Planeetat

30.9.2022
19.00 - 20.15
Yliopistonkatu 55, 33100 Tampere

Jan Söderblom, kapellimestari, Mikki Kunttu, valosuunnittelu, Tampereen Oopperan kuoron naiskuoro (valm. Heikki Liimola). Holst: Planeetat

Jan Söderblom, kapellimestari
Mikki Kunttu, valosuunnittelu
Tampereen Oopperan kuoron naiskuoro (valm. Heikki Liimola)

Holst: Planeetat

Gustav Holstin suurteosta värittävät Mikki Kuntun valoillaan maalaamat galaktiset maisemat.

HUOM! Esityksessä käytetään vilkkuvia valoefektejä.

Teokset tutuiksi -tilaisuus ennen konserttia klo 18.
Konsertti on osa Tampere Filharmonian kausikorttisarjaa.
Päivät
30.9.2022
Aika
19.00 - 20.15
Sijainti
Yliopistonkatu 55, 33100 Tampere
Tampere-talo, Iso sali
Hinta
Perushinta 30 € / eläkeläiset 24 € / opiskelijat, työttömät ja varushenkilöt 15 € / alle 17-vuotiaat 10 €
Lisätiedot
Lisätiedot-linkistä suoraan Lippupisteen verkkokauppaan!
Järjestäjä
Tampere Filharmonia
Lisätiedot

Esiintyjät ja teokset

  • Englantilainen Gustav Holst (1874–1934) oli tuottelias säveltäjä, taitava urkuri ja merkittävä opettaja, mutta hänet tunnetaan käytännössä yhdestä ainoasta teoksesta, vuonna 1918 kantaesitetystä Planeetoista. Tämä oli Holstin koko loppuelämää leimannut täysosuma, joka riuhtaisi lontoolaissäveltäjän melkein yhdessä yössä keskelle kirkkaimpia parrasvaloja – vastoin hänen tahtoaan. Ujona miehenä Holst koetti kartella äkkijulkisuutta parhaansa mukaan ja tekikin sen  tehokkaasti. Holst hävisi melko nopeasti teoksineen yleisön puheenaiheista kymmeniksi vuosiksi siitä huolimatta, että sävelsi vielä kymmenisen vuotta aktiivisesti monille merkittäville orkestereille, elokuviin ja oopperataloihin. Planeetoista oli hänen harmikseen tullut kaikkien hänen teostensa mittatikku, jonka ylittäminen muodostui tietenkin ylivoimaiseksi tehtäväksi. Itse hän ei pitänyt Planeettoja parhaana teoksenaan.

    Planeetat oli joka tapauksessa poikkeuksellinen teos. Sitä ennen Holst oli harpponut sävelkielestä toiseen. Hänen teostensa tyylillinen ydin perustui kyllä englantilaisille kansanlauluille ja maalaisromantiikalle, samaan tapaan kuin vaikkapa Frederick Deliuksen ja Ralph Vaughan Williamsin teokset, mutta aikalaistensa tavoin myös Holst etsi jatkuvasti uusia vaikutteita. Esimerkiksi naapurimaiden musiikista ja niinkin kaukaa kuin Intiasta, sen musiikista, uskonnoista ja mytologiasta. Vuonna 1909 ja 1910 syntyneet ooppera vitri ja laulusarja Rig Veda -hymnit paljastavatkin kuinka kauas aikansa konventioista Holstin sävelkieli pystyi venymään. Vaikka nekin edustivat taiteellisesti korkeaa tasoa, yleisön tai kriitikoiden suosiota niillä oli turha odottaa.

    Karikkoiselle uralleen uutta suuntaa etsinyt Holst matkusti vuonna 1913 säveltäjä Arnold Baxin ja hänen veljensä, kirjailijan ja toimittajan Clifford Baxin kanssa Espanjaan. Etenkin Clifford oli perehtynyt esoteerisiin tieteisiin, kuten teosofiaan ja astrologiaan, ja tutustutti pitkillä patikointireissuilla Holstin syvälle horoskooppien maailmaan. Matkalta palattuaan Holst alkoi ennustaa ystävilleen tähdistä, ehkä harmittomana huvitteluna, ja alkoi vakavissaan suunnitella suurteosta joka perustuisi tähtitaivaan kappaleille.

    Aikeensa hän toteutti seuraavana vuonna säveltämällä kahdelle pianolle moniosaista teosta, jossa kaikki planeetat Maata lukuunottamatta esittäytyisivät luonteensa mukaisina hahmoina. Soitinnettuna teos valmistui yli kaksi vuotta myöhemmin nimellä Seitsemän kappaletta suurelle orkesterille. Se kantaesitettiin Lontoon sittemmin tuhoutuneessa Queen’s Hallissa Sir Adrian Boultin johdolla syyskuussa 1918 nimellä Planeetat.

    Sarjan ensimmäinen osa, levottomassa 5/4-tahtilajissa marssiva Mars, sodan tuoja (1914) on Holstin tunnetuin ja esitetyin yksittäinen teos. Planeettojen ja varsinkin Marsin musiikille pohjautuu kymmenien tai satojen Hollywood-elokuvien musiikki, etenkin John Williamsin säveltämät Star Wars -elokuvat. Marsia on pidetty Holstin kritiikkinä ensimmäiselle maailmansodalle, mutta teos oli jo valmis sodan alkaessa.

    Rauha voi vallita vasta, kun sotaisa Mars on kuluttanut kaiken tuhovoimansa. Venus, rauhan tuoja (1914) levittäytyy ilmakehään flegmaattisesti aiheesta toiseen vanuttelevilla harmonioillaan, jotka tuovat rakkaudellisen vastauksen rytmiä hakanneelle Marsille. Venuksen puhallinharmonioissa kuuluu Holstin ihannoiman ranskalaismuusikin ja Igor Stravinskyn Pariisissa esitettyjen balettien vaikutus.

    Merkurius, siivekäs sanansaattaja (1916) valmistui osista viimeisenä. Se on sävellystekninen taidonnäyte, joka soi yhtäaikaa kahdessa sävellajissa ja päällekkäisissä rytmeissä, edustaahan Merkurius ohikiitäviä ajatuksia, muistoja ja äkkinäisiä mielenliikkeitä. Jupiter, iloisuuden tuoja (1914) on sarjan holstilaisin teos, rustiikkeja tanssikohtauksia ja imperialistista jylhyyttä esittelevä englantilaishetki.

    Saturnus, vanhuuden tuoja (1915) kuvaa iän kartuttamaa viisautta ja koeteltua totuutta, ihmisen edessä olevaa kohtaloa, jota ei voi paeta. Saturnus on järkevä ja ymmärtää ajan ja paikan rajallisuuden. Musiikki soi hautajaismarssin tavoin kehittäen ja kasvattaen osan alussa kuultuja sointuja. Tätä seuraa jälleen vastakohtainen osa: Uranus, taikuri (1915) on rajoista piittaamaton, kaikkien kuvitelmien tuolle puolen hamuava temppuilija, järjen äänen päihittänyt kaikkivoipaisuus. Veitikkamaiseen musiikkiin on joko sattumoisin tai tarkoituksella päätynyt viitteitä myös Paul Dukas’n sävelrunosta Noidan oppipoika.

    Holst päättää sarjan salaperäisesti henkisyyden, intuition ja ideaalien musiikkiin. Neptunus, mystikko (1915) haihtuu materian tuolle puolen, ajan ja paikan ulottumattomiin. Alimpia voimia edustaneen Marsin täydellisenä vastakohtana Neptunuksessa ei ole teemoja, ei hakkaavia rytmejä, ei tulevaa eikä mennyttä aikaa, ei rajoja eikä voimia. On vain kosmisessa tyhjyydessä kelluvia ääniä, jotka kelluvat tyyninä kohti ääretöntä kaikkeutta.

    Teksti: Jaani Länsiö