Latinalainen ilta

Christian Vásquez (s. 1984) on hollantilaisen Het Gelders -orkesterin johtava vieraileva kapellimestari kaudesta 2015/16 alkaen. Stavangerin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina Norjassa Vásquez toimi vuosina 2013-2017, jatkokausi mukaanlukien aina 2019 asti. Sitä ennen hän toimi Gävlen sinfoniaorkesterin johtavana vierailevana kapellimestarina Ruotsissa. Venezuelalaisen Teresa Carreño -nuoriso-orkesterin johtajana hän kiersi orkesterin kanssa laajasti Euroopassa ja Aasiassa vuosina 2010–2017.

Vásquez on vieraillut johtamassa useita huippuorkestereita, muun muassa Wienin radio-orkesteria, Tokion filharmonikoita ja Los Angelesin filharmonikoita. Hän teki oopperadebyyttinsä Euroopassa kaudella 2014–2015 johtaessaan Bizet’n Carmenin Norjan kansallisoopperassa. Äskettäin hän toimi kapellimestari Gustavo Dudamelin apulaiskapellimestarina Pariisin oopperassa Mozartin Figaron häät -oopperan uudessa tuotannossa (2021) ja Wagnerin Tristan ja Isolde -oopperan tuotannossa (2023). Viime vuonna hän teki myös oman debyyttinsä Pariisin oopperan orkesterin ja oopperan balettikoulun kanssa.

Christian Vásquez on syntynyt Caracasissa Venezuelassa. Hän aloitti muusikon uransa viuluopinnoilla ja kuului kotimaassaan maineikkaaseen El Sistema -musiikkikasvatusohjelmaan. Kapellimestariopinnot hän aloitti José Antonio Abreun johdolla vuonna 2006.

Trumpetisti Pacho Flores (s. 1981) tunnetaan energisistä tulkinnoista, kauniista sointiväreistä sekä vaivattomasta tavasta yhdistää klassisia ja populaareja tyylejä. Venezuelan lastenorkesterijärjestelmästä uralleen eväät saanut muusikko on niittänyt palkintoja kansainvälisissä trumpettikilpailuissa, ja solistina hän on kiertänyt esiintymässä eri puolilla Eurooppaa, Japanissa ja Etelä-Amerikassa.

Yhtenä Simón Bolívar Brass Quintet -yhtyeen perustajajäsenistä Flores on konsertoinut kokoonpanon kanssa Euroopassa ja Amerikoissa. Hän on myös kokenut orkesterimuusikko ja toiminut trumpetin äänenjohtajana Simón Bolívar -orkesterissa, Venezuelan sinfoniaorkesterissa, Saito Kinen -orkesterissa Japanissa ja Miamin sinfoniaorkesterissa.

Flores kokee tulevien muusikkosukupolvien kouluttamisen tärkeäksi. Lisäksi hän on kiinnostunut nykymusiikista ja onkin tilannut ja kantaesittänyt paljon uutta musiikkia. Hän on Latinalaisen Amerikan trumpettiakatemian perustaja ja johtaja.

Pacho Flores soittaa hänelle valmistetuilla ja räätälöidyillä instrumenteilla, ja osallistuu itse aktiivisesti soitintensa kehittämiseen ja innovointiin. Cantar (2016) on hänen ensimmäinen albuminsa Deutsche Grammophon -levymerkille.

I-viulu
Joonas Pekonen 1.konserttimestari tp.
Maria Itkonen 3. konser
Riikka Marttila *
Tatevik Ayazyan
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Lotta Laaksonen
István Szalay
Vitali Torkkeli
Kati Tuominen-Heroja
Miina Järvi tp.
Isa Halme tp.

II-viulu
Erkki Louko *tp.
Kimmo Tullila ***tp.
Anna Angervo
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Sanna Tullila
Anni Ylikallio
Kaisa Hiilivirta tp.

Alttoviulu
Mikhail Slobodjaniuk sooloaltisti
Vadim Grumeza ***tp.
Kaisa Anttila
Heili Hannikainen
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Simon Svoboda **tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Elina Rouvali
Virpi Välimäki

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Vilhelm Karlsson **tp.
Joni Armio ***
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Antti Laulaja

Huilu
Annaleena Jämsä *
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Juha Ala **
Nevio Keller **tp.
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Mark Reding **
Janne Pesonen ***
Reetta Näätänen

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Lauri Mykrä tp.
Ananta Diaz tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **
Aki Välimäki ***tp.

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Vygantas Silinskas **
Alexandr Dzhurri tp.

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Niko Ronimus tp.
Janne Tuomi tp.
Elias Nummenmaa tp.
Juho Rasimus op.

Harppu
Kirsti Vartiainen *

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.
kisällitoiminta op.

Roberto Sierra (s. 1953) on pienen mutta elinvoimaisen Puerto Ricon taidemusiikkikentän keskeisimpiä hahmoja. Hänen tuotantonsa kattaa esimerkiksi neljä sinfoniaa, useita konserttoja ja soolopianokappaleita, ja hänen musiikkiaan esitetään jatkuvasti etenkin Yhdysvaltain suurissa sinfoniaorkestereissa. Kansainvälisen läpimurtonsa Sierra teki jo vuonna 1985 sävellyksellään Júbilo. Vaikka Sierra opiskeli Hampurissa György Ligetin johdolla eurooppalaisen tyyliin, hänen musiikkinsa raaka-aineet löytyvät selvästi latinalaisamerikkalaisista tansseista ja rytmeistä.

Fandangos (2000) syntyi Washingtonin National Symphony Orchestran ja ylikapellimestari Robert Slatkinin tilauksesta. Se malliesimerkki Sierran tunnistettavasta kielestä, jossa eurooppalainen modernismi kohtaa karibialaiset rytmit, eli käytännössä afrikkalaiset, espanjalaiset ja eteläamerikkalaiset perinteet. Teoksen lähtökohtana on Antonio Solerin (1729–1783) ja Luigi Boccherinin (1743–1805) alkuperäiset fandangot, jotka Sierra pyörittelee post-modernistiselle kierteelle. Tuloksena on maailmankolkkien eri rytmeissä sykkivä muunnelmien sarja. Teos koukkailee surrealistisesta sointimailmasta toiseen melodisen materiaalin pysyessä melkolailla muuttumattomana.

Teksti: Jaani Länsiö

Tuomas Turriago (s. 1979) tuli alkujaan tunnetuksi pianistina, mutta hän on nuoresta asti myös säveltänyt, valtaosin tilausteoksia. Noin 50 teosta käsittävä tuotanto koostuu ennen kaikkea kamarimusiikkiteoksista varsinkin puhaltimille. Trumpettikonsertto syntyi Pacho Floresin ehdotuksesta Turriagon sävellettyä tälle teoksen Tanguerengue (2019). ”Konserton säveltäminen Floresille on unelmieni täyttymys”, Turriago sanoo.

Hän tutustui Floresiin vuonna 2010, kun venezuelalainen esiintyi ensi kertaa Lieksan Vaskiviikolla yhtyeensä Trio Acustico Venezolano kanssa. ”Menin konserttiin ilman odotuksia, mutta se jättikin lähtemättömän vaikutuksen. Olin kolmekymppinen, säveltänyt aktiivisesti jo kymmenisen vuotta, eikä minulla ollut mitään selkeää ideologiaa taiteeni takana – sen jälkeen oli. Monet musiikissani pitkään läsnä olleet ainekset ikään kuin loksahtivat hetkessä paikoilleen.”

”Olen konsertossani hakenut latinomusiikin, jazzin ja nykyklassisen musiikin hybridiä, jota ei voi luokitella mihinkään genreen, ja tuoda sekä suomalaiset että kolumbialaiset juureni yhteen. Kolmeosainen, 20-minuuttinen konsertto soitetaan ilman osien välisiä taukoja, ja solisti käyttää useita erilaisia trumpetteja. Ensiosa alkaa vihjauksella lopulta finaalissa kuultavasta aiheesta, jatkuu laulavasti ja kiihtyy kohti osan loppua. Hidas osa on pysähtynyt, ja vaikka siinäkin on latinorytmejä, tunnelma on enemmänkin meditatiivinen. Tanssillisessa finaalissa on suuri, latinomusiikista tuttu lyömäsoitinryhmä, ja aivan teoksen loppumetreillä kuullaan trumpetin soolokadenssi.”

Teksti: Jaani Länsiö

Venezuelalainen Inocente Carreño (1919–2016) kuului maansa palkituimpiin säveltäjiin ja tärkeimpiin pedagogeihin. Laajan tuotantonsa ohella Carreño soitti Venezuelan sinfoniaorkesterissa trumpettia lähes kolmenkymmenen vuoden ajan, minkä jälkeen hän perusti Prudencio Esáa -musiikkikoulun ja toimi José Angel Lamas -konservatorion johtajana. Carreño kirjoitti laulujen lisäksi runsaasti kamari- ja pianomusiikkia, mutta hänen ylivoimaisesti tunnetuin ja kansainvälisesti esitetyin teoksensa on Sinfoniset muunnelmat Margariteña (1954).

Teos kirjava kunnianosoitus säveltäjän synnyinsaarelle, ja poikkeus Carreñon tuotannossa. Yleensä hän soveltaa kansanmusiikkia eurooppalaisen tyylin palvelukseen, mutta Margariteñassa paikalliset melodiat soivat lähes sellaisenaan, puhtaasti venezelualaisissa rytmeissä. Rapsodian tavoin teos juoksuttaa useita tunnettuja kansanlauluja perätysten ilman sen suurempia yhteensitovia ainesosia, joskin laulu Margarita on kyynel (Margarita es una lagrima) toistuu useimmin. Noin 12 minuutin aikana kuullaan myös peltotyöläisten laulu (Canto de Pilón), Valvojaiset (Canto del Valorio) ja lastenlaulu Tiguitiguitos värikkäästi orkestroituna ilotteluna.

Teksti: Jaani Länsiö

Arturo Márquez (s. 1950) lienee aikamme tunnetuin meksikolaissäveltäjä. Marquezin musiikin runko on soolokappaleisssa, mutta kansainvälisen läpimurtonsa hän teki 1990-luvun alussa aloittamallaan Danzones-sarjalla. Nyt jo yhdeksänosainen, kuubalaisia ja meksikolaisia rytmejä vyöryttävästä sarjasta etenkin Danzón No. 2 on soinut maailmalla esimerkiksi Simón Bolívar Youth Orchestran ohjelmistossa.

Vuonna 2018 syntynyt Concierto de Otoño (Syyskonsertto) syntyi varta vasten Pacho Floresille. ”Trumpetti on soittimien kuningatar Meksikon sydämessä”, Marquez on sanonut. ”Se on meksikolaisen ilonkiljahdus ja itkunparahdus, ja latinalaisen Amerikan konserttimusiikin perusta. Concierto de Otoño on näiden tuntemusten, värien sekä lohdun kokoelma.”

Kolmeosainen teos matkustaa Meksikon ytimiin kansallisromantiikan keinoin. Ensiosa Son de luz (Valon son – son on eräs afrokuubalainen tanssi) on mollivoittoinen, nopea ja dramaattinen kuvaelma sonaattimuodossa. Hidas osa Balada de floripondios kuvaa Etelä-Amerikassa kasvavaa, huumaavaa ja pahimmillaan tappavaa kasvia, joka tunnetaan myös nimellä Enkelin trumpetti. Osan melodia ja muunnelmat osoittavat kunniaa espanjalaisen Manuel de Fallan baletille El amor brujo (Lumoava rakkaus). Finaali Conga de flores (Kukkien conga) kutsuu keskelle hengästyttäviä juoksutuksia ja solistin omaa kadenssia suurten virtuoosisäveltäjien hengessä.

Teksti: Jaani Länsiö