Transit

Hannu Lintu lukeutuu Suomen kysytyimpiin ja arvostetuimpiin kapellimestareihin. Syksyllä 2021 Suomen Kansallisoopperan ylikapellimestarina aloittanut Lintu oli Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari vuosina 2013–21 ja Tampere Filharmonian ylikapellimestari 2009–2013. Syksyllä 2023 hän aloittaa nelivuotisen kautensa Fundação Calouste Gulbenkianin orkesterin ja kuoron ylikapellimestarina Lissabonissa ja samalla jatkaa työtään Kansallisoopperassa.

Hannu Lintu debytoi marraskuussa 2022 New Yorkin filharmonikoiden johtajana. Muita kauden vierailuja ovat konsertit Atlantassa, St. Louisissa, Montréalissa sekä BBC:n sinfoniaorkesterin, Alankomaiden radion filharmonisen orkesterin, Konzerthausorchester Berlinin ja Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Suomen Kansallisoopperassa Lintu johtaa Turandotin sekä jatkaa Wagnerin Ringiä Siegfridillä keväällä 2023.

Raumalla syntynyt Lintu opiskeli Sibelius-Akatemiassa ensiksi sellon- ja pianonsoittoa ja myöhemmin orkesterinjohtoa Jorma Panulan johdolla. Hän osallistui Myung-Whun Chungin mestarikursseille L’Accademia Musicale Chigianassa Sienassa ja voitti ensimmäisen palkinnon Pohjoismaisessa kapellimestarikilpailussa Bergenissä vuonna 1994. Lintu on levyttänyt mm. Ondine-, BIS-, ja Hyperion-levymerkeille.

Sebastian Fagerlund on lunastanut paikkansa sukupolvensa merkittävimpien eurooppalaisten säveltäjien joukossa. Fagerlundin musiikkia ovat tilanneet ja esittäneet johtavat orkesterit, kapellimestarit ja muusikot ympäri maailmaa. Hänen laajaan teosvalikoimaansa kuuluu orkesteri- ja kamarimusiikkia, sooloteoksia sekä oopperoita. Sävellyksissään Fagerlund tarkastelee usein olemassaolon peruskysymyksiä. Vahva musikaalisuus ja soittimellinen virtuositeetti välittyvät kuulijalle musiikillisina draamoina, joiden intensiivisessä ilmaisullisuudessa yhdistyy eloisa kommunikaatio sekä avoimuus eri musiikkitraditioita kohtaan.

Fagerlundin pääteoksiin lukeutuu Clarinet Concerto (2006), jonka myötä hänen uransa nousukiito alkoi. Fagerlundin orkesteriteos Ignite (2010)  palkittiin Teosto-palkinnolla vuonna 2011. Vuosina 2016–2017 Fagerlund toimi residenssisäveltäjänä Amsterdamin Concertgebouwssa. Hänen oopperansa Höstsonaten (Syyssonaatti), jonka ensi-ilta oli Suomen Kansallisoopperalla kaudella 2017/18, on saanut haltioituneen vastaanoton ympäri maailmaa sekä kriitikoilta että yleisöiltä. Vuosina 2013-2019 Fagerlund toimi pietarsaarelaisen RUSK-kamarimusiikkifestivaalin taiteellisena johtajana ja kaudella 2021/2022 Tapiola Sinfonietan residenssisäveltäjänä. Fagerlundin musiikkia julkaisee Edition Peters, ja levytyksiä on saatavilla BIS levymerkiltä.

Tero Saarisen Transit (2020) pohjautuu Fagerlundin orkesteritrilogiaan Stonework (2015), Drifts (2016–17) ja Water Atlas (2018).

Tuomas Norvio on äänisuunnittelija, säveltäjä ja artisti, jonka tausta on erityisesti elektronisessa musiikissa. Nykyään Norvio toimii laaja-alaisesti eri taidemuotojen rajapinnoilla. Norvio on kiinnostunut immersiivisestä audioteknologiasta ja sen mahdollistamasta suunnattomasta äänestä ja käyttää työssään muun muassa akustista ja sämplättyä ääntä sekä erilaisia äänimassoja.

Norvio on tehnyt musiikkia ja ääntä lukuisiin nykytanssi-, nykysirkus-, ja poikkitaiteellisiin teoksiin sekä installaatiohin ja dokumenttielokuviin. Hän on työskennellyt monien eri alojen taiteilijoiden kanssa, mm. Kimmo Pohjonen, Tapani Rinne, defunensemble, Pekka Kuusisto, Circo Aereo ja Johanna Nuutinen. Hänet on palkittu Teosto- ja Äänisäde-palkinnoilla töistään. Vuonna 2021 Norvion vedenalaista ääntä ja tuulidataa yhdistävä ääni-installaatio oli osa Helsinki Biennaalin ohjelmistoa Senaatintorilla.

Norvion yhteistyö Tero Saarinen Companyn kanssa alkoi vuonna 2018. TSC:n vakituisena residenssitaiteilijana toimiva Norvio on suunnitellut TSC Studion immersiivisen äänijärjestelmän ja toimii myös mentorina TSC:n vuosittaisessa ääniresidenssiohjelmassa.

Tero Saarinen on tehnyt merkittävän kansainvälisen uran sekä tanssijana että koreografina. Hän on luonut yli 40 kantaesitystä vuonna 1996 perustamalleen Tero Saarinen Companylle sekä tilaustöinä muille ryhmille.

Muun muassa hollantilainen Nederlands Dans Theater (NDT1), ranskalaiset Lyonin, Marseillen sekä Lorrainen baletit, portugalilainen Ballet Gulbenkian, Korean kansallinen tanssiryhmä, israelilainen Batsheva Dance Company, ruotsalainen Göteborgin oopperan baletti sekä Suomen kansallisbaletti ovat esittäneet Saarisen töitä ohjelmistoissaan. Tero Saarinen Companyn avainteoksia ovat kansainvälinen läpimurto Westward Ho! (1996), Stravinsky-teokset Petrushka (2001) ja HUNT (2002), Shakers-vaikutteinen Borrowed Light (2004), Morphed (2014) Esa-Pekka Salosen musiikkiin sekä Jean Sibeliuksen Kullervo (2015) yhteistyössä Suomen kansallisoopperan ja -baletin kanssa.

Tero Saarinen tunnetaan omaperäisestä, tasapainolla ja epätasapainolla leikittelevästä, rujonkauniiksi luonnehditusta liikekielestä ja hänen kehittämästään TERO-tekniikasta. Hänen laajaa kansainvälistä kiitosta saaneille teoksilleen on ominaista myös elämyksellinen kokonaistaideteosmaisuus. Saarinen on saanut lukuisia tunnustuksia taiteellisesta työstään kotimaassa ja kansainvälisesti.

Koreografi Tero Saarisen vuonna 1996 perustama TSC on noussut Euroopan tunnetuimpien tanssiryhmien joukkoon. Kriitikkojen ylistämiä teoksia maailman johtavilla näyttämöillä, 40 maassa, 6 maanosassa, on nähnyt jo liki 400 000 livekatsojaa. Ryhmän kansainvälisinä yhteistuotantoina valmistuneet tanssielokuvat ja teostallenteet ovat olleet Mezzon, Arten, Ylen ja SVT:n kaltaisten kanavien sekä lukuisten elokuvafestivaalien levityksessä yli 60 maassa liki 30 miljoonalle katsojalle.

Oman ryhmänsä taiteellisen työn ohella TSC tekee yhteistyötä myös muiden nimekkäiden tanssiryhmien kanssa; Saarisen teoksia ovat esittäneet muun muassa Nederlands Dans Theater (NDT1), Batsheva Dance Company, Lyon Opéra Ballet sekä Suomessa esimerkiksi Kansallisooppera ja -baletti.

TSC:n toimintaan kuuluvat myös TERO-tekniikan kansainvälinen opetustoiminta, yhteisölliset hankkeet, tanssivierailujen tuottaminen Helsinkiin sekä residenssitoiminta Kaapelitehtaalla sijaitsevassa TSC Studiossa.

Tero Saarinen Companyn 25-vuotisjuhlateos toteutettiin yhteistyössä ruotsalaisen Skånes Dansteaterin kanssa. Transit kantaesitettiin elävän musiikin kanssa Malmön oopperassa 3. lokakuuta 2020. TSC:n ensi-ilta toteutui tiukkojen koronarajoitusten alla Juhlaviikoilla 2021.

Teoksen tuotannossa on tavoiteltu kestäviä, resurssitehokkaita ratkaisuja. Osin kierrätysmateriaaleihin perustuva puvustus ja lavastus jaetaan ryhmien kesken, ja Transitille on suunniteltu pitkää elinkaarta molempien ryhmien ohjelmistossa.

Tänä vuonna Tero Saarinen Company esittää Transit-teosta Tampere-talossa, Tanssin talossa sekä Turun kaupunginteatterissa. Myös SDT tuo teoksen uusintaensi-iltaan Malmössä ryhmän omalla näyttämöllä. Vuoden ainoa livemusiikkiversio koetaan 21.4. Tampere-talossa.

Sebastian Fagerlund (s. 1972) on kuluneen noin viidentoista vuoden aikana noussut maamme säveltäjien kansainvälisesti menestyneimpään joukkoon etenkin konsertoillaan ja orkesteriteoksillaan. Fagerlundin läpimurtoteos oli klarinettikonsertto (2006), jota seurasi vuoden 2011 Teosto-palkinnon voittanut Ignite. Fagottikonsertto (2014) nostettiin Pohjoismaisten musiikkipalkintojen ehdokkaaksi, minkä myötä hänen teoksensa ovat kuuluneet orkestereiden ohjelmistoihin itsestään selvästi niin Suomessa kuin Euroopassa. Esimerkiksi BBC Symphony Orchestra, NDR Elbphilharmonie, Frankfurtin Radion orkesteri ja Göteborgin sinfoniaorkesterit ovat esittäneet Fagerlundia runsaasti. Kaudella 2016–17 hän oli Kuninkaallisen Concertgebouw’n residenssisäveltäjänä Amsterdamissa, ja kuluvalla kaudella hän toimii samassa tehtävässä Turun filharmonisessa orkesterissa.

Fagerlundin musiikkia on muokannut hänen synnyinseutunsa ja nykyisenkin kesäpaikkansa Paraisten luonto, sen peruskallion puhkoma, merellinen horisontti. Fagerlundia ei voi silti kutsua uusromantikoksi – siihen hänen sävelkielensä on liian modernia – mutta hänen musiikkinsa alkuvoimaisuudessa voi kuulla myös peruja kansallisromantiikan luontoa kuvailevasta tyylistä ja nimistä, kuten Isola (2007), Darkness in Light viululle ja orkesterille (2012), Stone on Stone vahvistetulle sellolle ja kamariorkesterille (2012), Skylines (2016), Woodlands Variations (2018) ja Terral huilulle ja orkesterille (2021).

Stonework

Orkesteritrilogia Stonework (2015), Drifts (2017) ja Water atlas (2018) syntyi kolmessa eri vaiheessa, ja jokainen teos kantaesitettiin yksitellen eri kaupungissa, mutta jo ensimmäisen osan Fagerlund sävelsi tietoisesti kokonaisuuden avausnumeroksi. Stonework syntyi Bergenin ja Tampereen filharmonikoiden yhteisestä tilauksesta Bergenin orkesterin 250-vuotisjuhlien kunniaksi. Teos kuultiin ensi kerran Bergenissä Edward Gardnerin johdolla 26.11. 2015 ja heti seuraavana päivänä Tampereella Santtu-Matias Rouvalin johdolla.

Ihmishahmojen, eläinten ja henkiolentojen soivat muodot kuuluvat musiikinhistorian kiinteään kalustoon, mutta harvassa ovat ne teokset, joiden pääosassa olisi kiven kaltainen, käytännössä eloton materiaali. Fagerlundin Stonework tuo kiveen myös toisen näkökulman – tämä massa on pehmeämpää sorttia, suomalaisen maaseudun ja ennen kaikkea Saaristomeren peruskalliota, joka on tuhansia ja miljoonia vuosia antanut muille voimille myöden paljastaen mukautumiskykyisen luonteensa.

Muodoltaan noin 15-minuuttinen Stonework on kehysmuotoinen: hidasta keskijaksoa reunustavat energiset äärijaksot. Luontokuvaston voi helposti aistia: jouset kuvaavat vihmovaa tuulta, vasket ja lyömäsoimittimet ilmentävät kiven näennäistä taipumattomuutta. Piiskaavasti alkavat teos tyyntyy keskijaksossa tutkailemaan kiveä kuin mikroskoopin läpi etsien muistumia ja heijastuksia. Loppuosa kerää energiaa kohti massiivista purkausta – ja totaalista tyhjyyttä.

Stonework tuntuu muistuttavan, että kivi ja kallio eivät ole vain luonnon luomia elottomia elementtejä, vaan myös ihmisen työkaluja, rakennuksien tukeva perusta ja hitaasti muotoaan muuttava elementti. Fagerlundille kivityö symboloi elämää itseään myös hyvin henkilökohtaisella tasolla:

”Kuolemaansa edeltävänä kesänä isäni istahti kesämökkimme edustan rantakalliolle ja alkoi hakata vasaralla ja taltalla kallioon ilmansuuntia”, Fagerlund muistelee hänestä tehdyn dokumenttielokuvan (Sebastian Fagerlund – suuntia ja kohtaamisia, 2017) alussa. ”Olin hieman huvittunut. Mitä hän oli keksinyt? Vasta hänen kuolemansa jälkeen aloin tarkemmin ajatella kiveen hakattuja ilmansuuntia. Uskon, että ihmisillä on vahva tarve nähdä erilaisissa tapahtumissa tarkoituksia ja merkityksiä. Aloin miettiä eroa, joka on tavoitteen saavuttamisen ja tavoitteeseen pyrkimisen välillä.”

Isän kuolema suisti Fagerlundin totaaliseen lukkoon, jonka murtaakseen hänen oli pantava koko elämänsä uusiksi: muutettava Suomesta Barcelonaan ja etsittävä tarkoituksensa uudelleen. Etsinnän tuloksena syntyi klarinettikonsertto, joka merkitsi kivisten muurien lopullista sortumista luomisvimman ympäriltä.

”Loppujen lopuksi tärkeintä ei ole määränpään saavuttaminen ja mekaaninen uuden tavoitteen etsiminen. Tärkeää on suunta, sitä ei saa kadottaa. Ilmansuunnat eivät näy kalliossa enää niin selvinä. Tuntuu silti hienolta tietää, että ne ovat siellä kuin muistutuksena”, Fagerlund pohti dokumenttielokuvassa.

Drifts

Noin 12-minuuttinen Drifts on Suomen radion, Göteborgin ja Galician sinfoniorkestereiden yhteinen tilaus, joka sai kantaesityksensä toukokuussa 2017 Hannu Linnun johtaman RSO:n konsertissa Helsingin Musiikkitalossa. Jälleen kerran Fagerlund vie jo otsikkotasolla kohti merellistä maisemaa, jossa jokin ajelehtii (Drifts) ikään kuin päämäärättä mutta silti vääjäämättä kenties kohtalon sanelemaan suuntaan.

Drifts on kahden energisemmän teoksen hitaasti etenevä keskusta, jossa on kuuluvasti läsnä myös kahden muun teoksen elementtejä. Se alkaa syvyyksistä kohoavana arvoituksena Largo misterioso (hitaasti ja mystisesti), kunnes virtaus kiihtyy kohti uusia voimia Energico. Nämä kaksi elementtiä mittelevät keskenään tasaväkisesti ja alati vuorotellen, mutta pintatason kamppailusta huolimatta verkkainen pohjavire sykkii tasaisen varmasti taustalla salaperäisiin lopputahteihin saakka.

Water Atlas

Viimeinen osa Water Atlas on Suomen RSO:n, Lontoon BBC Symphony Orchestran ja Kuninkaallisen Concertgebouw’n yhteinen tilaus, jonka kantaesitti Alankomaiden radio-orkesteri Osmo Vänskän johdolla huhtikuussa 2018 Amsterdamissa.

Vaikka Water Atlas on muiden teosten tapaan oma, itsenäinen kappaleensa, sen suoraan asiaan tarrautuva alku on selvä merkki teoksen paikasta trilogian loppuhuipennuksena. Yhtä selvää on, että teosta ovat innoittaneet aiempien teosten vedelliset elementit, kaiken muuttuvaisuus ja kovaa pintaa piiskaavat pärskeet.

”Trilogiaa viimeistellessäni huomasin, kuinka paljon Pohjolan luonto on vaikuttanut orkesterimusiikkiini”, Fagerlund on kertonut. ”Suomen suuri saaristo, aavat merimaisemat sekä karut, peruskalliosta muokkaantuneet saaret antavat loputonta inspiraatiota.”

Water Atlas on trilogian symbioottinen loppukaneetti, kokoava voima, mutta eheytymistä edeltää tuho. Räjähtävä alku viettää kohti orkesterisoittimien sooloja, mikrotason kuhinoita, jotka joko kerääntyvät isommiksi kokonaisuuksiksi tai synnyttävät uusia yksityisiä irtiottoja. Laajana muotona Water Atlas hahmottuu koko trilogian tavoin kehysmuotoisena teoksena, jossa verkkaista myrskynsilmää reunustaa kaksi energistä, räjähdysherkkää hurrikaania. Loppua kohden Stoneworkin ja Driftsin elementit nousevat yhä kuuluvammaksi osaksi Water Atlaksen kulkua, joka johdattelee vastaanpanemattomasti ja kohtalonomaisesti kohti dramaattista loppukoodaa.

Teksti: Jaani Länsiö

I-viulu 

Johannes Pölda 1.konserttimestari 

Lea Antola 3.konserttimestari tp. 

Riikka Marttila * 

Maria Garcia Escudero 

Raimo Hannikainen 

Katri Nikkanen 

Ivi Ots 

István Szalay 

Kati Tuominen-Heroja 

Maksym Filatov tp. 

Kaisa Hiilivirta tp. 

Iidamari Ahonen tp. 

 

II-viulu 

Kimmo Tullila * 

Heidi Kuula ** 

Hanna Parviainen *** 

Riitta Hallila 

Heikki Hannikainen 

Kristine Lilientale-Birzniece 

Eeva-Liisa Suuronen 

Pirjo Tulisalmi 

Anni Ylikallio 

Beata Kavander tp. 

 

Alttoviulu 

György Balázs * 

Anni Tiainen-Hammo **tp. 

Elizabete Jokiranta 

Kimmo Kivivuori 

Taavi Nachtigall 

Satu Kae tp. 

Pia Kukkonen tp. 

Laurent Corsyn tp. 

 

Sello 

Kalle-Pekka Koponen soolosellisti tp. 

Reinis Birznieks 

Miika Jämsä 

Sampo Liukko 

Elina Rouvali 

Tatu Ahola tp. 

 

Kontrabasso 

Jarkko Uimonen * 

Joni Armio *** 

Pentti Huhtinen 

Antti Laulaja 

 

Huilu 

Annaleena Jämsä * 

Malla Vivolin ** 

Seppo Planman 

 

Oboe 

Cristian Moré Coloma * 

Dimas Ruiz Santos **tp. 

Antti Sakari Turtiainen ***tp. 

 

Klarinetti 

Mark Reding ** 

Janne Pesonen *** 

Laure Paris tp. 

 

Fagotti 

Aleksandr Veryukhanov ** 

Antti Pakkanen tp. 

Emil Fuchs tp. 

 

Käyrätorvi 

Aleksi Mäkimattila * 

Jouni Suuronen ** 

Ismo Ponkala 

Timo Ruskeepää 

 

Trumpetti 

Xiang Guo * 

Eero Kiukkonen **tp. 

Tapio Kilpinen 

 

Pasuuna 

Antti Hirvonen * 

Vygantas Silinskas ** 

Mikhail Kapustin *** 

 

Tuuba 

Harri Miettunen * 

 

Timpani 

Tiina Laukkanen * 

 

Lyömäsoittimet 

Jyri Kurri * 

Tuomo Oravakangas *** 

Harri Lehtinen tp. 

Eppu Hietalahti tp. 

 

Harppu 

Vuokko Ahtila *tp. 

 

Kosketinsoittimet 

Andras Szabo *tp. 

 

 

äänenjohtaja * 

vuorotteleva äänenjohtaja ** 

varaäänenjohtaja *** 

tilapäinen tp.