Joutsenlaulu

John Storgårds on kansainvälisesti arvostettu kapellimestari, joka johtaa Lapin kamariorkesteria, BBC:n filharmonikkoja ja Ottawan National Arts Centre -orkesteria. Syksyllä 2024 hän aloitti Turun filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina. Tampere Filharmonian ylikapellimestarina hän toimi vuosina 2006–2009.

Storgårds aloitti uransa viulistina. Hän on opiskellut orkesterinjohtoa, sävellystä ja viulunsoittoa niin Sibelius-Akatemiassa kuin ulkomaillakin. Hän on toiminut konserttimestarina Avanti!-kamariorkesterissa ja Ruotsin radion sinfoniaorkesterissa sekä kapellimestarina useissa merkittävissä suomalaisissa orkestereissa. Hän johtaa säännöllisesti maailman huippuorkestereita, kuten Berliinin, Münchenin ja New Yorkin filharmonikkoja.

Storgårdsin levytyksiin lukeutuvat mm. Sibeliuksen ja Nielsenin sinfonioiden kokonaislevytykset. Storgårds esiintyy ja levyttää ahkerasti myös viulistina. Hän on saanut lukuisia julkisia tunnustuksia ja on Lapin ylipiston kunniatohtori.

johnstorgards.com

Elina Vähälä kuuluu Suomen kansainvälisesti tunnetuimpiin viulisteihin. Hän aloitti viulunsoiton kolmivuotiaana ja opiskeli musiikkia Lahdessa ja Kuhmossa. Sibelius-Akatemiassa hän opiskeli Tuomas Haapasen johdolla. Vähälä voitti Young Concert Artists International Auditions -kilpailun New Yorkissa vuonna 1999 ja esiintyi konserttosolistina jo 12-vuotiaana.

Hänet tunnetaan laaja-alaisesta ohjelmistostaan sekä useiden teosten, kuten Jaakko Kuusiston ja Kalevi Ahon viulukonserttojen, kantaesityksistä. Kuluvalla kaudella Vähälä tulee kantaesittämään Cecilia Damströmin Earth Songs -teoksen TampereRaw-yhtyeen kanssa sekä Olli Mustosen viulukonserton Radion Sinfoniaorkesterin solistina.

Vähälä on esiintynyt ympäri maailmaa merkittävien orkestereiden solistina ja soittanut kamarimusiikkia eri festivaaleilla. Hän toimii professorina Wienin musiikin ja esittävän taiteen yliopistossa sekä Naantalin Musiikkijuhlien taiteellisena johtajana.

elinavahala.com

I-viulu
Fabrizio Falasca 1.konserttimestari tp.
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Maria Itkonen 3. konserttimestari
Kaia Voitka *tp.
Liina Nuora-Loijas ***
Lea Antola
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Katri Nikkanen
István Szalay
Vitali Torkkeli
Eevi Pietarinen tp.
Maija Wesslund tp.

II-viulu
Erkki Louko *tp.
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Katariina Lankinen tp.
Zofia Trybus tp.
Josefina Haikarainen tp.
Katariina Almgren tp.
Camilla Azzola op.

Alttoviulu
Mikhail Slobodyanyuk sooloaltisti
György Balázs *
Barbora Hilpo ***tp.
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Satu Kae tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Elina Rouvali
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Joni Armio ***
Pentti Huhtinen
Juha Kleemola
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***
Marianne Järvinen tp.
Janette Leván tp.

Oboe
Simeon Overbeck *tp.
Nevio Keller **tp.
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Laure Paris tp.

Fagotti
Sarah Tako ***
Ananta Diaz tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Pasi Tiitinen

Trumpetti
Xiang Guo *
Tamás Mészáros ***

Pasuuna
Vygantas Silinskas *tp.
Mikhail Kapustin ***
Ivan Cheung

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Eppu Hietalahti *tp.
Jarmo Niininen ***tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *

Kosketinsoittimet
Hanna-Leena Savolainen *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.
kisällitoiminta op.

Sinfonia nro 3 ”White Interment”
_______________________

Ukrainalainen Victoria Polevá (s. 1962) aloitti uransa tyylejä sekoittelevana avantgardistina. Vuosituhannen lopulla Poleván tyyli kääntyi kohti uusyksinkertaisuutta, yhä pelkistetympiä harmonioita ja hengityksen tahtiin hakeutuvia rytmejä, jota esimerkiksi Pēteris Vasksin, Arvo Pärtin ja Giya Kanchelin kohdalla on usein nimitetty sakraaliseksi minimalismiksi. Poleván laajan tuotannon runko rakentuu kuoromusiikille, jonka hän löysi yhtäaikaa uuden tyylinsä kanssa.

Sinfonia nro 3 ”White interment” (suom. Valkoinen hautaanlasku, 2003) on orkesterisovitus vuosi aiemmin valmistuneesta, samannimisestä teoksesta oboelle ja kamariorkesterille. Yksiosainen teos pohjautuu Gennady Aigin runonsäkeeseen: ”nyt sataa alati lunta”, tai ”teper`vsegda snega”, jonka lausumismuodon rytmiin sinfonian suurmuoto on mallinnettu. Polevá kutsuu psykedeeliselle matkalle pimeyden kierteeseen ja ikiuneen, loputtoman lumisateen peittämään tyhjyyteen.

Teksti: Jaani Länsiö

Viulukonsertto, op. 18

I Andante sostenuto
II Larghetto
III Allegro giocoso

Aulis Sallinen 90 v.

_______________________

Kahdeksan sinfonian, kymmenosaisen Kamarimusiikki-sarjan ja useiden lauluteosten Aulis Sallinen (s. 1935) on Suomen kansainvälisesti arvostetuimpia säveltäjiä. Parhaiten hänet tunnetaan kotimaisen oopperabuumin tukipilareista Ratsumiehestä (1974), Punaisesta viivasta (1978) ja oopperasta Kuningas lähtee Ranskaan (1984). Viimeistään Kullervo (1988) esitteli Sallisen myös oopperasta piittaamattomalle yleisölle.

Sallisen oopperoista tuttua, perinteiseen tonaalisuuteen nojaavaa sävelkieltä voi aistia jo viulukonsertossa (1968), hänen ensimmäisessä varsinaisessa konsertossaan. Teos syntyi viulisti Oleg Kaganille, joka kolme vuotta aiemmin soitti Sallisen soolokappaleen Cadenze Kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun pakollisena numerona.

Konsertto on kolmiosainen, joskin kaksi viimeistä osaa soitetaan yhteen. Ensiosassa solisti ei ole niinkään virtuoosi kuin tarinankertoja, joka valtaa valokeilan orkesterin rakentamalla näyttämöllä. Toisen osan mystisyyttä syventää lyömäsoitinten ovelat äänenvärit, jotka kaikuvat myös finaalin scherzomaisissa oikuissa.

Teksti: Jaani Länsiö

Sinfonia nro 6 h-molli, op. 74, ”Pateettinen”

I Adagio – Allegro non troppo
II Allegro con grazia
III Allegro molto vivace
IV Finale: Adagio lamentoso

_______________________

Pjotr Tšaikovskin (1840–1893) kuusi numeroitua sinfoniaa jakautuvat karkeasti kahtia. Kolmessa ensimmäisessä hän osoitti hallitsevansa suurmuodon vaatimukset ja sinfonisen soinnin, mutta niistä puuttui henkilökohtainen sanoma ja inhimillinen tarttumapinta. Vasta Tšaikovskin ajauduttua syvään kriisiin 1870-luvulla hänen onnistui valaa kolmeen viimeiseen sinfoniaansa omakohtaisia kokemuksia ja elämän makua, kohtalon kaikuja.

Kuudennen sinfonian ohjelman Tšaikovski piti omana tietonaan, mutta sekin on elämäkerrallinen. Intohimon, rakkauden ja myrskyjen läpi kulkeva sinfonia päättyy kaukaisuuteen hiipuvana surulauluna. Sitä on tulkittu kuoleman symboliksi, koska Tšaikovski menehtyi vain yhdeksän päivää kantaesityksen jälkeen. Syynä oli joko tahallinen tai tahaton myrkytys. Kunniamurhan mahdollisuuttakaan ei ole poissuljettu. Tšaikovskin veljen Modestin keksimä lisänimi Pateettinen on jokseenkin harhaanjohtava. Venäjän kielessä Pateettinen ei nimittäin tarkoita mahtipontista tai paatoksellista, vaan pikemminkin tunteellista tai intohimoista, mikä onkin luonnehdintana osuvampi.

Teksti: Jaani Länsiö

Swansong

Arvo Pärt 90 v.

_______________________

Virolainen Arvo Pärt (s. 1935) aloitti dodekafonisena modernistina, mutta taiteellinen umpikuja pakotti hänet luovalle tauolle 70-luvun alussa. Hän tutustui renessanssipolyfoniaan ja uudistui täysin; vuonna 1976 syntynyt pianokappale Für Alina merkitsi uuden, sakraalisen minimalismin lähtöpistettä, joka nosti Pärtin aikamme kuuluisimpien säveltäjien joukkoon.

Swansong (2013) on orkesterisovitus teoksesta Littlemore Tractus kuorolle ja uruille, joka syntyi vuonna 2001 kardinaali John Henry Newmanin 200-vuotisjuhliin. Teos perustuu Henryn vuoden 1843 saarnan ”Viisaus ja viattomuus” loppusanoihin: ”Kantakoon Hän meitä koko päivän ajan, kunnes varjot pitenevät, ilta saapuu, kiireinen maailma hiljenee, elämän kiihko on ohi ja työmme on tehty! Sitten armossaan suokoon Hän meille turvallisen suojan, pyhän levon ja lopullisen rauhan.”

Teksti: Jaani Länsiö