Ohjelma
George Gershwin (sov. Dennis Armitage): Gershwin for Three
Antti Hirvonen, pasuuna, Vygantas Silinskas, pasuuna ja Mihail Kapustin, bassopasuuna
Lotta Wennäkoski: Päärme
Tatevik Ayazyan, viulu, Maija Juuti, sello ja Ville Hautakangas, piano
väliaika
György Ligeti: Jousikvartetto nro 1: M
George Gershwin (sov. Dennis Armitage): Gershwin for Three
Antti Hirvonen, pasuuna, Vygantas Silinskas, pasuuna ja Mihail Kapustin, bassopasuuna
Lotta Wennäkoski: Päärme
Tatevik Ayazyan, viulu, Maija Juuti, sello ja Ville Hautakangas, piano
väliaika
György Ligeti: Jousikvartetto nro 1: Métamorphoses nocturnes
Terapia Q: Lotta Laaksonen ja István Szalay viulu, Anne Korhonen, alttoviulu ja Maija Juuti, sello
George Gershwin (1898–1937) sulautti 1920-luvun jazzin luontevaksi osaksi klassista musiikkia. Brittiläisen saksofonisti-pianistin Dennis Armitagen sovitus kolmelle vaskipuhaltimelle muokkaa Gershwinin tunnetuimmista hiteistä tarttuvien melodioiden muistelmat.
Suomalaisen nykymusiikin kärkinimiin kuuluvan Lotta Wennäkosken (s. 1970) värikylläisen musiikin tunnuspiirteitä ovat äkkinäiset tunnelmanvaihdokset; koukut, jotka harhauttavat hetkeksi, vaikka punainen lanka olisikin esillä ja seurattavissa. Päärme (2015) viittaa Wennäkoskelle tyypillisesti musiikin ulkopuoliseen käsitteeseen – tässä tapauksessa käsitöihin, ompeleisiin, tikkaamiseen, kutomiseen.
Ennen unkarilaisen György Ligetin (1923–2006) sävelkenttiin, klustereihin ja iskuttomuuteen perustuvan tavaramerkkityylin lukkiutumista syntyi hänen ensimmäinen jousikvartettonsa Métamorphoses nocturnes. Vaikka teos on taattua Ligetiä, sen taustalla soi voimakas bartókilainen rytmi- ja harmoniakäsitys.
Perushinta 17 € / eläkeläiset 10 € / opiskelijat, työttömät, varushenkilöt ja alle 17-vuotiaat 7 €
3.9.2023
15.00 - 16.45
Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, 33100 Tampere
Teosesittelyt
-
Amerikkalaisen George Gershwinin (1898–1937) ura oli yhtä loistelias kuin lyhyt. New Yorkin Tin Pan Alleyltä stadionluokan säveltäjäpianistiksi ponnistanut Gershwin sulautti 1920-luvun jazzin luontevaksi osaksi klassista musiikkia, ja vaikka häntä on toisinaan pidetty pelkkänä Broadwayn viihdenikkarina, hänen laulu- ja pianomelodiansa ovat olennainen osa myös taidemusiikin historiaa.
Brittiläisen saksofonisti-pianistin Dennis Armitagen (1928–2005) sovitus kolmelle vaskipuhaltimelle muokkaa Gershwinin tunnetuimmista hiteistä tarttuvien melodioiden muistelmat. Musikaalinumeroita The Man I Love ja I Got Rhythm seuraa oopperan Porgy and Bess hittiaaria Summertime, jota seuraa haikea ’S Wonderful. Kokoelma huipentuu Porgy and Bessin aariaan I got Plenty of Nuttin’ ja pikavisiitiksi tiivistettyyn Rhapsody in Bluehun.
Teksti: Jaani Länsiö
-
Lotta Wennäkoski (s. 1970) murtautui suomalaissäveltäjien kärkeen jo 2000-luvun alussa. Kansainvälinen nousu huipentui vuonna 2017 BBC Proms -festivaalilla kuultuun Flounceen, josta on sittemmin tullut esitetyimpiä suomalaisia nykyteoksia maailmalla.
Wennäkosken värikylläisen musiikin tunnuspiirteitä ovat äkkinäiset tunnelmanvaihdokset; koukut, jotka harhauttavat hetkeksi, vaikka punainen lanka olisikin esillä ja seurattavissa. Päärme (2015) viittaa Wennäkoskelle tyypillisesti musiikin ulkopuoliseen käsitteeseen – tässä tapauksessa käsitöihin, ompeleisiin, tikkaamiseen, kutomiseen. ”Päärmääminen on tässä triossa iloisen menevää, vaikka jäljen ei aina olekaan tarkoitus olla turhan siistiä tai säntillistä”, Wennäkoski on sanonut, ”hälysoinnit kun kuuluvat nekin olennaisesti käsintehdyn kudoksen ominaisuuksiin.”
Teksti: Jaani Länsiö
-
Unkarilainen György Ligeti (1923–2006) tuli tunnetuksi musiikillisena toisinajattelijana pistesarjallisen tyylin valloittaessa Eurooppaa 1960-luvulla. Yksittäisten, pistemäisten hetkien sijasta Ligeti hakeutui toiseen ääripäähään: sävelkenttiin, klustereihin ja iskuttomuuteen. Käännekohtana pidetään orkesteriteosta Atmosphéres (1961), jota Stanley Kubrick käytti elokuvassaan 2001: Avaruusseikkailu (1968).
Ennen Ligetin tavaramerkkityylin lukkiutumista syntyi ensimmäinen jousikvartetto Métamorphoses nocturnes (1953–4). Vaikka teos on taattua ligetiä, sen taustalla soi voimakas bartókilainen rytmi- ja harmoniakäsitys. Suomeksi teosta voisi nimittää Yöllisiksi muodonmuutoksiksi: ensimmäisen osan aavemainen teema etenee halki teoksen pikemminkin yksiosaisen ja vähittäisen kehityskertomuksen kuin 13-osaisen muunnelmateoksen muodossa.
Teksti: Jaani Länsiö