Klassikoita ja asteroideja

Hugh Wolff on amerikkalainen kapellimestari ja Belgian kansallisen orkesterin ylikapellimestari. Tämä on hänen debyyttinsä Tampereella.

Wolff aloitti uransa kapellimestarina 1979. Pariisissa syntynyt Harvardin kasvatti vietti lähes vuosikymmenen Saksassa Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina (1997 – 2006). Yhdysvalloissa hän on toiminut mm. Saint Paulin kamariorkesterin ylikapellimestarina ja musiikillisena johtajana, Grant Park -musiikkifestivaalin musiikillisena johtajana Chicagossa sekä New Jerseyn sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana.

Wolff on vieraillut sekä Euroopan että Yhdysvaltojen merkittävimmissä orkestereissa. Euroopassa hän työskentelee säännöllisesti mm. Tšekin filharmonisen orkesterin, Leipzig Gewandhaus-orkesterin, Lontoon sinfoniaorkesterin ja Philharmonia-orkesterin, Ranskan kansallisorkesterin ja sekä Berliinin että Baijerin radion sinfoniaorkestereiden kanssa.

Hugh Wolff on levyttänyt pääasiassa Teldecille ja Sonylle, ja hänen diskografiansa on laaja. Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin kanssa hän levytti Beethovenin kaikki sinfoniat. Hän on ollut Grammy-ehdokkaana kolmesti ja voittanut kahdesti Cannes Classical Awards -palkinnon.

Wolff syntyi Pariisissa amerikkalaisille vanhemmille ja vietti varhaisvuodet Lontoossa ja Washingtonissa. Valmistuttuaan Harvardista Wolff suuntasi Pariisiin opiskelemaan musiikkia. Sen jälkeen hän palasi Yhdysvaltoihin jatkamaan piano-opintojaan Peabody-instituutissa, kunnes lähti kapellimestariuralle.

Alena Baevan alati kasvavaan repertuaariin kuuluu yli neljäkymmentä viulukonserttoa, ja hän on myös levyttänyt ohjelmistoa laajasti useille levymerkeille.

Vuonna 1985 muusikkoperheeseen syntynyt Alena Baeva aloitti viulunsoiton 5-vuotiaana. Hän on opiskellut Moskovan Tšaikovski-konservatorion lisäksi Ranskassa Mstislav Rostropovichin kutsumana sekä Sveitsissä Seiji Ozawa -akatemiassa. Baeva on voittanut kansainvälisen Wieniawski-kilpailun 2001, Moskovan Paganini-kilpailun 2004 sekä Sendain kansainvälisen viulukilpailun 2007.

Kapellimestareista Baeva on tehnyt pitkään yhteistyötä mm. Valeri Gergijevin ja Vladimir Jurowskin kanssa, jonka johdolla hän on debytoinut Lontoon filharmonisen orkesterin solistina. Alena Baevan ja virolaiskapellimestari Paavo Järven yhteistyö on viime aikoina ollut tiivistä. Siihen on sisältynyt esiintymisiä mm. Viron festivaaliorkesterin, New Yorkin filharmonikoiden ja Tokion NHK-orkesterin kanssa.

Kamarimusiikilla on aina ollut erityinen asema Baevan elämässä. Kamarimuusikkona hän on työskennellyt mm. Martha Argerichin, Juri Bashmetin ja Steven Isserlisin kanssa. Jo vuosikymmenen verran hän on konsertoinut säännöllisesti maineikkaan ukrainalaispianisti Vadym Kholodenkon parina.

Baeva soittaa Guarneri del Gesù -viulua vuodelta 1738.

George Walker (1922–2018) kuuluu viime vuosisadan palkituimpiin ja arvostetuimpiin amerikkalaissäveltäjiin.  Hän oli varhaiskypsä lapsimuusikko, joka opiskeli itsensä Rudolf Serkinin johdolla pianoa, William Primrosen ja Gregor Piatigorskyn johdolla kamarimusiikkia sekä Nadia Boulangerin ja Giancarlo Menottin johdolla säveltämistä. Lupaavasti alkanut ura konserttipianistina kaatui rasismiin, mutta säveltäjänä ja etenkin opettajana Walker oli menestyksekäs. Hänelle myönnettiin musiikin Pulitzer vuonna 1996 ensimmäisenä afroamerikkalaisena. ”On aina hienoa tietää olleensa jossakin ensimmäinen, mutta tätä tärkeämpää on saada arvostusta laadukkaasta työstä”, Walker totesi. Vuonna 2000 hänet valittiin Amerikan klassisen musiikin Hall of Fameen ensimmäisenä elävänä säveltäjänä.

Euroopassa ja Suomessa Walker on pysynyt pimennossa lukuunottamatta varhaista Lyric for Stringsiä, Samuel Barberin Adagiosta ammentavaa valituslaulua. Hänen laajaan tuotantoonsa kuuluu mm. viisi sinfoniaa, konsertot pianolle, sellolle, viululle ja pasuunalle sekä runsaasti yksinlauluja. Tyylillisesti Walker pysyi aina kameleonttina, mutta jazzin, gospelin ja kansanmusiikin vaikutus on ilmeistä.

Icarus in Orbit (2003) syntyi New Jerseyn nuoriso-orkesterin 25-vuotisjuhlallisuuksiin. Alle neljäminuuttinen, dramaattinen alkusoitto kuvailee Ikaroksen ja hänen isänsä Daidaloksen pakoa Minoksen saarelta. Vahasta ja linnunsulista valmistamillaan siivillä he lentävät meren yllä. Daidalos varoittaa poikaansa lentämästä liian lähellä aurinkoa, mutta yltiöpäinen Ikaros uhmaa ohjeita. Auringon lämmössä Ikaroksen siivet sulavat kohtalokkaasti, hän putoaa taivaalta mereen ja hukkuu.

Teksti: Jaani Länsiö

Kun viulistit ja kapellimestarit puhuvat Béla Bartókin (1881–1945) viulukonsertosta, he useammin tarkoittavat suurta ja virtuoosista mestariteosta vuodelta 1938, toista viulukonserttoa. Pitkään nimittäin luultiin, että Bartók olisi säveltänyt vain yhden viulukonserton. Käsitys muuttui vuonna 1958, kun eräästä pöytälaatikosta löytyi Bartókin nuoruudenteos, viulukonsertto, jonka olemassaoloa hän ei koskaan ollut tunnustanut.

Se oli kai liian traumaattinen muisto. Toukokuussa 1907 Budapestin musiikkiakatemia oli muuttanut uusiin tiloihin, minkä kunniaksi järjestettiin monipäiväiset juhlamenot. Eräässä illanvietossa Bartók kohtasi vanhan tuttunsa, viulisti Stefi Geyerin, rakastui tulisesti ja alkoi seurailla ihastustaan pakkomielteisesti kaikkialle Unkariin ja lähialueille sillä verukkeella, että oli tekemässä oppilaitokselleen kansanmusiikin kenttätutkimusta. Tosiasiassa hän oli säveltämässä lemmitylleen viulukonserttoa.

”Ilman sinua en edes säveltäisi sitä”, Bartók tunnusti kirjeessään. Teoksen piti olla kolmeosainen, ja osien oli määrä kuvata Geyerin persoonallisuutta: taivaallisen intiimi, nokkela ja kylmän vaitelias – päätösosan hän kuitenkin hylkäsi liian rumana. Bartók lähetti partituurin Geyerille arvioitavaksi, mutta saikin paluupostissa lopulliset rukkaset. Shokissa hän viimeisteli teoksen ja allekirjoitti: ”Minun tunnustukseni Stefille ajoista, jotka olivat vielä onnellisia, vaikkakin vain puoliksi onnellisia.” Taustaa vasten teoksen kaksi osaa tuntuvat todella idealisoivan rakkauden kohdetta, intiimiä kanssakäyntiä ja luhistuvan parisuhteen myrskyjä.

Teksti: Jaani Länsiö

Oli vuosi 1855, kun Johannes Brahms (1833–1897) alkoi luonnostella ensimmäistä sinfoniaansa – valmista tuli vuonna 1876. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan Brahms vältteli sinfoniansa säveltämistä tekemälle orkesterille esimerkiksi kaksi suurta serenadia, Saksalaisen sielunmessun ja pianokonserton, jotka kaikki saivat syntynsä alunperin sinfoniaan tarkoitetuista materiaaleista. Ikään kuin jokainen suurteos olisi valmistunut varsinaisen kutsumuksen sijaistoimintona. Pakko sinfonian säveltämisestä kun oli paisunut luonnottomiin mittasuhteisiin Brahmsin päässä.

Parikymppisenä Brahmsia oli pidetty ennen kaikkea pianistina, joka oli sonaateillaan onnistunut osoittamaan taitonsa myös säveltäjänä. Itse Robert Schumann oli nuoresta miehestä innostuneena kirjoittanut ylistävän lehtiartikkelin tulevaisuuden lupauksesta, joka pian jatkaisi Beethovenin perintöä saksalaisen sinfonian suurmiehenä. Hyvää tarkoittanut ennustus asetti ylitsepääsemättömät paineet, joita Brahms purki säveltämällä orkesterimusiikkia – mutta ei sinfoniaa. ”En koskaan tule säveltämään sinfoniaa”, hän kirjoitti. ”Ette voi ymmärtää, miltä tuntuu kuulla moisen jättiläisen askeleet selkänsä takana.”

Silti sinfonia valmistui, ja jokainen kuulija pystyi toteamaan jättiläisen ilmiselvän vaikutuksen. ”Aasikin sen huomaa”, Brahms totesi. Ensinnäkin sinfonia alkaa Beethovenin viidennen tapaan c-mollissa ja loppuu C-duuriin, ja sen ensiosassa kummittelee toistuva kohtalonrytmi. Kolmatta ja neljättä osaa koristavat häivähdyksenomaiset muistumat Oodista ilolle. Brahmsin ensimmäistä sinfoniaa onkin alkuajoista lähtien kutsuttu leikillisesti Beethovenin kymmenenneksi.

Teksti: Jaani Länsiö

I-viulu

Johannes Pölda 1.konserttimestari
Pablo Martin Acevedo 3.konserttimestari tp.
Riikka Marttila *
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Katri Nikkanen
Jaakko Nordman
Ivi Ots
István Szalay
Vitali Torkkeli
Kati Tuominen-Heroja
Maksym Filatov tp.
Maria Garcia Escudero tp.
Josefina Haikarainen tp.

II-viulu
Kimmo Tullila *
Heidi Kuula **
Hanna Parviainen ***
Linda Halme
Riitta Hallila
Heikki Hannikainen
Elina Kilpinen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Sanna Tullila
Anni Ylikallio
Beata Kavander tp.

Alttoviulu
György Balázs *
Heili Hannikainen ***tp.
Marianne Hautakangas
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.
Pia Kukkonen tp.
Iina Marja-aho tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti tp.
Virpi Välimäki ***tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Stergios Theodoridis tp.
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Joni Armio ***
Pentti Huhtinen
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen
Mika Nikkanen op.

Huilu
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Inoko Isobe *tp.
Juha Ala **
Dimas Ruiz Santos ***tp.

Klarinetti
Mark Reding **
Laure Paris tp.

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Aleksandr Veryukhanov **
Jarmo Korhonen ***tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Pauliina Koskela ***
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **tp.
Aki Välimäki ***

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Vygantas Silinskas **
Frederick Cawte tp.

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Tuomo Oravakangas ***
Harri Lehtinen ***tp.
Niko Ronimus tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Vuokko Ahtila tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.
kisällitoiminta op.