Merellä

Viulisti Christoph Koncz (s. 1987) hämmästyttää monipuolisuudellaan. Nyt Tampereella kapellimestarina debytoiva Koncz toimii myös Wienin filharmonikkojen II-viulun äänenjohtajana, kamarimusiikkiorkesteri Deutsche Kammerakademie Neuss am Rheinin pääkapellimestarina ja soitinyhtye Les Musiciens du Louvren päävierailijana. Lisäksi hän aloittaa Mulhousen sinfoniaorkesterin taiteellisen johtajan tehtävässä ensi syksynä.

Koncz tunnetaan erityisesti Mozart-tulkinnoistaan. Debyytti kapellimestarina Salzburgin Mozart-viikolla 2013 on poikinut esiintymisiä varsinkin Euroopan saksankielisen alueen tärkeimmissä orkestereissa ja konserttisaleissa.

Kapellimestarina Koncz vierailee säännöllisesti johtamassa mm. sveitsiläistä Orchestre de la Suisse Romandea, Lontoon Philharmonia-orkesteria, Orchester Métropolitainia Monrealissa sekä Hongkongin filharmonista orkesteria. Kuluvan kauden kohokohtia ovat debyytit Lontoon sinfoniaorkesterin ja Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa sekä vierailut Prahan kansallisteatterissa ja Wienin kansallisoopperassa.

Koncz syntyi itävaltalais-unkarilaiseen muusikkoperheeseen ja aloitti viulutunnit nelivuotiaana. Vain paria vuotta myöhemmin hän pääsi Wienin musiikkiyliopistoon, jossa myöhemmin (2005) kirjoittautui Mark Stringerin kapellimestarikurssille. Kapellimestarin oppeja hän on lisäksi ammentanut Daniel Barenboimin, Daniel Hardingin ja David Zinmanin mestarikursseilta.

Christoph Koncz tunnetaan myös innokkaana kamarimuusikkona.

Daniel Müller-Schott (s. 1976) on yksi maailman kysytyimmistä sellisteistä, ja häntä voi kuulla kaikilla suurilla kansainvälisillä konserttilavoilla. The New York Times on kuvaillut häntä ”pelottomaksi soittajaksi, jolla on loistava tekniikka”.

Saksalainen Müller-Schott on lahjakkuus, joka jo 15-vuotiaana voitti nuorten kansainvälisen Tšaikovski-kilpailun. Viime syksynä hän vietti 20-vuotistaiteilijajuhlaansa juhlakonsertilla Bambergissa, josta sellistin ura sai alkunsa.

Müller-Schott on esiintynyt lukuisten kansainvälisesti arvostettujen orkestereiden solistina. Esimerkkeinä Berliinin, Münchenin, Pariisin ja Kööpenhaminan radion sinfoniaorkesterit. Hän on työskennellyt tunnettujen kapellimestarien, kuten Susanna Mälkin, Iván Fischerin, Alan Gilbertin ja Bernard Haitinkin johdolla.

Keskeisten sellokonserttojen lisäksi Müller-Schott esittää mielellään nykymusiikkia ja etsii ohjelmistoonsa vähemmän tunnettuja teoksia. Hän tukee nuoria muusikoita ja pitää säännöllisesti mestarikursseja. Uransa aikana hän on myös rakentanut monipuolisen diskografian ja levyttänyt useille levymerkeillä.

Musiikin ohella hän on erityisen kiinnostunut kuvataiteista ja toimii mieluusti sillanrakentajana musiikin, kirjallisuuden ja kuvataiteen välillä. Sellisti saattaa myös itse osallistua taideprojekteihin tai vierailla matkoillaan museoissa kuvataiteen äärellä.

Daniel Müller-Schott soittaa Matteo Goffrillerin valmistamaa selloa ”Ex Shapiro” vuodelta 1727.

Tšekkiläinen Antonín Dvořák (1841–1904) oli 1890-luvulle tultaessa noussut Euroopan suosituimpien säveltäjien joukkoon ensin Slaavilaisilla tansseillaan, myöhemmin seitsemännellä ja kahdeksannella sinfoniallaan. Kuuluisuuden aallot paiskautuivat jopa New Yorkiin, jonka konservatorio oli etsimässä uutta ja innovatiivista johtajaa, toki mielellään nimekkäintä mahdollista. Siis Dvořákia.

Amerikassa Dvořák tutustui sikäläisiin folksävelmiin sekä alkuperäiskansojen ja mustien musiikkiin. “Kuulen mustien melodioissa kaiken, mitä musiikin suuri ja jalo koulukunta tarvitsee”, hän sanoi. “Olen varma, että tämän maan tulevaisuuden musiikki perustuu niin kutsuttuihin negromelodioihin, kauniisiin ja monipuolisiin teemoihin, jotka kumpuavat suoraan maaperästä.” Dvořák palasi Prahaan vuonna 1895 mukanaan amerikkalaisuutta henkivät pianokvintetto- ja kvartetto sekä yhdeksäs sinfonia nimeltään Uudesta maailmasta.

Sellokonsertto syntyi vuonna 1894 Dvořákin kuultua newyorkilaisen opettajakollegansa Victor Herbertin toisen sellokonserton. Teos ei silti kuvaa Amerikkaa, vaan pikemminkin koti-ikävää ja säveltäjän nuoruudenrakkautta, Josefina Kounicováa, jonka sairastumisesta Dvořák oli saanut tiedon. Nostalgia ja kaiho leimaavat konserton tunnelmaa alusta alkaen. Ensiosa Allegro taivuttelee sellon laajakaarisia soolomelodioita tunnistettavan teeman pohjalta. Toinen osa on torjutun rakkauden muotokuva, joka soi lainauksella Dvořákin varhaisesta laulusta Jätä minut yksin. Josefinan kuolemasta kuultuaan Dvořák muutti alunperin virtuoosisen loppuratkaisun lempeäksi lopullisuuden symboliksi.

Jaani Länsiö

Samalla kun Claude Debussy (1862–1918) vihdoin löysi oman äänensä ja uudisti sävelkielensä, hän tuli muuttaneeksi länsimaisen musiikinhistorian kurssia peruuttamattomasti. Debussy oli nuorena vannonut intohimoisesti – ja perin epäranskalaisesti – Richard Wagnerin (1813–1883) nimeen ja mallinsi sävellyksiään saksalaisen myöhäisromantiikan muotteihin. Hän oli lähes koko muun Euroopan kanssa vakuuttunut, että suuren saksalaisen musiikki oli tulevaisuuden ääni.  Tämä vaihe oli sittenkin melko lyhytaikainen.

Debussyn kohdalla se päättyi vuonna 1899 ja Pariisin maailmannäyttelyssä. Siellä 26-vuotias säveltäjä sai ensikosketuksen Itä-Aasian musiikkiin. Eksotiikassa sinänsä ei ollut mitään uutta; hän oli jo vuoden 1878 maailmannäyttelyssä tutustunut pohjoisafrikkalaisiin kahvilayhtyeisiin, ja Venäjällä vieraillessaan oppi sikäläisten säveltäjien innostuksen lähi-idän melodioihin. Mikään ei silti ollut vaikuttanut Debussyhin niin syvästi kuin vietnamilaisten, indonesialaisten ja kambodžalaisten muusikoiden esitykset vasta valmistuneen Eiffel-tornin varjossa. Näissä hän kuuli ”meren musiikin, tuulessa havisevat lehdet ja tuhannet muut pienet äänet.” Etenkin jaavalainen gamelan-musiikki jätti lähtemättömän vaikutuksen, että kaikki saksalainen kaavamaisuus sai pian unohtua. ”Wagner, jos saan käyttää hänelle sopivaa mahtipontisuutta”, Debussy sanoi vuonna 1903, ”oli vain kaunis auringonlasku, jota erehdyttiin pitämään aamunkoittona.”

Uutta tyyliä alettiin Ranskassa nimittää impressionismiksi. Vaikka Debussy itse koetti vältellä leimaa paremminkin kuvataiteeseen sopivan tyylisuunnan edustajana, hänestä tuli äkkiä sen kuuluisin toteuttaja. La Mer (1905) on kenties tunnetuin esimerkki impressionistisesta musiikista, joka muuttaa mielikuvat ja maisemat utuisiksi heijastuksiksi itsestään kuin Claude Manet maalauksissaan. Debussy oli tosin inspiroitunut ennemminkin Joseph Turnerin pari sataa vuotta vanhemmista meriaiheisista kuvista, ja partituurin kansilehdelle hän oli painatuttanut japanilaisen Katsushika Hokusain puupiirroksen Suuri aalto Kanagawan edustalla.

Koska Debussy todella vältteli saksalaisuutta, hän ei suostunut nimeämään kolmeosaista La Meria sinfoniaksi, vaan kolmeksi sinfoniseksi luonnostelmaksi. Sinfoniana sitä voi silti pitää. Ensimmäinen osa Merellä aamusta keskipäivään luo mielikuvan tummien pilvien peittämästä maisemasta, joka hiljalleen kirkastuu päivän valjetessa. Toinen osa Aaltojen leikki on kuin sinfoniaan kuuluva scherzo, äkkipikainen ja oikukas, pirskahteleva välisoitto. Myrskyisää päätöstä Tuulen ja aaltojen vuoropuhelua on pidetty myös Debussyn sekasortoon ajautuneen rakkauselämän kuvauksena.

Kantaesitys Pariisissa jätti yleisön ja kriitikot silti kylmäksi: teoksen merellisyys ei tyydyttänyt suurta orkesteripauhua odottaneita kuulijoita, ja vielä pari vuotta myöhemmin kriitikko Henry Krehbiel kutsui Debussyn valtamerta sammakkolammikoksi. Vasta Lontoon-ensiesitys vuonna 1908 sinetöi La Merin musiikinhistorian mestarillisimpien saavutusten joukkoon.

Teksti: Jaani Länsiö

I-viulu
Johannes Pölda 1. konserttimestari
Lea Antola 3. konserttimestari tp.
Riikka Marttila *
Raimo Hannikainen
Siri Heinonen
Katri Nikkanen
Jaakko Nordman
Ivi Ots
István Szalay
Vitali Torkkeli
Kati Tuominen-Heroja
Maria Garcia Escudero
Maksym Filatov tp.
Kaisa Hiilivirta tp.
Iidamari Ahonen tp.
Mathieu Garguillo tp.

II-viulu
Kimmo Tullila *
Hanna Parviainen ***
Riitta Hallila
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Elina Kilpinen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Sanna Tullila
Anni Ylikallio
Beata Kavander tp.
Erkki Louko tp.

Alttoviulu
György Balázs *
Heili Hannikainen ***tp.
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.
Pia Kukkonen tp.
Laurent Corsyn tp.
Iina Marja-aho tp.

Sello
Sirja Nironen *tp.
Virpi Välimäki ***tp.
Reinis Birznieks
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Elina Rouvali
Hannes Jämsä tp.
Janne Järvilehto tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Joni Armio ***
Luukas Jokisipilä ***tp.
Juha Kleemola
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Heikki Lehtinen
Mika Nikkanen op.

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***

Oboe
Juha Ala **
Dimas Ruiz Santos **tp.
Antti Sakari Turtiainen ***tp.

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Laure Paris tp.

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Aleksandr Veryukhanov **
Jarmo Korhonen ***tp.
Marcin Wosinski

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Ismo Ponkala
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Xiang Guo *
Eero Kiukkonen **tp.
Aki Välimäki ***
Tapio Kilpinen
Onni Pietilä tp.

Pasuuna
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***
Frederick Cawte tp.

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Tuomo Oravakangas ***
Harri Lehtinen tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *
Vuokko Ahtila tp.

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.
kisällitoiminta op.