Johannes-passio

Ylikapellimestari Matthew Halls aloitti kolmivuotiskautensa Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana elokuussa 2023. Halls on orkesterin kahdestoista ylikapellimestari ja kolmas ulkomaalainen tehtävässä. Avauskaudellaan 2023/24 hän johtaa Tampereella 12 konserttia, joista keväällä seitsemän.

Halls kertoo Tampere Filharmonian soittajien poikkeuksellisen muusikkouden, innostavan työetiikan ja energisoivan kokeilunhalun valloittaneen hänet yhteisten harjoitusten ensiminuuteista lähtien, ja odottaa mielenkiintoista yhteistyötä orkesterin kanssa tulevina kausina. Hän on myös kertonut olevansa ylpeä voidessaan aloittaa ylikapellimestarina kaupungissa, jossa kulttuuria ja taide-elämää todella arvostetaan.

Halls vierailee säännöllisesti johtamassa muun muassa Clevelandin orkesteria, Seattlen sinfoniaorkesteria, Wienin sinfonikkoja, Toronton sinfoniaorkesteria ja Suomen Radion sinfoniaorkesteria. Alun alkaen hän tuli tunnetuksi etenkin vanhan musiikin tulkitsijana ja oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

Englantilainen tenori Charles Daniels on taidokas barokkimusiikin tulkitsija ja hänen kerronnalliset lahjansa ulottuvat nykymusiikkiin asti. Daniels on konsertoinut ympäri maailmaa. Uran kohokohtia ovat mm. Händelin Messias Nicolaus Harnoncourtin johdolla Wienissä, Bachin kantaatit Masaaki Suzukin johdolla Japanissa, Purcellin Fairy Queen -ooppera BBC Promsissa sekä monet konsertit Utrechtin vanhan musiikin festivaaleilla Saksassa. Danielsin ikimuistoisiin esiintymisiin kuuluvat Wojciech Kilarin Missa pro pace -teoksen esitys paaville Roomassa sekä Etelä-Amerikan kiertueella vuoristokorkeudessa esitetyt keskiaikaisen musiikin konsertit. Danielsin laajaan diskografiaan kuuluu mm. Bachin, Händelin ja Purcellin teoksia. Lauluyhtye King’s Consortin kanssa hän on tehnyt yli 25 levytystä Hyperion-levymerkille.

Korealainen sopraano Sunhae Im nousi maineeseen vanhan musiikin puolelta. Hän on esiintynyt tunnettujen kokoonpanojen, kuten Freiburgin barokkiorkesterin, kamariorkesteri Europa Galanten ja Akademie für alte Musik Berlin kanssa. Nykyään Im esiintyy laajalla klassisen ja ei- klassisen musiikin ohjelmistolla ja nauttii myös innovatiivisista projekteista, kuten La Scala -oopperan Shanghain kiertueella tehty La Finta Giardiniera tai Händelin musiikista innoituksensa saaneen Songs of Nature -teoksen maailmankiertue vuonna 2021. Imin diskografiaan kuuluu kolmisenkymmentä äänitettä, kuten Händelin ja Mozartin oopperat sekä Bachin molemmat passiot. 2015 julkaistu sooloalbumi Orfeo(s) palkittiin Elly Ameling -palkinnolla 2020. Lisäksi hänen CD:nsä Didone Abbandonata on ollut ehdolla kolmessa Opus Klassik -palkintokategoriassa.

Anna Harvey, brittiläinen mezzosopraano, voitti Pariisin oopperakilpailun ensimmäisen palkinnon vuonna 2022. Vuodesta 2018 alkaen hän on toiminut Reinin kansallisoopperan vakituisena solistina, ja esiintyy tällä kaudella Madama Butterflyssa, Taikahuilussa, Ruusuritarissa, Jevgeni Oneginissa, Lentävässä hollantilaisessa ja Parsifalissa. Konserttilavoilla hän debytoi Tampere Filharmonian lisäksi Hollannin kiertävän oopperan (Nederlandse Reisopera) kanssa ja Ádám Fischerin johdolla Düsseldorfin Tonhallessa. Erityisesti vanhan musiikin ja saksalaisen oopperan roolien parissa viihtyvän Harveyn konserttiohjelmistossa on mm. Purcellin, Handelin, Bachin, Vivaldin, Mozartin, Beethovenin, Schumannin, Mendelssohnin ja Mahlerin teoksia. Yksi Harveyn uran huippukohdista oli esiintyminen BBC Promsin päätöskonsertin solistina 2016.

Brittibasso David Shipley on Lontoon Royal Opera Housen kykyohjelman kasvatti. Oopperalavoilla häntä on kuultu mm. oopperoissa Nürnbergin mestarilaulajat, Odysseuksen paluu kotimaahan, Carmen, Jevgeni Onegin, Nabucco, Taikahuilu ja La Traviata. Tällä kaudella hän laulaa Kesäyön unelmassa Genevessä, esiintyy Muscatissa Royal Opera Housessa ja Turandotissa Zürichin oopperatalossa. Tuoreisiin konserttiyhteistöihin kuuluu laajasti Bachin, Beethovenin, Monteverdin ja Handelin ohjelmistoa eri orkestereiden ja Monteverdi-kuoron kanssa Sir John Eliot Gardnerin johdolla. Shipley on tulkinnut Stravinskyn Oedipus Rex-oopperan Tirésiasin roolin kriitikoiden ylistämällä Lontoon sinfoniaorkesterin LSO Live -tallenteella.

Dominic Sedgwick nousi parrasvaloihin työskenneltyään tiiviisti Orchestra of the Age of Enlightenmentin kanssa 2019–22. Hän valmistui Lontoon Royal Opera Housen arvostetusta Jette Parker -ohjelmasta 2017 ja debytoi samana vuonna Verdin Rigoletossa Marullona. Marullonroolin hän lauloi äskettäin myös ensivierailuillaan Bremenin ja Berliozin musiikkifestivaaleilla. Sedgwickin muita oopperarooleja ovat mm. Kuligin Katja Kabanovassa, Moralès ja Dancaïre Carmenissa sekä Toinen nasarealainen Salomessa. Konserttilavoilla Sedgwickiä on kuultu mm. Händelin Messiaassa ja Beethovenin C-duurimessussa. BBC Promseissa hän on esiintynyt Pilatuksena Bachin Matteus-passiossa. Sedgwick on Guildhall School of Music and Draman alumni ja jatkaa opintojaan Robert Deanin johdolla. Aikaisemmin hän opiskeli teologiaa ja uskontotiedettä Cambridgessa.

Tampereen Filharmonien Kuoro on noin 90 laulajan suurkuoro, joka perustettiin vuonna 1990. Kuoron ohjelmistossa on kaksi päälinjausta, isot orkesteriteokset sekä a cappella -produktiot. Taiteellinen johtaja on Ruut Kiiski ja kuoromestari Jouni Rissanen.

Kuoron tärkein yhteistyökumppani on Tampere Filharmonia, jonka kanssa esitetään 2–3 teosta vuosittain. Kuoro on esiintynyt myös mm. Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, Viron festivaaliorkesterin, Plovdivin valtionoopperan orkesterin, Estonia- teatterin orkesterin sekä Seinäjoen ja Vaasan orkesterien kanssa.

Kuoro on ehtinyt laulaa jo yli 80 konsertissa ja kymmenissä pienemmissä esiintymistilaisuuksissa, kotimaan lisäksi myös Virossa, Saksassa, Bulgariassa ja Espanjassa. Ohjelmistoon kuuluu tunnettujen suurteosten lisäksi myös harvinaisuuksia, esim. Händelin Belshazzar-oratorio ja Schumannin Requiem, molemmat Suomen ensiesityksiä.

Tampereen Filharmoninen Kuoro on levyttänyt useita kertoja. Kuoro on mukana kolmella Tampereen kaupunginorkesterin levyllä. Sibeliuksen Sanomalehdistön päivien musiikin ensilevytys on palkittu kolmella levypalkinnolla. Einar Englundin 6. sinfonia sai vuoden 2001 Janne-palkinnon. Kuoron ensimmäinen a cappella -levy Suomalaisia kuoroklassikoita ilmestyi keväällä 2002. Tampere Filharmonian kanssa on levytetty myös romanialaisen George Enescun 3. sinfonia vuonna 2013.

Lue lisää: www.tfk.fi

ANCILLA
Piritta Jalkanen

PETRUS
Petrus Marjanen

SERVUS I
Marko Tuupainen

SERVUS II
Jukka Heino

I-VIULU
Johannes Põlda, 1. konserttimestari
Joonas Pekonen, 1. konserttimestari tp.
Maria Itkonen*, 3. konserttimestari
Riikka Marttila*
Lea Antola
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Jaakko Nordman

II-VIULU
Erkki Louko* tp.
Heidi Kuula**
Anna Angervo
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi

ALTTOVIULU
Mikhail Slobodjaniuk
sooloaltisti
György Balázs*
Kaisa Anttila
Heili Hannikainen
Kimmo Kivivuori

SELLO
Simon Svoboda** tp.
Sirja Nironen
Panu Saari
Eero Vahtola

VIOLA DA GAMBA
Miika Uuksulainen

KONTRABASSO
Antti Laulaja
Juraj Valencik ** tp.

HUILU
Annaleena Jämsä*
Lotta Rissanen k.

OBOE
Juha Ala**
Heikki Pöyhönen***

FAGOTTI
Marcin Wosinski** tp.

URUT
Jouko Laivuori

LUUTTU
Eero Palviainen

__________
* äänenjohtaja
** vuorotteleva äänenjohtaja
*** varaäänenjohtaja
tp. tilapäinen
k. kisälli

Konsertissa käytetään barokkijousia.

Vaikka Johann Sebastian Bach (1685–1750) teki lopulta suurimmat ja tärkeimmät teoksensa Leipzigin kuoronjohtajana ja kanttorina, mistään ei olisi voinut päätellä hänen vielä joskus kantavan musiikinhistorian suurimman neron leimaa. Eikä näitäkään teoksia olisi varmasti syntynyt ilman sinnikästä puurtamista pienimuotoisemman soitinmusiikin parissa.

Bach syntyi tunnettuun musiikkisukuun ja oli jo lapsena taitava instrumentalisti. Hänet tiedettiin etenkin urkurina, mutta ihmelapsi hän tuskin oli. Nuorena aikuisena hän joutui kiertelemään pikkukaupungeissa ja anelemaan kanttorinpestejä. Ensimmäisestä kunnollisesta virasta hän sai potkut paitsi epäasiallinen käytöksen vuoksi myös siksi, että jätti palaamatta työpaikalleen neljän viikon virkavapaalta. Loma oli venähtänyt neljäksi kuukaudeksi.

Bachin hedelmällisin aika alkoi hänen saatuaan paikan Weimarin herttuan ja myöhemmin Köthenin ruhtinaan hoveissa, joissa hänen tuli säveltää pääasiassa maallista musiikkia. Tänä aikana 1708–1723 syntyivät hänen merkittävimmät instrumentaaliteoksensa, kuten konserttoja, soolosarjoja ja partitoja ja Das Wohltemperierte Klavier. Virkasuhteensa päätteeksi Bach passitettiin kuukaudeksi vankilaan niskottelun nojalla, kunnes sai haluamansa vapautuksen.

Kun vuonna 1723 paikka Leipzigin Tuomaskirkon kanttorina vapautui, Bach oli jälleen tyrkyllä ja jälleen turhaan. Kirkon ykkösvalinta oli Georg Philipp Telemann. Hän tosin vetäytyi kilvasta saatuaan Hampurista pyytämänsä palkankorotuksen. Toisena listalla oli Christoph Graupner, joka hänkin piti vanhan työnsä Darmstadtin hovissa. Leipzigin Tuomaskirkon valtuuskunta joutui siis tyytymään vasta kolmanneksi sijoitettuun hakijaan, Johann Sebastian Bachiin.

Hän täytti kuolemaansa saakka toimenkuvaa, johon kuului paitsi kirkonmenojen säestäminen ja kuoron harjoittaminen myös uusien teosten kirjoittaminen viikottaisella tahdilla. Tänä aikana syntyi yhteensä kolmisen santaa kantaattia, joista tosin satakunta on sittemmin kadonnut.

JOHANNES-PASSIO

Bach aloitti virkansa kirkon musiikillisena johtajana pian pääsiäisen jälkeen, eli hänellä oli lähes vuosi aikaa valmistautua ensimmäiseen suurteokseensa, passioon Johanneksen evankeliumin mukaan (1724). Se on Matteus-Passion (1727) ohella ainoa kokonaisena meidän päiviimme säilynyt passio, vaikka hän todennäköisesti sävelsi myös Luukas- ja Markus-passiot.

Passionäytelmä oli ikiaikainen traditio, joka oli satojen vuosien aikana kehittynyt varhaisista yksi- tai kaksiäänisistä melodioista suuriksi orkesteriteoksiksi kuoroineen ja laulusolisteineen. Tänä aikana ooppera oli kohonnut kohti musiikin valtavirtaa, mutta etenkin Leipzigissa niiden viihteellisyyttä karsastettiin. Bachin pitikin luvata, että hän virassaan pitäytyy ylipitkien teosten säveltämisestä, ja että niistä ei saa tulla oopperallisia vaan pikemminkin uskoon kannustavia kokonaisuuksia. Reunaehdoista huolimatta hän saattoi juuri passioissaan ylittää vaikuttavimpien näyttämödraamojen tarinallisen voiman.

Johannes-passion libretto pohjautuu pitkälti Martin Lutherin Raamatun-käännökseen, mutta esimerkiksi useisiin sooloaarioihin Bach valitsi mieluummin tekstejä Barthold Heinrich Brockesilta, Christian Weiselta ja Christian Heinrich Postelilta. Koska Johanneksen evankeliumia pidetään kolmeen muuhun verrattuna astetta henkisempänä kertomuksena, myös musiikissa on kuultu Jeesuksen yliluonnollisuutta korostavaa intensiteettiä. Siinä, missä Matteus-passiossa Jeesuksen kuolema konkretisoituu inhimillisyyden piirteinä, jo ensimmäinen Johannes-passion kuorokohtaus päästää kansalaiset anelemaan kaikkivoipaista herraa osoittamaan universaalit voimansa vielä tulevan nöyryytyksen jälkeenkin. Aivan kuin Jeesuksen lopullinen merkitys olisi jo kaiken kansan tiedossa.

Musiikillisesti Bach käyttää muutenkin retorisia keinoja varsin alleviivatusti. Jeesuksen ruoskintaa säestävät ilmiselvät sivallukset; kansalaiset huutelevat kiivastuksissaan nopeasti, tihenevästi ja kaoottisesti. Jokainen merkittävä kohtaus päättyy kuoron hymniin, joista monissa Bach turvautui tunnettuihin virsiin. Leipzigilaiset todennäköisesti osallistuivat esityksiin laulamalla mukana. Kahteen pääosaan jakautuvan passion keskellä myös luultavasti kuultiin saarna.

Bach korjaili Johannes-passiota useasti aina kuolemaansa saakka. Se kantaesitettiin pitkänä perjantaina 1724 Leipzigin Pyhän Nikolaoksen kirkossa ja toistettiin heti seuraavana vuonna Tuomaskirkossa jonkin verran muuteltuna – ehkä tekstin epäyhtenäisyyksistä johtuen, ehkä puhtaasti vaihtelun vuoksi. Joitain kohtauksia Bach tiputti pois vain palauttaakseen ne myöhemmin. Joitain hän kirjoitti kokonaan uusiksi, ja orkestrointi haki uusia sävyjä. Nykyesityksissä käytetään yleisimmin vuosien 1739–1749 versioiden yhdistelmää.

Teksti: Jaani Länsiö