
Kata Stojanovic ***
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Mikhail Slobodyanyuk
Anni Tiainen-Hammo
Iina Marja-aho tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen
soolosellisti
Risto Rajakorpi *
Simon Svoboda ***
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Panu Saari
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Oskari Hanhikoski **
Joni Armio ***
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***

Oboe
Ella York * *tp.
Lucía Castillo *** tp.

Klarinetti
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Reetta Näätänen

Fagotti
Eri Ikeda **
Béla Mori tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Harri Lehtinen * tp.
Jarmo Niininen *** tp.
Janne Tuomi tp.
Ilmari Niemi tp.
Elias Nummenmaa tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas * tp.

* äänenjohtaja
** vuorotteleva äänenjohtaja
*** varaäänenjohtaja
tp. tilapäinen

Yhdysvaltain Massachusettsissa syntynyt John Adams (s. 1947) loi sävelkielensä 1960-luvun minimalismin perustuksille – toisteisille melodioille, tykyttäville rytmeille ja vähittäin vaihtuville kolmisoinnuille – mutta lisäsi siihen vaihtelevuutta. Läpimurtonsa Adams teki 70-luvun lopulla pianoteoksella Phrygian Gates sekä jousiseptetolla Shaker Loops. Aikansa jättimenestys Harmonielehre (1981) nauttii kiistatonta kulttimainetta. Parhaiten hänet muistetaan historiallis-poliittisista oopperoistaan, kuten Klinghoferin kuolema (1991) ja Doctor Atomic (2005); Nixon in China (1987) nauttii mainetta modernina klassikkona.

Nixon in Chinan esityönä syntyneestä orkesterivälisoitosta Chairman Dances – Foxtrot orkesterille (1985) tuli nopeasti sinfoniakonserttien suosikkinumero. Lopullisen oopperan ulkopuolelle jäänyt kohtaus kuvaa presidenttien illallista, joka keskeytyy puhemies Maon ja hänen vaimonsa Jiang Qingin ryhtyessä villiin tanssiin. ’

”Rouva Mao on kuokkavieraana juhlissa. Hän seisoskelee tarjoilijoiden tiellä, kunnes hän ottaa esiin laatikollisen paperilyhtyjä ja ripustaa ne seinälle. Hän riisuuntuu jättäen ylleen vain ihonmyötäisen cheongsamin, käskee orkesterin soittamaan ja ryhtyy tanssimaan. Mao innostuu. Hän putkahtaa ulos seinällä roikkuvasta muotokuvastaan, ja niin he tanssivat. He ovat palanneet Yan’aniin ja tanssivat taas gramofonin tahtiin…”

Teksti: Jaani Länsiö

I Moderato nobile
II Romance: Andante
III Finale: Allegro assai vivace

————————-

Erich Wolfgang Korngold (1897–1957) oli todellinen ihmelapsi. Vain 11-vuotiaana syntyi baletti Lumiukko, jota seurasi mm. pianosonaatti (1910) sekä oopperat Der Ring des Polykrates (1914) ja Violanta (1916). Ooppera Kuollut kaupunki (1920) oli Korngoldin suurin saavutus eurooppalaisen taidemusiikin saralla.

Paetessaan natseja Amerikkaan vuonna 1934 Korngold hylkäsi modernistisen sävelkielensä Hollywoodin harmoniamaailman tieltä. Siirtymä kävi helposti: vain parissa vuodessa hän oli voittanut Oscar-palkinnot elokuvista Seikkailija – Anthony Adverse (1936) ja Robin Hoodin seikkailut (1938). Menestyksen hintana oli taidemusiikkipiirien halveksunta: viihdenikkarina hän oli muka uhrannut taiteellisen selkärankansa studiopomojen alttarilla! Vastauksena panettelijoille Korngold sävelsi viulukonserton (1945) yli kymmenen vuotta kestäneen taidemusiikkitaukonsa päätteeksi. Teos oli menestys, ja Jascha Heifetz piti sitä ohjelmistossaan vuosien ajan.

Vaikka teos henkii eurooppalaisromantiikan solistista loistoa, sen lähes kaikki materiaali on kierrätystavaraa Korngoldin säveltämistä seikkailuelokuvista. Avausosan pääteema on elokuvasta Taistelu aamunkoitteessa (1937) ja sivuteema elokuvasta Vapaudensankari Juarez (1939). Lähes koko toinen osa Romanze mukailee Anthony Adversessa kuultua melodiaa, ja finaaliosa polkee Prinssin ja kerjäläispojan (1937) tahtiin.

Teksti: Jaani Länsiö

I Adagio – Allegro molto
II Largo
III Scherzo: Molto vivace
IV Allegro con fuoco

___________

Tšekkiläisen Antonín Dvořákin (1841–1904) lähes kaksi vuosikymmentä kestänyt kansainvälinen nousukiito huipentui vuonna 1892, kun hänet kutsuttiin New Yorkin Kansallisen konservatorion johtajaksi. Amerikkalainen luonto ja etenkin sen kansanlaulut iskivät Dvořákin tajuntaan salaman tavoin: ”Kuulen mustien melodioissa kaiken, mitä musiikin suuri ja jalo koulukunta tarvitsee”, hän sanoi. ”Olen varma, että tämän maan musiikki perustuu tulevaisuudessa niin kutsuttuihin negromelodioihin, kauniisiin ja monipuolisiin teemoihin, jotka kumpuavat suoraan maaperästä.”

Kolmen Yhdysvaltain-vuoden aikana hän sävelsi mm. sellokonserton (1895) sekä jousikvarteton ja -kvinteton (1893), kumpikin lisänimiltään ”Amerikkalainen”. Sinfonia nro 9 (1893) sai otsikon Uudesta maailmasta, ja siitä tuli nopeasti Dvořákin kiistatta suosituin sinfonia.

Muodoltaan ja tyyliltään sinfonia on läpeensä eurooppalainen, silti sen melodioissa soi uuden maailman henki ja rytmit. Dvořák ei ole lainannut perinnesävelmiä sellaisenaan, vaan pikemminkin hän ruokki niillä inspiraatiotaan; vain ensiosan huilusoolon lähde on paikannettavissa lauluun Swing Low, Sweet Chariot. Musiikkilainat ovat kulkeneet myös toiseen suuntaan: toisen osan melodia, Dvořákin oma sävellys, sai uuden elämän afroamerikkalaisissa kirkonmenoissa hänen oppilaansa William Arms Fisherin sanoituksella Goin’ Home.

Teksti: Jaani Länsiö