Tunteiden pyörteissä

Ylikapellimestari Matthew Halls aloitti kolmivuotiskautensa Tampere Filharmonian ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana elokuussa 2023. Halls on orkesterin kahdestoista ylikapellimestari ja kolmas ulkomaalainen tehtävässä. Avauskaudellaan 2023/24 hän johtaa Tampereella 12 konserttia, joista keväällä seitsemän.

Halls kertoo Tampere Filharmonian soittajien poikkeuksellisen muusikkouden, innostavan työetiikan ja energisoivan kokeilunhalun valloittaneen hänet yhteisten harjoitusten ensiminuuteista lähtien, ja odottaa mielenkiintoista yhteistyötä orkesterin kanssa tulevina kausina. Hän on myös kertonut olevansa ylpeä voidessaan aloittaa ylikapellimestarina kaupungissa, jossa kulttuuria ja taide-elämää todella arvostetaan.

Halls vierailee säännöllisesti johtamassa muun muassa Clevelandin orkesteria, Seattlen sinfoniaorkesteria, Wienin sinfonikkoja, Toronton sinfoniaorkesteria ja Suomen Radion sinfoniaorkesteria. Alun alkaen hän tuli tunnetuksi etenkin vanhan musiikin tulkitsijana ja oli yksi ensimmäisistä vierailevista kapellimestareista Nikolaus Harnoncourtin Concentus Musicus Wienin johtajana. Hallsin levytyksiin lukeutuvat mm. Bachin cembalokonsertot, Händelin Parnasso in Festan ensilevytys sekä Bachin pääsiäis- ja ylösnousemusoratoriot.

Amerikkalaispianisti Mackenzie Melemedin (s. 1995) kansainvälinen ura kukoistaa. Media ylistää Melemediä täydellisenä tulkitsijana, tunteikkaana kamarimuusikkona ja ensiluokkaisena orkesterisolistina. Häntä kuvaillaan myös romantiikan ja lyyrisyyden taikuriksi. Taitelija soitti itsensä suoraan suomalaisyleisön sydämeen voittaessaan Maj Lind -pianokilpailun 2017. Kilpailussa hän hurmasi paitsi soitollaan, myös sujuvalla suomen kielen taidollaan. Voitto poiki kutsuja Suomen orkestereihin ja festivaaleille, ura sai siivet alleen.

Mackenzie Melemed valmistui New Yorkin Juilliard -musiikkikorkeakoulusta maisteriksi ja jatkoi sen jälkeen menestyksekkäästi koulun vaativassa kaksivuotisessa diplomiohjelmassa. Sen jälkeen kilpailumenestystä ja tunnustuspalkintoja on tullut tasaisesti. 2018 hänelle myönnettiin Arthur Rubinstein -palkinto, 2019 hän voitti Kiinan kansainvälisen musiikkikilpailun ”Jade-mitalin” ja 2022 Avery Fisher -urastipendin.

Kauteen 2023/24 kuuluu esiintymisiä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Suomessa. Melemed debytoi Sinfonia Lahden, Edmontonin sinfoniaorkesterin ja Symphony Tacoman kanssa. Hän palaa Tampereen ja Lohjan orkesterien solistiksi. Suomeen rakastunut ja 2020 Helsinkiin asumaan asettunut pianisti on kertonut ostavansa Oiva Toikan suunnitteleman lasilinnun aina, kun on soittanut suomalaisen orkesterin solistina. Paluu Tampereelle kartuttaa kokoelmaa jälleen yhdellä linnulla.

Melemedin on levyttänyt mm. Avner Dormanin “Three Etudes” Steinway and Sons -levymerkille (2018) sekä Jeajoon Ryun pianokonserton Warner Classicsille (2019), molemmat kantaesityksinä.

I-viulu
Johannes Põlda 1.konserttimestari
Erkki Louko 1.konserttimestari tp.
Maria Itkonen 3. konserttimestari
Riikka Marttila *
Lea Antola
Tatevik Ayazyan
Maria Garcia Escudero
Raimo Hannikainen
Lotta Laaksonen
Katri Nikkanen
Ivi Ots
István Szalay
Kati Tuominen-Heroja
Miina Järvi tp.
Maksym Filatov tp.

II-viulu
Maija Wesslund *tp.
Heidi Kuula **
Kimmo Tullila ***tp.
Anna Angervo
Linda Halme
Heikki Hannikainen
Kirsi Korpela-Pulkkinen
Kristine Lilientale-Birzniece
Eeva-Liisa Suuronen
Pirjo Tulisalmi
Anni Ylikallio
Kaisa Hiilivirta tp.
Janita Oksanen tp.

Alttoviulu
Mikhail Slobodjaniuk sooloaltisti
Vadim Grumeza ***tp.
Kaisa Anttila
Marianne Hautakangas
Elizabete Jokiranta
Kimmo Kivivuori
Anne Korhonen
Taavi Nachtigall
Anni Tiainen-Hammo
Satu Kae tp.
Aino Tiala tp.

Sello
Kalle-Pekka Koponen soolosellisti
Simon Svoboda **tp.
Miika Jämsä
Maija Juuti
Sampo Liukko
Elina Rouvali
Virpi Välimäki
Hannes Jämsä tp.
Jarkko Launonen tp.
Joona Pulkkinen tp.

Kontrabasso
Jarkko Uimonen *
Vilhelm Karlsson **tp.
Joni Armio ***
Juha Kleemola
Pentti Huhtinen
Tuomo Kinnunen
Antti Laulaja
Heikki Lehtinen

Huilu
Annaleena Jämsä *
Nina Johnson ***
Seppo Planman

Oboe
Juha Ala **
Nevio Keller **tp.
Heikki Pöyhönen ***

Klarinetti
Jarmo Hyväkkö *
Mark Reding **
Janne Pesonen ***

Fagotti
Aleksei Dmitriev *
Sarah Tako ***
Lauri Mykrä tp.

Käyrätorvi
Aleksi Mäkimattila *
Pauliina Koskela ***
Ismo Ponkala
Timo Ruskeepää

Trumpetti
Eero Kiukkonen **
Tapio Kilpinen

Pasuuna
Vygantas Silinskas **
Mikhail Kapustin ***
Alexandr Dzhurri tp.
Katja Björklund op.

Tuuba
Harri Miettunen *
Hiromitsu Kobayashi *tp.

Patarummut
Tiina Laukkanen *

Lyömäsoittimet
Jyri Kurri *
Harri Lehtinen ***tp.
Tuomo Oravakangas ***
Eppu Hietalahti tp.

Harppu
Kirsti Vartiainen *

Kosketinsoittimet
Ville Hautakangas *tp.

äänenjohtaja *
vuorotteleva äänenjohtaja **
varaäänenjohtaja ***
tilapäinen tp.
kisällitoiminta op.

Islantilainen Anna Thorvaldsdottir (s. 1977) on luonut utuisilla, elokuvallisilla, maailmankaikkeudellisuutta ilmentävillä orkesteriteoksillaan globaalin ihailijakunnan ja poikkeuksellisen menestyksen nykymusiikin kentällä. Thorvaldsdottirin läpimurtona pidetään Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon vuonna 2012 voittanutta teosta Dreaming (2008), minkä jälkeen hänen musiikkiaan ovat tilanneet ja esittäneet kaikki maailman merkittävimmät orkesterit, kuten BBC Symphony, New Yorkin ja Pariisin filharmonikot sekä Amsterdamin Concertgebouw’n orkesteri.

CATAMORPHOSIS (2020) kantaesitettiin Berliinin filharmonikoiden konsertissa Kirill Petrenkon johdolla vuonna 2021 tammikuussa. Thorvaldsdottirin teoksissa on harvoin suorasukaisesta ohjelmallisuutta, mutta taustalla on aina musiikkia suurempia voimia, joissa kuuluu viittauksia mystiikkaan. Myös CATAMORPHOSIS tarttuu kohtalokkaista seurauksista muistuttavaan, pyörryttävään tunteeseen: Jollemme muuta suhtautumista planeettaamme pian, aika loppuu kesken.

Yksiosainen, noin 22-minuuttinen teos jakautuu seitsemään taitteeseen: Alkuperä, syntyminen, polariteetti, toivo, sielunmessu, potentia, haihtuminen. ”CATAMORPHOSIS on varsin dramaattinen teos, mutta se on myös täynnä toivoa”, Thorvaldsdottir kuvailee. ”Ehkä jossain luonnollisen ja luonnottoman, utopian ja dystopian välissä voimme saada perspektiiviä ja löytää tasapainon oman itsemme ympäröivän maailman välillä.”

Teksti: Jaani Länsiö

Sergei Rahmaninovin (1873–1943) uran käännekohta osuu toiseen pianokonserttoon (1901), suurimpaan täysosumansa, ensimmäiseen maailmanlaajuiseen menestysteokseensa. Se avasi hänelle portit ensin Eurooppaan, sitten USA:han, johon hän lopulta myös asettui Venäjän vallankumouksen jälkeen. Konsertto myös pelasti hänet masennukselta.

Kaikki alkoi, kun Rahmaninov sai rohkeutta vihdoin säveltää sinfonian (1897), josta hän oli aina haaveillut. Teos vain ei meinannut valmistua, ja mitä pidempään hän unelmansa kanssa paini, sitä painajaisemmaksi se muuttui. Kun sinfonian kantaesitys vihdoin koitti, kapellimestari Aleksandr Glazunov sohi sinfoniasta sotkua silminnähden päihtyneenä. Rahmaninovin silmäterä teurastettiin ensin konsertissa, sitten kritiikeissä.

Pari vuotta Rahmaninov vietti pelkän viinan ja itsesäälin voimalla. Vasta intensiivisellä hypnoosihoidolla sai kerättyä itsensä kokeillakseen säveltämistä vielä kerran. Ensimmäinen teos toipuneena miehenä oli pianokonsertto c-mollissa, jonka vuolaat melodiat ja saumattomat siirtymät solistisuudesta säestyksellisyyteen voisivat kuvata hurmostilaa, jonka vallassa teos syntyi.

Ensiosan mystiset avaussoinnut ennakoivat koko osan majesteettista luonnetta. Sankaripianismin ilmiasuun tekee kiilaa haaveilevasti laulava toinen osa, josta tuli Rahmaninovin kuuluisin melodia. Sen pohjalta Eric Carmen teki voimaballadin All by myself (1975), joka tunnetaan ehkä parhaiten Céline Dionin tulkitsemana. Finaalin marssiteemasta paisuu ensin haavekuvien sarja ja lopulta hurja loppukiihdytys, jossa pianistin viimeisetkin voimanrippeet otetaan käyttöön. Teos on omistettu terapeutti Nikolai Dahlille.

Teksti: Jaani Länsiö

Jean Sibeliuksen (1865–1957) sinfoniat hahmottuvat loogisena sarjana, joka hakeutui romantiikan ylitsevuotavista kuohuista kohti aforistista, stoalaista tyyneyttä. Ensimmäinen ja toinen ovat täynnä uhmakasta voimaa. Neljäs kurottelee koruttoman karuuden keskelle. Viides tavoittelee sinfonisen ykseyden ylintä tasoa, johon vasta kuudes ja etenkin seitsemän lopulta yltävät. Kolmatta (1907) voi pitää varovaisena mutta välttämättömänä loikkana kohti yhä pelkistyvämpää sävelkieltä.

Vain puolituntisena ja kolmeosaisena teos on myös edeltäjiään tiiviimpi paketti, mutta sen näennäinen yksinkertaisuus ja suorasukaisuus kätkevät alleen aarteiden ja harhautusten rihmaston. Siinä on myös kansanlaulullisia elementtejä ainakin kesken jääneen Marjatta-oratorion ja vuotta aiemmin valmistuneen Pohjolan tytär -sävelrunon luonnoksista.

Myöhäisen romantiikan kyllästämät aikalaiset eivät nielleet sinfonian klassista kauneutta. Suomessa Sibeliusta suosittiin, mutta Venäjällä vastaanotto oli kylmä. “On jätettävä jäähyväiset aikaisemmalle Sibeliukselle. Hänen sinfoniansa pääpaino on sen lyhyys”, kirjoitti Rusj-lehti. Säveltäjä Nikolai Rimski-Korsakov taas nuhteli Sibeliusta: “Miksi ette tee niinkuin on tapana? Tulette näkemään, ettei yleisö voi tätä seurata eikä ymmärtää.”

Allegro moderato alkaa ilman johdantoa ja esittelee toisilleen vastakohtaiset aiheet tiiviissä nipussa. Osan edetessä sävellajit harhailevat jännitteisissä maastoissa ennakoiden jo neljännen sinfonian harmonioita. Hidas osa Andantino con moto – quasi allegretto on eräänlainen intermezzo, joka etenee katkeransuloista melodiaa kehitellen. Katkelmilla käynnistyvästä finaalista kehkeytyy lähes pakkomielteisesti teemaansa jauhava, juhlava julistus.

Teksti: Jaani Länsiö