Tampere Filharmonian kantaesittämä Keep Your Eyes Open puhutteli yleisöä – lue teoksen teksti
Säveltäjä Mary Kouyoumdjianin Keep Your Eyes Open sai maailman ensiesityksensä Tampere Filharmonian konsertissa Tampere-talossa 25.9.2026. Teoksen johti Stephanie Childress, joka toimi konsertissa myös kertojana ja lausui teokseen sisältyvän kirjailija ja kulttuurihistorioitsija Colin Dickeyn tekstin. Teos ja sen lausuttu teksti herättivät yleisössä kiinnostusta.
Konsertin jälkeen olemme saaneet yleisöltä kyselyjä Colin Dickeyn tekstistä, jota ei julkaistu käsiohjelmassa. Julkaisemme sen nyt kirjailijan luvalla alkuperäiskielellä ja suomennettuna.
Säveltäjä Mary Kouyoumdjianin Keep Your Eyes Open tarkastelee yhteiskunnallista vallanhalua, pyrkimystä pysyvyyteen sekä joukkopsykologian voimaa ja vaaroja. Dickeyn teksti nivoutuu kiinteäksi osaksi sävellystä ja pohtii muun muassa joukkoon sulautumisen houkutusta, yksilöllisyyttä ja vallan mekanismeja. Teoksen nimi, Keep Your Eyes Open, kiteyttää sen kehotuksen: pidä silmäsi auki ja tarkkaile ympäröivää maailmaa.
Keep Your Eyes Open on Tampere Filharmonian, Milwaukeen sinfoniaorkesterin ja Naples Philharmonicin yhteistilaus. Teos on sävelletty Stephanie Childressille, ja sen kantaesittivät Stephanie Childress ja Tampere Filharmonia Tampere-talossa 25. syyskuuta 2026.
Keep Your Eyes Open
Musiikki: Mary Kouyoumdjian
Kantaesitys: Stephanie Childress ja Tampere Filharmonia, Tampere-talossa 25. syyskuuta 2026.
Kesto: noin 15 minuuttia
Kokoonpano:
kertoja
I viulu (soolo)
II viulu (soolo)
alttoviulu (soolo)
sello (soolo)
kontrabasso
Text by Colin Dickey
That first time I joined, I’d never felt so free. Our numbers swelled, we moved, a chorus, in unison, all wearing the same uniform.
We had no leader then. They say when starlings murmurate, each bird is only watching seven others. That’s how we moved. Purposeful, but without direction.
When you’re all dressed the same, you’re anonymous. You can do anything you wanted. You could say I almost forgot my name. Exhilarating.
If you weren’t with us, you feared us. We could do anything we wanted to you.
We were together, we were one.
*
Elias Canetti, surveying the wreckage of history, came to believe that civilization begins in crowds—initially open, dynamic groups. At some point, the crowd becomes a tribe, a nation, a religion—in other words, a closed system—choosing solidarity, identity. No longer open, it now only perpetuates its own power, which it can only do through violence. Nowhere is this more evident, Canetti believed, than in the dead architecture of fascism. The grand edifices meant to harness the power and violence of crowds—great plazas and massive cultural halls. Monomaniacal leaders chisel their names into the stone of such monuments, thinking them eternal. But they admit no spark of life. Theirs is a logic that leads nowhere but the camps, places where we go now, far too late, to read lists of names on walls. It is a logic that arrives before you know it. One that begins in whispers, in murmurs. Listen closely. Look around and you can see the signs.
*
Keep your eyes open.
They are building monuments.
They are building walls.
There are walls all around us.
There are names on the wall.
Source: full score, 26 August 2026. Text reproduced from the score for programme publication.
Pidä silmäsi auki
Musiikki: Mary Kouyoumdjian
Teksti: Colin Dickey
Kun liityin ensimmäisen kerran joukkoon, en ollut koskaan tuntenut oloani niin vapaaksi. Meitä tuli yhä enemmän, liikuimme kuorona, yhtenäisesti, kaikilla samanlainen asu.
Meillä ei silloin ollut johtajaa. Sanotaan, että kun kottaraiset lentävät parvena, kukin lintu tarkkailee vain seitsemää muuta. Niin mekin liikuimme. Määrätietoisesti, mutta ilman suuntaa.
Kun kaikilla on samanlaiset vaatteet, olet nimetön. Voit tehdä mitä vain haluat. Voisi sanoa, että melkein unohdin oman nimeni. Huumaavaa.
Jos et ollut meidän puolellamme, pelkäsit meitä. Me saatoimme tehdä sinulle mitä vain halusimme.
Olimme yhdessä, olimme yhtä.
*
Elias Canetti tarkasteli historian raunioita ja päätyi ajattelemaan, että sivilisaatio alkaa väkijoukoista, aluksi avoimista ja dynaamisista ryhmistä. Jossain vaiheessa väkijoukosta tulee heimo, kansakunta, uskonto, toisin sanoen suljettu järjestelmä, joka valitsee yhteenkuuluvuuden, identiteetin. Se ei enää ole avoin, vaan ylläpitää ainoastaan omaa valtaansa, ja siihen se kykenee vain väkivallan avulla. Canettin mukaan tämä näkyy selvimmin fasismin kuolleessa arkkitehtuurissa. Suuret rakennelmat, joiden tarkoitus on valjastaa väkijoukkojen voima ja väkivalta: valtavat aukiot ja massiiviset kulttuurihallit. Yhteen ajatukseen pakkomielteisesti takertuvat johtajat hakkaavat nimensä tällaisten monumenttien kiveen kuvitellen niiden olevan ikuisia. Mutta niissä ei ole elämän kipinääkään. Niiden logiikka ei johda minnekään muualle kuin leireille, paikkoihin, joihin me nyt menemme, aivan liian myöhään, lukemaan seinille kirjoitettuja nimiluetteloita. Se on logiikkaa, joka ottaa vallan ennen kuin huomaatkaan. Se alkaa kuiskauksista, hiljaisesta kohinasta. Kuuntele tarkkaan. Katso ympärillesi, niin voit nähdä merkit.
*
Pidä silmäsi auki.
He rakentavat monumentteja.
He rakentavat muureja.
Muureja on kaikkialla ympärillämme.
Muurissa on nimiä.
Tekoälyavusteinen suomennos käsiohjelmakäyttöön.
