Fidelio

Ludwig van Beethovenin Fideliota (1805/1814) ympäröivät tarinat eivät johdu niinkään oopperan taiteellisista ansioista kuin sen poikkeuksellisesta historiasta – jäihän se maailman suurimman säveltäjän ainoaksi oopperaksi, eikä meinannut koskaan tulla valmiiksi.

Yksikään teos ei tuottanut Beethovenille niin suuria synnytystuskia, tappioita, pettymyksiä, vaivaa ja katkeruutta kuin Fidelio, jonka työstämisen hän aloitti vuonna 1804. Tätä ennen hän oli jo kokeillut säveltää oopperaa impressario Emanuel Schikanederin librettoon Vestas Feuer, huonolla menestyksellä. Uusi hanke perustui Jean Nicholas Bouillyn näytelmään Léonore ou L’amour conjugal (Léonore, tai aviollinen rakkaus), jonka libreton Joseph Sonnleithner oli kirjoittanut Pierre Gaveaux’n samannimisen oopperan pohjalta. Suositun ja ajankohtaisen tarinan oli säveltänyt myös Fernandino Paer, jolta Beethoven otti runsaasti vaikutteita.

Tositapahtumiin ja Ranskan vallankumousaatteisiin perustuva tarina on poliittisista syistä siirretty 1700-luvun Sevillaan, Espanjaan. Beethoven nimesi oopperan Leonoreksi päähahmon mukaan, mutta Theater an der Wien mainosti oopperaa Fideliona välttääkseen sekaannuksen alkuperäiseen näytelmään.

Vankilanjohtaja Don Pizzarro on sulkenut poliittisen vastustajansa Florestanin kuolemanselliin. Florestanin uskollinen vaimo Leonore on lähtenyt uhkarohkealle pelastusretkelle hankkiutumalla vanginvartijaksi ja naamioitumalla mieheksi, Fidelioksi. Hän on myös vietellyt päävartija Roccon tyttären Marzellinen ja rikkonut tämän ja Jaquinon suhteen. Viekkaudella, sinnikkyydellä ja uskollisuudella Fidelio pelastaa miehensä, ja pääministeri Don Fernando julistaa Pizzarron tyrannian päättyneeksi ja vangitsee tämän.

Teilatusta tekeleestä mestarin musiikilliseksi testamentiksi

Juoni on jopa oopperakirjallisuuden mittapuulla heppoinen ja jähmeä. Tarinaa enemmän Beethovenia kiehtoikin sen edustamat aatteet: yksilön uhrautuminen, uskollisuus, vapaus, ja itsevaltiuden vastustaminen. Pahaksi onneksi juuri tämänkaltaiset, Ranskan vallankumouksesta sikiävät ihanteet olivat laskusuhdanteessa Fidelion ensimmäisen ensi-illan aikaan: Napoleon oli valtaamassa Eurooppaa alleen ja marssinut joukkoineen vastikään Wieniin. Libretisti Sonnleithnerin pitikin pehmitellä virkamiehiä selittämällä, ettei Fidelio missään nimessä ota kantaa ajankohtaisiin teemoihin saati politiikkaan, vaan sen tarkoitus on ylistää uskollisuutta ja rakkautta. Ensi-ilta oli pannukakku: sota oli verottanut sekä kaupunkilaisten ostovoimaa että viihteennälkää. Yleisö koostui pitkälti ranskalaisista sotilaista, joille saksalainen, kantaaottava oopperataide tuskin tarjosi muuta kuin ajanvietettä iltavapaille. Puolityhjät näytännöt keskeytettiin kolmen esityksen jälkeen.

Tekijöiden usko tuotteeseen ei tästä horjunut. Laulajat järjestivät Fideliosta yksityisesityksiä pianon ja viulun säestyksellä. Beethoven lähetti partituurin esitysten toivossa jopa Prahaan, mutta kaavailtua tuotantoa ei koskaan saatu valmiiksi. Fidelio palasi Theater an der Wieniin vain neljä kuukautta myöhemmin, nyt rutkasti lyhennettynä ja uudella alkusoitolla höystettynä. Tämäkään ei kriitikoita tyydyttänyt, mutta yleisö rynni lippuluukulle. Tällä kertaa Beethoven kampitti itse itsensä – Fidelio olisi ollut menestys, ellei säveltäjä olisi vetänyt teosta takaisin vedoten taloudellisiin erimielisyyksiin teatterinjohdon kanssa.

Fidelio katosi kartalta lähes kahdeksaksi vuodeksi, kunnes se nousi tuhkasta yhdessä Euroopan kanssa. Napoleon oli kukistettu, ja maailman johtajat olivat kerääntyneet Wieniin vuonna 1814 pohtimaan uusia valtiorajoja hyvässä yhteishengessä. Kongressin iltamenoja vauhditti uusi tanssivillitys, wienervalssi. Passiivisempaa ajanvietettä kaipaaville tarjottiin Fideliota. Yhteensä 20 erikoisnäytöstä myivät katsomot täyteen, ja tällä kertaa jopa selkänsä kääntäneet pitivät kuulemastaan. Voisi kuvitella, että Beethoven olisi yhtynyt riemuun, mutta hän oli korkeintaan helpottunut: ”Voin vakuuttaa, että tällä oopperalla ansaitsen marttyyrin kruunun,” hän kirjoitti uuden libreton laatineelle Georg Friedrich Treitschkelle. ”Sinä olet pelastanut sen, mitä tästä haaksirikosta voi kasaan saada. Olen siitä ikuisesti kiitollinen.” Beethoven teki pyhän lupauksen, ettei koskaan palaisi oopperan pariin. Eikä palannutkaan.

Vaikka Treitschke oli tiivistänyt libreton kahteen näytökseen ja Beethoven kirjoittanut musiikkia uusiksi kuin ”korjailisi muinaista linnoitusta”, Fidelion yllättävä menestys kymmenen vuotta totaalisen teilauksen jälkeen oli enemmän historiallisten virtausten kuin taiteellisten muutosten ansioita. Beethovenista oli tullut kansainvälinen säveltaiteen supertähti ja Wienin kansallissankari, jonka jokaista teosta käsiteltiin mestarin erehtymättömän kosketuksen ilmentymänä. Jos Napoleonin valtaamassa Wien karsasti Fideliota vuonna 1805, nyt sitä juhlittiin vapausaatteen musiikillisena symbolina, merkkinä tyrannian kukistumisesta – joksi se toki oli tarkoitettukin. Kuvaavaa on, että Beethovenin nykyään heikoimpana pidetty teos, poliittisesti latautunut juhlakantaatti Wellingtonin voitto (1813) oli syntyaikanaan valtava hitti ja koko hänen uransa taloudellisesti tuottoisin teos. Aika oli myös kypsä uudelle, poliittisesti kantaaottavalle musiikille. Mozartin ja Cherubinin harmiton viihde oli jäänyt edelliselle aikakaudelle, ja saksalainen ooppera oli vähitellen syrjäyttämässä Italialaista oopperaa vuosisataiselta valtaistuimeltaan.

Fidelion tapahtumat tiivistetysti

Viimeiseen versioon Beethoven sävelsi jälleen uuden alkusoiton, nyt jo neljännen version. Se poikkeaa edellisistä, laajoista ja tarinallisista alkusoitoista merkittävästi pysymällä temaattisesti suppealla alalla ja paljastamatta juonen käänteitä etukäteen.

Ensimmäinen näytös avautuu päävartija Roccon kotona, jossa Jaquino ja Marzellino kiistelee suhteen vakiinnuttamisesta, nyt kun Fidelio on vietellyt Mazellinan. Rocco kertoo Fideliolle salaisesta tyrmästä, johon hänellä ei ole mitään asiaa – Florestanin täytyy olla siellä. Fidelio taivuttelee Roccoa rikkomaan sääntöjä päästämällä hänet kellariin.

Paikalle saapuu Pizzarro, jolle Rocco kertoo uutiset pääministerin aikeista tulla tarkastamaan väitteet vankien epäinhimillsestä kohtelusta. Pizzarro päättää hävittää todisteet murhaamalla Florestanin ja määräämällä Roccon kaivamaan tälle haudan. Rocco ottaa – vastoin kieltoja – avukseen Fidelion.

Toinen näytös aukeaa riipaisevalla, tummanpuhuvalla alkusoitolla, joka johdattelee kuulijat Florestanin tuskanhuutojen täyttämään, pimeään tyrmään. Rocco ja Fidelio saapuvat kaivamaan hautapaikkaa. Fidelio rohkaisee Florestania pysymään vahvana. Kun Rocco kertoo Pizzarrolle, että hauta on valmis, tämä kaivaa esiin tikarinsa murhatakseen Florestanin, mutta Fidelio ryntää väliin. Juuri sillä hetkellä pääministeri Don Fernando tulee paikalle. Hän julistaa tyrannian päättyneeksi ja rauhan aikakauden alkaneeksi. Rakastavaiset saavat toisensa, Pizzarro joutuu kahleisiin.

Teksti: Jaani Länsiö

Susanna Mälkki on yksi sukupolvensa arvostetuimpia kapellimestareita. Mälkki työskentelee säännöllisesti Euroopan ja Yhdysvaltojen huippuorkestereiden kanssa ja merkittävimmissä oopperataloissa, kuten Milanon La Scalassa, New Yorkin Metropolitan-oopperassa, Wienin valtionoopperassa ja Pariisin oopperassa. Suomessa Mälkki on Helsingin kaupunginorkesterin päävierailijakapellimestari ja toiminut orkesterin ylikapellimestarina vuosina 2016–2023. Hän on toiminut myös Los Angelesin filharmonisen orkesterin päävierailijakapellimestarina vuosina 2017–2022 sekä johtanut useita Yhdysvaltojen huippuorkesterita sekä muun muassa Lontoon sinfoniaorkesteria, Münchenin filharmonikkoja, Wienin sinfoniaorkesteria ja Berliinin filharmonikkoja. Pierre Boulez’n kutsusta Mälkki toimi Ensemble intercontemporainin musiikillisena johtajana vuosina 2006–2013.

Mälkin merkittävä panos taiteen alalla on tunnustettu useilla palkinnoilla: hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 2011, joka on yksi Suomen korkeimmista kunniamerkeistä. Hänelle on myönnetty Ranskan Arts et des Lettres -ritarikunnan Officier-arvo (2014) ja Commandeur-arvo (2022), ja tammikuussa 2016 hänet nimitettiin Ranskan kunnialegioonan Chevalieriksi. Hän on Lontoon Royal Academy of Musicin kunniajäsen ja Tukholman Kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen. Lokakuussa 2016 hänet nimettiin Musical American vuoden 2017 kapellimestariksi, ja marraskuussa 2017 hänelle myönnettiin Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinto.

Viimeksi Mälkki on johtanut Tampere Filharmoniaa keväällä 2013.

I-viulu
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Anna-Leena Haikola 1.konserttimestari tp.
Maria Itkonen 3. konserttimestari
Lea Antola
Tatevik Ayazyan
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Ivi Ots
Vitali Torkkeli
Kati Tuominen-Heroja
Janita Oksanen tp.

II-viulu
Erkki Louko *tp.
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Riitta Hallila
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Eemil Ansamäki tp.
Saara Kangas tp.
Zofia Trybus tp.
Josefina Haikarainen tp.

Alttoviulu
Mikhail Slobodyanyuk sooloaltisti
Barbora Hilpo ***tp.
Kaisa Anttila
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Satu Kae tp.
Iina Marja-aho tp.

Sello
Simon Svoboda **tp.
Risto Rajakorpi ***tp.
Miika Jämsä
Sampo Liukko
Elina Rouvali
Virpi Välimäki

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Oskari Hanhikoski **
Juha Kleemola
Pentti Huhtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***

Oboe
Juha Ala **
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Reetta Näätänen

Fagotti
Eri Ikeda **tp.
Sarah Tako ***
Ananta Diaz tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Pasi Tiitinen

Trumpetti
Xiang Guo *
Onni Pietilä ***tp.
Tapio Kilpinen

Pasuuna
Sakari Mäkimattila **tp.
Mikhail Kapustin ***

Patarummut
Tiina Laukkanen *

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.

Kuoronjohtaja Heikki Liimola valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta 1988 opiskeltuaan orkesterinjohtoa Jorma Panulan sekä laulua Yrjö Nykäsen ja Anssi Hirvosen johdolla. Liimola toimi Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Kuopion yksikön kuoronjohdon opettajana vuodesta 1987 ja lehtorina vuodesta 1995 lähtien vuoteen 2023 asti. Lisäksi hän hoiti Sibelius-Akatemian kuoronjohdon päälehtoraattia viransijaisena 1992-93 ja 1994-95. Harjun Nuorten kuoroa – sittemmin Harjun Kamarikuoroa – hän on johtanut vuodesta 1977, Eteläsuomalaisen osakunnan laulajia 1986-90, Suomen Kirkon kuoroa 1987-90, Suomen Kanttorikuoroa 1989-98 ja Savonlinnan aikaisempaa Oopperajuhlakuoroa 1991-95.

Heikki Liimola on toiminut Tampereen Oopperan kuoron johtajana Vuodesta 1990 lähtien. Vuosina 1989-2005 hän oli Tampereen Sävel -kuorofestivaalin taiteellinen johtaja ja on sen jälkeen toiminut taiteellisen työryhmän jäsenenä. Tampereen Filharmonista kuoroa hän johti kuoron perustamisesta vuodesta 1990 lähtien vuoteen 2004 asti. Liimola toimi Klemetti-Opiston kamarikuoron taiteellisena johtajana vuosina 2005-2023. Suomen Kuoronjohtajat valitsivat Liimolan vuoden kuoronjohtajaksi 1998, ja vuonna 2019 hänet palkittiin Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahaston kulttuuripalkinnolla. Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli myönsi Liimolalle director cantus -arvonimen vuonna 2023.

Siljamari Heikinheimo on viulisti ja oopperaohjaaja. Ohjaajana Heikinheimo on työskennellyt ohjaaja Stefan Herheimin ohjaustiimissä Düsseldorfin Deutsche Oper am Rhein –oopperatalossa ja Berliinin Komische Operassa sekä apulaisohjaajana Suomen Kansallisoopperassa. Hänen ohjaamansa Bèla Bartòkin Herttua Siniparran Linna, Kurt Weillin Seitsemän Kuolemansyntiä ja Toscan muotokuva ovat saaneet ensi-iltansa Rauma Festivossa. Rauma Festivon tilaama, Heikinheimon ohjaama, Sampo Kasurisen säveltämä ja Aina Bergrothin käsikirjoittama Trapped Butterfly reflektoi ikonisen oopperan perintöä ja teos kantaesitettiin kesällä 2023 Kuhmon Kamarimusiikki -festivaalilla, Meidän Festivaalilla ja Rauma Festivossa. Metropolian oopperakoulutus kantaesitti keväällä 2024 Heikinheimon ohjauksen Joonas Pohjosen kamarioopperasta Tiimi.

Viulistina Heikinheimo esiintyy kamari- ja orkesterimuusikkona, solistina, sekä näyttämötaidetta ja musiikkia yhdistävissä produktioissa. Heikinheimo oli RSO:n jäsen vuosina 2012–2016 ja nykyisin hän vierailee pohjoismaisissa orkestereissa konserttimestari- ja äänenjohtajatehtävissä. Heikinheimo on vakiovieras monilla musiikkijuhlilla, ja lisäksi hän on nauhoittanut useita suomalaisia viulu- ja kamarimusiikkiteoksia Yleisradiolle.

Heikinheimo toimii Rauma Festivon taiteellisena johtajana ja on Soivat Kirjat –konserttisarjan taiteellinen suunnittelija. Vuodesta 2020 hän on toiminut viulunsoiton lehtorina Turun AMK:n Taideakatemiassa.

Alma Pöysti on näyttelijä ja ohjaaja, joka on saavuttanut merkittävää tunnustusta niin elokuvissa, televisiossa kuin teatterissa. Hänet tunnetaan parhaiten nimiroolistaan elokuvassa Tove (2020). Vuonna 2023 Alma oli ehdolla Golden Globe -palkinnon saajaksi parhaasta naispääosasta elokuvassa Kuolleet lehdet (2023). Pöysti on työskennellyt useissa merkittävissä teatterirooleissa muun muassa Kansallisteatterissa ja Svenska Teaternissa sekä useissa muissa suomalaisissa teattereissa.

Näyttämö- ja elokuvatöiden ohella Pöysti tunnetaan myös äänirooleistaan ja yhteiskunnallisesta aktiivisuudestaan taiteen kentällä. Hän toimii vahvana kulttuurin puolestapuhujana ja on korostanut taiteen merkitystä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Tuomas Parkkinen on helsinkiläinen näytelmäkirjailija ja libretisti, ooppera- ja teatteriohjaaja. Hän on tehnyt teatteria yli 30 vuotta. Parkkinen on kirjoittanut 16 näytelmää, kolme librettoa, musiikkinäytelmiä, revyitä ja monologeja. Hän on tehnyt lyriikan yli sataan näyttämölauluun.

Parkkiselle kelpaavat vain suuret aiheet. Hän on kirjoittanut äitiydestä, lapuanliikkeestä ja Suomen sisällissodasta. Hänen varhaistuotantonsa näytelmä Stand up, Jesus! käsitteli satiirisesti Jeesus Nasaretilaisen elämää ja lähiomaisia.

Parkkisen kirjallisen tuotannon vahvuudet ovat juonellinen kerronta, älykäs huumori, monikerroksiset henkilöt. Hänen teoksensa jättävät poikkeuksetta vahvan tunnejäljen. Hänen tunnetuimmat librettonsa ovat kriitikoiden ja yleisön ylistämät oopperat Hiljaiset perivät maan (2022), Veljeni vartija (2018) ja musikaali Tom of Finland (2017).

Ville Syrjä työskentelee Akun Tehtaan palveluksessa valosuunnittelijana Tampere-talossa. Näyttämöteosten valosuunnittelun lisäksi Syrjä on vastannut yli 30 vuoden ajan Tampere-talon konserttituotantojen ja tapahtumien valaisusta ja niiden valoteknisestä suunnittelusta. Syrjän aikaisempia suunnittelutöitä Tampereen Oopperalle ovat olleet mm. La Traviata (2024), Taikahuilu (2022 ja 2011), Carmen (2020), Veljeni vartija (2018), Figaron häät (2014) ja Otello (2005).

Sopraano Miina-Liisa Värelä on noussut esiin viimeaikaisten esiintymistensä kautta. Hän on saanut ylistäviä kehuja mm. Die Färberinin oolissa kahdessa uudessa Die Frau ohne Schatten -oopperan esityksessä arvostetussa Festspielhaus Baden-Badenissa, jossa Berliner Philharmoniker -orkesteria johti Kirill Petrenko, sekä Semperoper Dresdenissä Christian Thielemannin johdolla. Opernmagazin on ylistänyt Miina-Liisa Värelää yhdeksi lupaavimmista dramaattisista sopraanoista. Wagnerin oopperassa Tristan ja Isolde hän oli ”helmeilevä-ääninen ja intiimi tavalla, jota harvoin kuulee tässä roolissa”. Hän on esiintynyt Tristan ja Isolde -oopperassa Los Angeles Philharmonicin kanssa Gustavo Dudamelin johdolla sekä Robin Ticciatin johdolla Glyndebourne Festival Operassa ja Lontoon BBC Promsissa.

Muita viimeaikaisia menestyksiä ovat olleet debyytti Leonorena Beethovenin Fideliossa Canadian Opera Companyssa, nimirooli Ariadne auf Naxosissa Gran Teatre del Liceussa ja Suomen kansallisoopperassa, sekä Ortrudin rooli Wagnerin Lohengrinissä Salzburgin Landestheaterissa ja Oper Frankfurtissa. Die Frau ohne Schatten -oopperassa hän on esiintynyt myös Oper Frankfurtissa, Bayerische Staatsoperissa ja Verbier-festivaalilla. Suomen kansallisoopperassa hän lauloi Sieglinden uudessa Die Walküre -tuotannossa ja esitti nimiroolin Straussin Elektrassa Landestheater Linzissä. Hänen debyyttinsä Toscan roolissa Savonlinnan Oopperajuhlilla Lorenzo Passerinin johdolla sekä Turandotina Suomen kansallisoopperassa Hannu Linnun johdolla saivat suurta kiitosta.

Lue lisää: https://www.harrisonparrott.com/artists/miina-liisa-varela

Tenori Jussi Myllys esiintyy niin ooppera-, konsertti- kuin liedlaulajana. Sibelius-Akatemian opintoja seurasi vuosi vaihto-opiskelijana Berliinissä, minkä jälkeen hän sai solistikiinnityksen Frankfurtin oopperaan vuosiksi 2006–2009. Syksystä 2009 hän on kuulunut Düsseldorfin Deutsche Oper am Rheinin solistikuntaan.

Myllyksen barokista moderneihin kantaesityksiin kattavaan oopperarepertuaariin kuuluvat Mozartin keskeiset tenoriroolit Tamino, Don Ottavio, Ferrando ja Belmonte, Stravinskin Hulttion tien Tom Rakewell, Ruusuritarin Italialainen laulaja, Salomen Narraboth, Arabellan Matteo, Falstaffin Fenton ja Jevgeni Oneginin Lenski. Myllys on vieraillut mm. Napolin, Geneven ja Pariisin oopperataloissa, Berliinin Komische Operassa, Dresdenin Semperoperassa, Edinburghin festivaaleilla, Suomen Kansallisoopperassa ja Savonlinnan Oopperajuhlilla. Myllys esiintyy myös säännöllisesti Baijerin valtionoopperassa Münchenissä.

Myllys on esiintynyt useiden tunnettujen kapellimestareiden johdolla, kuten Kent Nagano, Daniele Gatti, Esa-Pekka Salonen, Adam Fischer ja Zubin Mehta. Konsertti- ja oratoriolaulajana Myllyksen ohjelmistoon kuuluvat mm. Bachin Matteus-passion Evankelista, Brittenin Serenade, Händelin Messias, Haydnin Luominen, Verdin Requiem ja Mahlerin Das Lied von der Erde. Hänen uusimpia roolejaan ovat Erik Wagnerin Lentävässä hollantilaisessa Tampereen oopperassa, Jenufan Stewa sekä Parsifalin nimirooli ja Chevalier Poulencin oopperassa Karmeliittasisaret. Tulevia tehtäviä ovat mm. Nabuccon Ismaele ja Sinowi Shostakovitsin oopperassa Mzenskin kihlakunnan Lady Macbeth.

Lue lisää: https://cantanteartist.com/taiteilijat/jussi-myllys/

Baritoni Tommi Hakala tuli kansainvälisesti tunnetuksi kesällä 2003 voittamalla BBC:n järjestämän Singer of the World -laulukilpailun Cardiffissa. Hänet tunnetaan myös vuoden 2001 Merikanto-kilpailun voittajana. Opinnot Riihimäen musiikkiopistossa, Sibelius-Akatemiassa ja Karlsruhen musiikkikorkeakoulussa johtivat kiinnitykseen Nürnbergin oopperassa 1998–2001, josta hän siirtyi Leipzigin oopperaan 2001–2004.

Vuosina 2008–2013 Hakala kuului Suomen kansallisoopperan solisteihin. Tommi Hakalan lukuisista kansainvälisistä oopperavierailuista mainittakoon mm. New Yorkin Metropolitan, San Francisco, Dresdenin Semperoper, Deutsche Oper Berlin, Essenin Aalto-Theater, Teatro Regio Torino ja Barcelonan Liceu sekä suomalaisista Suomen kansallisooppera, Tampereen ja Turun oopperat sekä Savonlinnan Oopperajuhlat. Hakala on työskennellyt useimpien suomalaisten ja lukuisten kansainvälisten huippukapellimestareiden kanssa.

Hakalalla on lisäksi paljon kysyntää niin lied- kuin orkesterikonserttienkin solistina, ja hän on tehnyt myös useita levytyksiä. Vuodesta 2019 alkaen Hakala debytoi Suomen kansallisoopperan uudessa Ring-produktiossa sekä Rheingold- että Die Walküre -oopperoiden Wotan-rooleissa sekä Siegfriedin Wandererin roolissa Esa-Pekka Salosen ja Hannu Linnun johdolla. Wotanin Hakala on laulanut myös Kreikan kansallisoopperassa ja Wandererin Stuttgartin valtionoopperassa. Roolidebyytti Wagnerin Lentävän hollantilaisen nimiroolissa Tampereen Oopperassa 2023. Viimeisimpiä tehtäviä mm. Johannes Kastaja Richard Straussin oopperassa Salome Wienin Volksoperassa ja Torinon Teatro Regiossa.

Lue lisää: https://cantanteartist.com/taiteilijat/tommi-hakala/

Baritoni Waltteri Torikka on suomalainen ooppera- ja konserttisolisti. Hänet on huomioitu mm. Martti Talvela -säätiön apurahalla, Aix-en-Provence-festivaalin Mozart-akatemian HSBC Laureates -palkinnolla, Bayreuth-stipendillä, Pro Musica Säätiön Vuoden nuori muusikko -tunnustuksella ja Lappeenrannan valtakunnallisen laulukilpailun voitolla. Torikka on esiintynyt kaikkien suomalaisten sinfoniaorkestereiden solistina ja mm. BBC Proms-festivaalilla Royal Albert Hallissa Sibeliuksen Kullervon nimiosassa.

Waltteri Torikka on rohkeasti murtanut ja ylittänyt genrerajoja kotimaassaan. Hän on ollut luomassa useiden oopperoiden kantaesityksiä sekä esiintyjänä että taiteellisena johtajana. Viimeisin Torikan albumi, Songs by Oskar Merikanto julkaistiin keväällä 2024 (Ondine records). Vuonna 2024 on luvassa mm. useita konsertteja ja resitaaleja, monologioopperan kantaesitys Turun Kaupunginteatterissa sekä Mozartin Don Giovannin nimirooli Savonlinnan Oopperajuhlilla.

Lue lisää: https://www.waltteritorikka.com/

Helsingissä varttunut ja Amsterdamissa asuva Iida Antola on suomalainen muusikko ja taiteilija, joka työskentelee pääasiassa oopperasolistina. Hän on myös Berliinin Universität der Künste -korkeakoulussa tutkinnon suorittanut kuoronjohtaja ja Sibelius Akatemiasta valmistunut pianisti.

Antola debytoi vuonna 2017 Suomen kansallisoopperassa Paminan roolissa (Mozart: Taikahuilu) ja on siitä asti laulanut kansallisoopperassa useita päärooleja. Keväällä 2022 hän debytoi Ranskassa Limoges’in oopperassa Echon roolissa (Straussi: Ariadne auf Naxos). Muista viimeaikaisista tehtävistä tärkeimpiä ovat Suor Angelican (Puccini) ja Adinan (Rossini) nimiroolit Berliinin Alte Münze -teatterissa ja Krakovan filharmoniassa sekä Leonoran (Verdi: Il trovatore), Micaëlan (Bizet: Carmen) ja Donna Elviran (Mozart: Don Giovanni) tehtävät. Syksyllä 2022 Antola esiintyi Morsiamen roolissa Kaija Saariahon viimeisen opperan Innocence Suomen kantaesityksessä.

Antola on menestynyt useissa kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa. Vuonna 2022 Antola palkittiin kansainvälisillä Rossini in Wildbad -festivaaleilla Bel Canto -palkinnolla, yleisön suosikin palkinnolla sekä Inge Borkh -stipendillä. Hän sai Lappeenrannan laulukilpailuiden naisten sarjan ensimmäisen palkinnon vuonna 2023.

Antola on myös palkittu liedlaulaja joka on konsertoinut Würzburgin Mozart-juhlilla, Berliinin Crescendo-festivaalilla, Ploiesti Filharmoniassa, Bukarestin Ateneumissa ja Ranskassa Royaumont’n luostarissa. Antolan ensimmäinen levy The truth about love pianisti Kirill Kozlovskin kanssa julkaistiin keväällä 2023.

Lue lisää: http://www.iidaantola.com/fi/

Suomen tämän hetken kysytyimpiin nuoren polven oopperalaulajiin kuuluva Tuomas Miettola debytoi maaliskuussa 2022 menestyksekkäästi Suomen kansallisoopperassa Noviisin roolissa Benjamin Brittenin oopperassa Billy Budd. Muita viimeaikaisia rooleja ovat olleet Tamino (Mozart: Taikahuilu), Fritz (Mascagni: L’Amico Fritz), Albert Herring (Britten: Albert Herring), Ferrando (Mozart: Cosi fan tutte) ja Male Chorus (Britten: The Rape of Lucretia). Miettola on kantaesittänyt lukuisia oopperarooleja mm. Ilmajoen Musiikkijuhlilla, Kuhmon Kamarimusiikissa, Rauma Festivossa sekä Meidän Festivaalilla.

Miettola palkittiin 2023 kansainvälisissä Havets Röst -laulukilpailuissa toisella palkinnolla ja Andres Wiklöfin nimeä kantavalla yleisöpalkinnolla sekä vuonna 2024 historian ensimmäisellä Jorma Hynninen -taidepalkinnolla. Miettola on myös Suomen Wagner-seuran ja Salzburgin musiikkijuhlien ystävien stipendiaatti.

Kaudella 2024/2025 Miettola palaa Tampereen Oopperan lavalle 1. miehen roolissa Joonas Kokkosen oopperassa Viimeiset Kiusaukset. Lisäksi Miettola laulaa Tampereella lokakuussa Susanna Mälkin johtaman Tampere Filharmonian solistina Jacquinon roolin (Beethoven: Fidelio) ja Suomen kansallisoopperan produktiossa 3. juutalaisen (Strauss: Salome) roolin. Produktion ohjaa Christof Loy, ja musiikinjohdosta vastaa Hannu Lintu. Kesällä 2025 Miettola tekee debyyttinsä Savonlinnan Oopperajuhlilla.

Konserttilavalla Miettola tulee esiintymään mm. Vaasan ja Lohjan kaupunginorkesterien sekä Suomalaisen barokkiorkesterin solistina ja Herningin oopperajuhlilla Tanskassa.

Lue lisää: https://www.tuomasmiettola.fi/

Matti Turunen jatkaa suomalaisten bassolaulajien hienoa perinnettä. Hänen tärkeimpiä opettajiaan ovat olleet Matti Salminen ja Jaakko Ryhänen. Hän on työskennellyt myös Tom Krausen, Jorma Hynnisen, James Vaughnin (La Scala) ja Jeffrey Goldbergin (Metropolitan Opera) kanssa.

Turunen on ollut Suomen kansallisoopperan solisti vuodesta 2019 ja esiintyy suurimpien suomalaisten orkestereiden kanssa ja festivaaleilla, kuten Savonlinnan Oopperajuhlilla. Turunen on laulanut Fasoltin (Das Rheingold, cover) Daniel Barenboimin johdolla Nibelungin sormuksessa Teatro Alla Scalassa vuonna 2010, Collinen (La bohème) Patrick Fournillierin johdolla Suomen kansallisoopperassa, Hundingin (Die Walküre) ja Mozartin Sarastron (Taikahuilu) useissa tuotannoissa. Hänen rooleihinsa kuuluvat myös Eremit (Der Freischütz), Zuniga (Carmen), Il Commendatore (Don Giovanni) ja Bartolo (Figaron häät).

Kaudella 2022/23 Turunen lisäsi useita uusia rooleja repertuaariinsa: Timurin (Turandot) ja Fafnerin (Siegfried), molemmat Suomen kansallisoopperassa, sekä Dalandin (Lentävä hollantilainen), jonka hän lauloi Tampereen Oopperassa helmikuussa 2023.

Kesällä 2024 Turunen debytoi solistina Savonlinnan Oopperajuhlilla Commendatoren roolissa (Don Giovanni) ja palaa vuonna 2025 Varlaamina (Boris Godunov) ja Timurin roolissa (Turandot). Lisäksi hän debytoi myös Tampereella Roccona Beethovenin Fideliossa ja laulaa Sarastron Hong Kongin Oopperan Taikahuilu-tuotannossa. Hän tekee myös Saksan debyyttinsä Münchenin Valtionoopperassa Rimski-Korsakovin oopperassa Jouluyö.

Lue lisää: https://www.opera-connection.com/artists/matti-turunen/