Tuhkimo

Boris Giltburg (s. 1984) kuuluu nuoren polven suuriin pianotähtiin, ja hänet tunnetaan vangitsevista ja sielukkaista tulkinnoistaan.

Giltburg nousi maailmanmaineeseen viimeistään voitettuaan kansainvälisen Kuningatar Elisabeth -pianokilpailun Belgiassa vuonna 2013. Hän esiintyy säännöllisesti Euroopan merkittävillä konserttilavoilla ja työskentelee huippuorkesterien kanssa, ml. Philharmonia, BBC Proms, Rooman Santa de Cecilia sekä Lontoon, Oslon, Dresdenin ja Tšekin filharmoniset orkesterit.

Israelilaispianistia pidetään aikamme johtavana Sergei Rahmaninovin teosten tulkitsijana. Vuonna 2023 hän julkaisee loput Rahmaninovin pianoteosten kokonaislevytyksestä, kun säveltäjän syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta.

Viime vuosina Boris Giltburgin metodina on ollut syventyä keskeisten pianistisäveltäjien kokonaistuotantoihin. Vuosina 2021–2023 hän keskittyi Maurice Ravelin pianoteoksiin. 2019 Giltburg julkaisi sekä levytyksenä että konserttitallenteina Beethovenin 32 sonaattia ja pianokonsertot. Vuodesta 2015 Naxosille levyttäneen Giltburgin albumeita on palkittu mm. Gramophone ja Diapason d’Or -palkinnoilla.

Giltburgin kirjoittaa “Classical music for all” -blogia, sillä vuorovaikutus yleisön kanssa on hänelle tärkeää myös konserttisalien ulkopuolella.

Sergei Rahmaninov (1873–1943) oli niin fyysisesti kuin taiteellisestikin slaavilaisen melankolian henkilöitymä. Musiikissaan hän ei mielellään edes käväissyt duurin puolella, hänen suosikkisävelmänsä oli keskiaikainen hymni Vihan päivä, ja harvassa olivat ne kerrat, kun hänet yllätettiin hymyilemästä, etenkin pianoa soittaessa. Hän kartteli huomiota, vaikka joutui sitä lähes kaksimetrisenä komistuksena sietämään. Elinaikanaan hänet tunnettiin ehkä suurimpana pianistina, joka maan päällä on koskaan kävellyt, mutta säveltäjänä hänen maineensa karttui vasta kuoleman jälkeen.

Vuonna 2023 maailma juhlii Rahmaninovin 150-vuotissyntymäpäivää. Musiikinhistoria on luonnehtinut häntä venäläissäveltäjistä venäläisimmäksi. Teosten melodiat ja aiheet kumpuavat folkloristiikasta, ja hänen kaikista kosmopoliittisimmankin musiikkinsa juuret on helppo paikantaa Uralin laitamille. Tämä oli Rahmaninovin suurin vahvuus ja heikkous. Kun hän vallankumouksen vuonna 1917 lähti Venäjältä, hän jätti taakseen sekä isänmaansa että inspiraationsa ja poti lopun elämänsä koti-ikävää valtioon, joka oli lopullisesti lakannut olemasta.

Viimeisten 25 vuotensa aikana Rahmaninov onnistui pusertamaan valmiiksi vain muutamia teoksia, tärkeimpinä kolmas sinfonia, Paganini-rapsodia ja neljäs pianokonsertto sekä kourallinen pikkukappaleita pianolle. Elämäntyönsä hän teki Yhdysvalloissa ennen kaikkea pianistina ja kapellimestarina.

Rahmaninov singahti kansainväliseen kuuluisuuteen vuonna 1901 toisella pianokonsertollaan. Venäjä ja Eurooppa oli nopeasti valloitettu, Amerikan vuoro oli kahdeksan vuotta myöhemmin. Ensimmäiselle USA:n kiertueelleen Rahmaninov halusi säveltää konserton seuraksi jotain vieläkin suurempaa, näyttävämpää ja virtuoosisempaa: kolmannen pianokonserton. Teos valmistui viime tingassa, ja Rahmaninov joutui harjoittelemaan piano-osuudet laivan hytissä, vetolaatikkoon rakennetulla äänettömällä koskettimistolla. Kantaesitys kuultiin marraskuussa 1909 New Yorkin sinfonisen seuran konsertissa Walter Damroschin johdolla. Pari kuukautta myöhemmin teoksen johti myös Gustav Mahler.

Kolmas pianokonsertto on solistisella sankaruudellaan ansainnut kutsumanimen ”Konserttojen Mount Everest”. Teos alkaa orkesterin vihjailevalla aiheella, jonka ylle piano soluttautuu tuudittavalla pääteemallaan. Tämä on hämäystä: intensiteetti nostaa äkkiä kierroksia, eikä päästä levolle enää kuin hetkeksi kerrallaan. Ensiosa huipentuu puolivälin soolokadenssiin, joita Rahmaninov sävelsi lopulta kaksi vaihtoehtoista. Useimmat pianistit, myös Boris Giltburg, ovat päätyneet myöhemmin syntyneeseen, suuria sointuja vyöryttävään kadenssiin.

Viattomasti alkava toinen osa Intermezzo kasvaa pyrähdyksittäin suurten mittojen voimannäytöksi, joka muuntuu lopussa scherzoa muistuttavaksi valssiksi 3/8 tahtilajissa. Energinen finaali on päättyä parikin kertaa, mutta vasta maaniseksi marssiksi muuntunut pääteema, pianistin lyhyt kadenssi ja suurin kaarroksin kohti korkeuksia kurottava nousu D-duurissa johdattelee mammutin lopullisesti maailman katolle.

Teksti: Jaani Länsiö

Sergei Prokofjev (1891–1953) teki elämänsä virheen palatessaan vuonna 1936 Neuvostoliittoon lähes 20 vuoden jälkeen. Paluumuuttajalle oli luvattu taiteellinen vapaus ja täydet matkustusoikeudet, mutta nämä paljastuivat houkutuslinnuiksi. Jo ensimmäinen tilaustyö, baletti Romeo ja Julia osoittautui taisteluksi elämästä ja kuolemasta: kantaesitystä lykkäiltiin, kunnes Prokofjev suostui muokkaamaan siitä ”tanssittavamman”. Moni projektin avainhenkilöistä koki verisen kohtalon, esimerkiksi libretisti Adrian Pjotrovski, Bolšoin johtaja Vladimir Mutnikh sekä Shakespeare-tutkija Sergei Dinamov teloitettiin ennen vuoden 1940 Kirovin-ensiesitystä.

Romeo ja Julia oli kuitenkin niin iso menestys, että Prokofjevilta tilattiin heti perään Tuhkimo (1945). Kaksi näytöstä ehti valmistua ennen kuin Prokofjev keskeytti työn vuosiksi tehdäkseen sota-aikaa paremmin mukailevan oopperan Sota ja rauha. Tuhkimossa hän teki kaikkensa välttääkseen Romeon ja Julian vaikeudet ja teki musiikista mahdollisimman kansanomaista, helposti tanssittavaa ja päättäjille kelpaavaa. Samaan aikaan avioliitto laulaja Carolina Codinan kanssa veteli viimeisiään, ja Prokofjev oli ajautunut uuteen suhteeseen nuoren runoilijan Mira Mendelsonin kanssa. Tämä saattaa kuulua musiikissa: ”Halusin tavoittaa Tuhkimon ja Prinssin välisen runollisen rakkauden”, säveltäjä on sanonut. ”Tunteen synnyn ja kukoistuksen, sen eteen heitetyt esteet ja lopulta unelmien toteutumisen.”

Tuhkimosta tulikin niin iso hitti, että Prokofjev laati siitä lopulta kolme orkesterisarjaa konserttikäyttöön. Tänään kuullaan kapellimestari Antony Hermusin kokoama, juonen kaikki käännekohdat kronologisesti esittelevä kokonaisuus.

Teksti: Jaani Länsiö

I-viulu
Lotta Laaksonen 2.konserttimestari tp.
Lea Antola 3.konserttimestari tp.
Riikka Marttila *
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Katri Nikkanen
Jaakko Nordman
Ivi Ots
István Szalay
Vitali Torkkeli
Kaisa Hiilivirta tp.
Iidamari Ahonen tp.

II-viulu
Heidi Kuula **
Hanna Parviainen ***
Riitta Hallila
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Elina Kilpinen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Sanna Tullila
Anni Ylikallio
Beata Kavander tp.

Alttoviulu
György Balázs *
Heili Hannikainen ***tp.
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.
Pia Kukkonen tp.
Laurent Corsyn tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti tp.
Sirja Nironen *tp.
Virpi Välimäki ***tp.
Miika Jämsä
Maija Juuti
Panu Saari
Tatu Ahola tp.
Hannes Jämsä tp.

Kontrabasso
Joni Armio ***
Luukas Jokisipilä ***tp.
Juha Kleemola
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Malla Vivolin **
Nina Johnson ***

Oboe
Juha Ala **
Dimas Ruiz Santos **tp.
Antti Sakari Turtiainen ***tp.

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Janne Pesonen ***
Laure Paris tp.

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Sarah Tako ***
Marcin Wosinski

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Jouni Suuronen **
Pasi Tiitinen
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Eero Kiukkonen **tp.
Aki Välimäki ***
Tapio Kilpinen

Pasuuna
Antti Hirvonen *
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***

Tuuba
Harri Miettunen *

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Tuomo Oravakangas ***
Harri Lehtinen tp.
Niko Ronimus tp.
Janne Tuomi tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.